Great Northern Cascade Division
Valvojat: jhr, Hermanni
-
- Konduktööri
- Viestit: 50
- Liittynyt: 03.05.2018 13:34
Great Northern Cascade Division
Moi,
En ollut tästä foorumista aikaisemmin kuullutkaan ja sattumalta Googlen avustuksella löysin tänne...
Naapurifoorumille olen ladannut muutaman kuvan minulla työn alla olevasta Great Northern Railwayn Cascade Division -pienoisrautatiestä. Rata sijoittuu Seattlen pohjois- ja itäpuolelle vuosiin 1947-1953 ja mittakaavana on H0.
http://vaunut.org/kuvat/?s=1984
http://vaunut.org/kuvat/?s=4291
t. Hannu Peltola
En ollut tästä foorumista aikaisemmin kuullutkaan ja sattumalta Googlen avustuksella löysin tänne...
Naapurifoorumille olen ladannut muutaman kuvan minulla työn alla olevasta Great Northern Railwayn Cascade Division -pienoisrautatiestä. Rata sijoittuu Seattlen pohjois- ja itäpuolelle vuosiin 1947-1953 ja mittakaavana on H0.
http://vaunut.org/kuvat/?s=1984
http://vaunut.org/kuvat/?s=4291
t. Hannu Peltola
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
-
- Konduktööri
- Viestit: 50
- Liittynyt: 03.05.2018 13:34
Re: Great Northern Cascade Division
Kuvassa the Empire Builder -pikajuna on nousemassa Terminal Avenuen nousussa kohti Everettin asemaa. Eletään kesää 1950 ja myöhemmin syksyllä junan E7A-veturit vaihtuvat EMD:n F7-sarjan vetureihin...
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
-
- Konduktööri
- Viestit: 72
- Liittynyt: 19.02.2016 14:47
Re: Great Northern Cascade Division
Hauskaa, että löytyy harrastajia, jotka eivät tiedä tästä foorumista. Rautatiemuseon foorumin loputtua ei muuta oikeastaan olekaan.
Kivan näköisen radan olet saanut aikaiseksi. Raidekaavio olisi mukava nähdä. Saisi paremman kuvan kokonaisuudesta.
Kivan näköisen radan olet saanut aikaiseksi. Raidekaavio olisi mukava nähdä. Saisi paremman kuvan kokonaisuudesta.
-
- Konduktööri
- Viestit: 50
- Liittynyt: 03.05.2018 13:34
Re: Great Northern Cascade Division
Oheisessa kuvassa näkyy radan sijainti kartalla. Valmiina ovat ratalinjat Seattlesta Vancouver B.C.:hen, Anacortesista Burlingtonin kautta Rockportiin ja Everettistä Monroehon. Loppumattomalla työlistalla ovat vielä ratalinjat Monroesta Carnationiin ja Monroesta Cascade-vuoristoon Sceniciin ja Cascade-tunneliin.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
-
- Konduktööri
- Viestit: 50
- Liittynyt: 03.05.2018 13:34
Re: Great Northern Cascade Division
Ohessa on radan looginen kaavio. Rata on rakennettu useampaan tasoon, joista nyt valmiina on kaksi tasoa. Radan jatko Sceniciin tuo mukanaan kaksi uutta ratatasoa.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
-
- Konduktööri
- Viestit: 50
- Liittynyt: 03.05.2018 13:34
Re: Great Northern Cascade Division
Oheisessa liitteessä on pelkistetty kaavio eri liikennepaikkojen raiteistosta.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
-
- Konduktööri
- Viestit: 50
- Liittynyt: 03.05.2018 13:34
Re: Great Northern Cascade Division
Ja tässä vähän tunnelmia Anacortesin veturitallilta...
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
-
- Veturinkuljettaja
- Viestit: 963
- Liittynyt: 17.12.2007 10:03
Re: Great Northern Cascade Division
Keskustelu käydään nykyisin naamakirjan "Pienoisrautatieharrastajat"-ryhmässä, jossa on jo yli 700 jäsentä.lokomotiivi kirjoitti: ↑03.05.2018 22:18 Hauskaa, että löytyy harrastajia, jotka eivät tiedä tästä foorumista. Rautatiemuseon foorumin loputtua ei muuta oikeastaan olekaan.
-
- Veturinkuljettaja
- Viestit: 1182
- Liittynyt: 21.09.2007 09:49
Re: Great Northern Cascade Division
Niinpä. Silti veturitallin sivuilla on vankat perusteet. Sen huomaa lukemalla, kuvia katsomalla.
-
- Konduktööri
- Viestit: 72
- Liittynyt: 19.02.2016 14:47
Re: Great Northern Cascade Division
Mittava kokonaisuus sinulla rakentumassa. Pitänee seurata edistymistä, mikäli joskus vielä laitat lisää materiaalia esille. Hyvältä näyttää.HannuPeltola kirjoitti: ↑04.05.2018 14:51 Ohessa on radan looginen kaavio. Rata on rakennettu useampaan tasoon, joista nyt valmiina on kaksi tasoa. Radan jatko Sceniciin tuo mukanaan kaksi uutta ratatasoa.looginen ratakaavio.pdf
-
- Konduktööri
- Viestit: 72
- Liittynyt: 19.02.2016 14:47
Re: Great Northern Cascade Division
Jep. Se on joku suljettu ryhmä. Eikö Facebook ole melko huono, jos haluaa löytää esim. jotakin viisi vuotta vanhaa asiaa tai keskustelua. En toki varmasti tiedä kun en ole niin perillä näistä Facebook-asioista.PeS kirjoitti: ↑05.05.2018 09:54Keskustelu käydään nykyisin naamakirjan "Pienoisrautatieharrastajat"-ryhmässä, jossa on jo yli 700 jäsentä.lokomotiivi kirjoitti: ↑03.05.2018 22:18 Hauskaa, että löytyy harrastajia, jotka eivät tiedä tästä foorumista. Rautatiemuseon foorumin loputtua ei muuta oikeastaan olekaan.
Facebook on muutenkin aika huvittava. Äsken esim. kokeilin – varmaankin hyvin tuntemasi alan yrityksen – Mestarimallien facebook-sivua. Ei sieltä pysty lukemaan kaikkea sisältöä ilman kirjautumista. Ymmärrän toki miksi. Facebookin bisnes perustuu käyttäjien tietojen keräämiseen ja myymiseen.
-
- Veturinkuljettaja
- Viestit: 963
- Liittynyt: 17.12.2007 10:03
Re: Great Northern Cascade Division
Sitä ei voi aina ymmärtää, miksi joku media otetaan omaksi ja miksi joku hylätään. Joskus joku otetaan omaksi, vaikka se olisi teknisesti tai järjestelmällisesti huonompi kuin joku olemassa oleva. Tämä on haaste jokaiselle julkaisijalle — jotain uutta ja/tai parempaa on oltava tarjolla, muuten käyttäytyminen ei muuttuisi.
-
- Konduktööri
- Viestit: 50
- Liittynyt: 03.05.2018 13:34
Re: Great Northern Cascade Division
Jotenkin en ole kokenut Facebookia omakseni ja minua lähes ärsyttää, kun osa esimerkiksi eri tapahtumiin ilmoittautumisista onnistuu ainoastaan Facebookissa. Samaan aikaan jenkkijunaharrastukseen sopivat amerikkalaiset keskustelusivut ja -portaalit ovat helposti saavutettavissa. OK, se keskustelufoorumeista. Oikeastaan ajattelin kirjoittaa pari sanaa siitä, miksi päädyin rakentamaan Great Northern -rautatietä.
Teeman valinta
Olen ollut pienoisrautatieharrastaja käytännössä koko ikäni. Helsingin pienoisrautatiekerhoon liityin heti kun olin täyttänyt 12 vuotta ja pian tämän jälkeen omaan huoneeseeni alkoi syntyä suomalaisteemainen rata Fleischmannin kiskomateriaalilla. Tuo rata ei koskaan edennyt kovin pitkälle, hankintojen tekeminen viikkorahoista säästämällä oli toivottoman hidasta ja aika pian alkoi tulla muita kiinnostuksen kohteita. Pienoisrautatieharrastukseen tulikin pidempi tauko, mutta kipinä kunnollisesta omasta radasta eli.
Olen aina ollut kiinnostunut erityisesti operoinnista ja oli selvää, että pienoisrautatien tulee tukea esikuvan mukaista rautatieliikennettä. Opiskeluaikana huomasin, että Pasilan kirjastoon tuli Model Railroader -lehti ja jokainen numero tuli kahlattua kannesta kanteen. Aluksi amerikkalaiset junat vaikuttivat järkyttävän rumilta (mitä ne monesti ovatkin!), mutta lehdissä olleet suuret radat monipuolisella operoinnilla alkoivat kiinnostaa enemmän ja enemmän. Lopullinen niitti oli ensimmäinen matkani Yhdysvaltoihin 1993. Hotelli sijaitsi varsin lähellä Floridan Tri-Railia ja melkein huomaamatta tuli seurattua isojen dieselvetureiden työskentelyä lähijunarunkojen kanssa. Ostin myös paikallisesta pienoisrautatiekaupasta legendaarisen kirjan "Model Railroading with John Allen". Tämä kirja kannattaa ehdottomasti hankkia, vaikka ei olisikaan niin kiinnostunut jenkkijunista. John Allenin jo 1950-luvulla tekemät vuoristo- ja kaupunkimaisemat olivat aivan uskomattomia, mutta erityisesti minuun vetosi Gorre & Daphetid -radan monipuolinen operointi.
Opiskeluaikaan ja työelämää aloitellessa sopivaa paikkaa pienoisrautatielle ei löytynyt. Sen sijaan muistiinpanolehtiöihin syntyi useita pienempiä ja suurempia ratasuunnitelmia joskus rakennettavasta pienoisrautatiestä. Teemoina alkoivat useammin ja useammin toistua Yhdysvaltoihin 1940- ja 1950-luvun vaihteeseen sijoittuva rata. Aluksi olin kiinnostunut Appalakkien hiilirautateistä erityisesti tiiviin liikenteen takia. Lontooseen tehdyllä työmatkalla jäi luppoaikaa käydä US Trains -liikkeessä ja matkaan tarttui 4 Chesapeake & Ohio Railroadin hiilivaunua, Hopper Caria. Nämä olivat ensimmäiset hankkimani yhdysvaltalaiset vaunut.
Yhdysvaltalaista rautatiekirjallisuutta lukiessa vähitellen tutustuin Luoteis-Yhdysvaltojen rautateihin ja mahtavan Kaskadi-vuoriston tuomiin liikenteellisiin haasteisiin. Erityisesti Great Northern Railway nousi esille. Rautatie oli historialtaan varsinainen helmi: perustaja oli todellinen legenda ja oli saanut jo eläessään lempinimen the Empire Builder, rata halkoi todella haastavia vuoristo-osuuksia, liikenne oli tiheää ja yhtiö oli kaikin puolin esimerkki hyvin hoidetusta rautatieoperoinnista. Kirsikkana kakun päällä olivat vanhat sähköveturit, joita yhtiöllä oli käytössä sähköistetyllä osuudella Cascade Tunnelin läpi Skykomishista Wenatcheehen aina vuoteen 1956 saakka. Seuraavalla Lontoon työmatkalla mukaan tarttuikin jo Proto2000-malli Great Northernin SD7 #569 -veturista.
John Allenin pienoisrautatiestä kertova Model Railroading with John Allen. Tämä on todellinen pienoisrautieharrastuksen raamattu!
Aamunäkymä Anacortesin asemalle, jonne juuri on saapunut aamun ensimmäinen postijuna. Aamuaurinko paistaa vähän liiankin kirkkaasti, mutta lisäsin kuvan vasemmalla näkyvien Hopper Carien takia. Ne ovat osa ensimmäistä US-teemaista kalustohankintaani.
Great Northernin sähköveturit olivat minulle lopullinen koukku tämän yhtiön valitsemiseksi pienoisrautatieni teemaksi. Kuvassa on vetureista uusin, vuonna 1947 GE:ltä valmistunut W1. Veturi poseeraa radallani Puget Soundin rannalla, tämä oli kuvausaikana ainoa maisemoitu kohta. Todellisuudessa tässä kohdin ei koskaan ollut sähköistystä eivätkä nämä veturit myöskään tule liikkumaan näillä alueilla.
Great Northernin SD7 #569 vetämässä malmijunaa kohti Anacortesin alumiinisulattoa. Tämä on ensimmäinen GN-veturini ja siihen on jälkiasennuksena asennettu äänidekooderi. Mmm, EMD567A:n murina veturin noustessa mäkeä ylöspäin tehojen ollessa täysillä! Kuvan etuala on sittemmin maisemoitu. Tähän oli jäänyt pieni kaistale maisemoimatonta aluetta ja tämä kuva sai minut vihdoin tekemään sen valmiiksi kesällä 2017.
Teeman valinta
Olen ollut pienoisrautatieharrastaja käytännössä koko ikäni. Helsingin pienoisrautatiekerhoon liityin heti kun olin täyttänyt 12 vuotta ja pian tämän jälkeen omaan huoneeseeni alkoi syntyä suomalaisteemainen rata Fleischmannin kiskomateriaalilla. Tuo rata ei koskaan edennyt kovin pitkälle, hankintojen tekeminen viikkorahoista säästämällä oli toivottoman hidasta ja aika pian alkoi tulla muita kiinnostuksen kohteita. Pienoisrautatieharrastukseen tulikin pidempi tauko, mutta kipinä kunnollisesta omasta radasta eli.
Olen aina ollut kiinnostunut erityisesti operoinnista ja oli selvää, että pienoisrautatien tulee tukea esikuvan mukaista rautatieliikennettä. Opiskeluaikana huomasin, että Pasilan kirjastoon tuli Model Railroader -lehti ja jokainen numero tuli kahlattua kannesta kanteen. Aluksi amerikkalaiset junat vaikuttivat järkyttävän rumilta (mitä ne monesti ovatkin!), mutta lehdissä olleet suuret radat monipuolisella operoinnilla alkoivat kiinnostaa enemmän ja enemmän. Lopullinen niitti oli ensimmäinen matkani Yhdysvaltoihin 1993. Hotelli sijaitsi varsin lähellä Floridan Tri-Railia ja melkein huomaamatta tuli seurattua isojen dieselvetureiden työskentelyä lähijunarunkojen kanssa. Ostin myös paikallisesta pienoisrautatiekaupasta legendaarisen kirjan "Model Railroading with John Allen". Tämä kirja kannattaa ehdottomasti hankkia, vaikka ei olisikaan niin kiinnostunut jenkkijunista. John Allenin jo 1950-luvulla tekemät vuoristo- ja kaupunkimaisemat olivat aivan uskomattomia, mutta erityisesti minuun vetosi Gorre & Daphetid -radan monipuolinen operointi.
Opiskeluaikaan ja työelämää aloitellessa sopivaa paikkaa pienoisrautatielle ei löytynyt. Sen sijaan muistiinpanolehtiöihin syntyi useita pienempiä ja suurempia ratasuunnitelmia joskus rakennettavasta pienoisrautatiestä. Teemoina alkoivat useammin ja useammin toistua Yhdysvaltoihin 1940- ja 1950-luvun vaihteeseen sijoittuva rata. Aluksi olin kiinnostunut Appalakkien hiilirautateistä erityisesti tiiviin liikenteen takia. Lontooseen tehdyllä työmatkalla jäi luppoaikaa käydä US Trains -liikkeessä ja matkaan tarttui 4 Chesapeake & Ohio Railroadin hiilivaunua, Hopper Caria. Nämä olivat ensimmäiset hankkimani yhdysvaltalaiset vaunut.
Yhdysvaltalaista rautatiekirjallisuutta lukiessa vähitellen tutustuin Luoteis-Yhdysvaltojen rautateihin ja mahtavan Kaskadi-vuoriston tuomiin liikenteellisiin haasteisiin. Erityisesti Great Northern Railway nousi esille. Rautatie oli historialtaan varsinainen helmi: perustaja oli todellinen legenda ja oli saanut jo eläessään lempinimen the Empire Builder, rata halkoi todella haastavia vuoristo-osuuksia, liikenne oli tiheää ja yhtiö oli kaikin puolin esimerkki hyvin hoidetusta rautatieoperoinnista. Kirsikkana kakun päällä olivat vanhat sähköveturit, joita yhtiöllä oli käytössä sähköistetyllä osuudella Cascade Tunnelin läpi Skykomishista Wenatcheehen aina vuoteen 1956 saakka. Seuraavalla Lontoon työmatkalla mukaan tarttuikin jo Proto2000-malli Great Northernin SD7 #569 -veturista.
John Allenin pienoisrautatiestä kertova Model Railroading with John Allen. Tämä on todellinen pienoisrautieharrastuksen raamattu!
Aamunäkymä Anacortesin asemalle, jonne juuri on saapunut aamun ensimmäinen postijuna. Aamuaurinko paistaa vähän liiankin kirkkaasti, mutta lisäsin kuvan vasemmalla näkyvien Hopper Carien takia. Ne ovat osa ensimmäistä US-teemaista kalustohankintaani.
Great Northernin sähköveturit olivat minulle lopullinen koukku tämän yhtiön valitsemiseksi pienoisrautatieni teemaksi. Kuvassa on vetureista uusin, vuonna 1947 GE:ltä valmistunut W1. Veturi poseeraa radallani Puget Soundin rannalla, tämä oli kuvausaikana ainoa maisemoitu kohta. Todellisuudessa tässä kohdin ei koskaan ollut sähköistystä eivätkä nämä veturit myöskään tule liikkumaan näillä alueilla.
Great Northernin SD7 #569 vetämässä malmijunaa kohti Anacortesin alumiinisulattoa. Tämä on ensimmäinen GN-veturini ja siihen on jälkiasennuksena asennettu äänidekooderi. Mmm, EMD567A:n murina veturin noustessa mäkeä ylöspäin tehojen ollessa täysillä! Kuvan etuala on sittemmin maisemoitu. Tähän oli jäänyt pieni kaistale maisemoimatonta aluetta ja tämä kuva sai minut vihdoin tekemään sen valmiiksi kesällä 2017.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
-
- Konduktööri
- Viestit: 50
- Liittynyt: 03.05.2018 13:34
Re: Great Northern Cascade Division
Radan aikakauden valinta
Olen aina pitänyt höyryvetureista ja oli itsestään selvää, että pienoisrautatieni aikakausi tulee olla höyryveturiajalta. Great Northern Railwayn höyryveturikauden huippu ajoittui 1930- ja 1940-lukujen vaihteeseen. Tuolloin ajossa olivat yhtiön kaikkein uudenaikaisimmat veturit, mm. R2-sarjan jättisuuret 2-8-8-2 Mallet-veturit ja koekäytössä olleet Z6-sarjan 4-6-6-4 Challenger-veturit. Dieselkalusto tosin rajoittui muutamaan vaihtoveturiin. Sähkökalustoa oli käytössä Cascade-tunnelin ympäristössä, mutta kalustosta puuttuivat vielä korjauksen myötä modernisoitu Y1a-veturi ja aikanaan maailman suurimmat ja tehokkaimmat W1-sähköveturit.
Päätettyäni tulevan radan teemaksi Great Northernin, radan aikakauden valinta oli loppujen lopuksi varsin helppoa. Halusin ratani sähköistetylle osuudelle sekä Y1a- että W1-veturit. Tämä rajasi ensimmäisen mahdollisen vuoden vuoteen 1947. Alkuajankohdaksi tämä oli sopiva siitäkin syystä, että tuona vuonna Great Northernin tärkein pikajuna the Empire Builder uusittiin täydellisesti EMD:n E7A-vetureilla ja Budd Companyn valmistamilla Streamline-vaunuilla.
Höyryvetureiden käyttö Cascade Divisionilla päättyi 1956, mutta loppuaikoina käyttö oli hyvin satunnaista. Samana vuonna myös sähkövetureiden käyttö loppui. Halusin ratani sijoittuvan aikaan, jolloin höyryillä oli vielä merkittävä rooli liikenteessä. Toisaalta olin jo ostanut GN:n SD7-mallin ja #569 tuli ajoon vuonna 1953. Varsin helppo päätös oli rajoittaa aikahaarukan toinen pää tuohon vuoteen. Kuuden vuoden aikaikkuna oli varsin laaja, erityisesti valokuvissa tulee helposti esille epäjohdonmukaisuuksia. Päätin kuitenkin hyväksyä tuon kompromissin, pienoisrautatiet ovat joka tapauksessa jatkuvaa kompromissien tekoa!
Lopputulemana oli, että aikahaarukaksi asettui vuodet 1947-1953. Kaikki radassa näkyvät yksityiskohdat ja kalusto ovat tuon aikaikkunan sisältä. Vuodenajaksi päätin kesän, se on myös Pacific North-Westissä valoisin ja miellyttävin vuodenaika. Vuoristossa tosin on pitkälle kesäkuuta talvikelit aivan kuten esikuvassakin.
B4 -sarjan American oli liikenteessä Great Northernilla kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti aina vuoteen 1947. Veturi on valmistunut jo 1882.
Northern Pacific Railroadin Z-4 on hyvä esimerkki höyryvetureista, joita halusin radalla liikennöimään. Esikuvaveturin käyttö loppui 1950-luvun alkuun, mutta radallani se vastaa vielä osasta NP:n tavarajunia.
Vuoden 1947 The Empire Builder oli tyylikäs pikajuna oranssi-vihreässä värityksessä. Juna pidettiin aina esimerkillisessä kunnossa ja se oli koko historiansa yksi USA:n hienoimpia. Juna kulki tässä muodossa vuoteen 1950 saakka.
Linjadieselveturit saapuivat Great Northernille sota-aikana ensimmäisten EMD:n FT-vetureiden muodossa. Vuonna 1950 saapuivat ensmmäiset F7-dieselveturit, joten tässä kuvassa veturit ovat varsin uudet.
Olen aina pitänyt höyryvetureista ja oli itsestään selvää, että pienoisrautatieni aikakausi tulee olla höyryveturiajalta. Great Northern Railwayn höyryveturikauden huippu ajoittui 1930- ja 1940-lukujen vaihteeseen. Tuolloin ajossa olivat yhtiön kaikkein uudenaikaisimmat veturit, mm. R2-sarjan jättisuuret 2-8-8-2 Mallet-veturit ja koekäytössä olleet Z6-sarjan 4-6-6-4 Challenger-veturit. Dieselkalusto tosin rajoittui muutamaan vaihtoveturiin. Sähkökalustoa oli käytössä Cascade-tunnelin ympäristössä, mutta kalustosta puuttuivat vielä korjauksen myötä modernisoitu Y1a-veturi ja aikanaan maailman suurimmat ja tehokkaimmat W1-sähköveturit.
Päätettyäni tulevan radan teemaksi Great Northernin, radan aikakauden valinta oli loppujen lopuksi varsin helppoa. Halusin ratani sähköistetylle osuudelle sekä Y1a- että W1-veturit. Tämä rajasi ensimmäisen mahdollisen vuoden vuoteen 1947. Alkuajankohdaksi tämä oli sopiva siitäkin syystä, että tuona vuonna Great Northernin tärkein pikajuna the Empire Builder uusittiin täydellisesti EMD:n E7A-vetureilla ja Budd Companyn valmistamilla Streamline-vaunuilla.
Höyryvetureiden käyttö Cascade Divisionilla päättyi 1956, mutta loppuaikoina käyttö oli hyvin satunnaista. Samana vuonna myös sähkövetureiden käyttö loppui. Halusin ratani sijoittuvan aikaan, jolloin höyryillä oli vielä merkittävä rooli liikenteessä. Toisaalta olin jo ostanut GN:n SD7-mallin ja #569 tuli ajoon vuonna 1953. Varsin helppo päätös oli rajoittaa aikahaarukan toinen pää tuohon vuoteen. Kuuden vuoden aikaikkuna oli varsin laaja, erityisesti valokuvissa tulee helposti esille epäjohdonmukaisuuksia. Päätin kuitenkin hyväksyä tuon kompromissin, pienoisrautatiet ovat joka tapauksessa jatkuvaa kompromissien tekoa!
Lopputulemana oli, että aikahaarukaksi asettui vuodet 1947-1953. Kaikki radassa näkyvät yksityiskohdat ja kalusto ovat tuon aikaikkunan sisältä. Vuodenajaksi päätin kesän, se on myös Pacific North-Westissä valoisin ja miellyttävin vuodenaika. Vuoristossa tosin on pitkälle kesäkuuta talvikelit aivan kuten esikuvassakin.
B4 -sarjan American oli liikenteessä Great Northernilla kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti aina vuoteen 1947. Veturi on valmistunut jo 1882.
Northern Pacific Railroadin Z-4 on hyvä esimerkki höyryvetureista, joita halusin radalla liikennöimään. Esikuvaveturin käyttö loppui 1950-luvun alkuun, mutta radallani se vastaa vielä osasta NP:n tavarajunia.
Vuoden 1947 The Empire Builder oli tyylikäs pikajuna oranssi-vihreässä värityksessä. Juna pidettiin aina esimerkillisessä kunnossa ja se oli koko historiansa yksi USA:n hienoimpia. Juna kulki tässä muodossa vuoteen 1950 saakka.
Linjadieselveturit saapuivat Great Northernille sota-aikana ensimmäisten EMD:n FT-vetureiden muodossa. Vuonna 1950 saapuivat ensmmäiset F7-dieselveturit, joten tässä kuvassa veturit ovat varsin uudet.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
-
- Konduktööri
- Viestit: 72
- Liittynyt: 19.02.2016 14:47
Re: Great Northern Cascade Division
Mielenkiintoista taustoitusta harrastamisesta. Olen itsekin ainakin jossain määrin kiinnostunut Luoteis-Yhdysvaltojen rautateistä esikuvana mahdolliselle pienoisrautatielle. Muitakin mielenkiintoisia kohteita löytyy runsaasti Amerikan Yhdysvalloista, joita voisi käyttää esikuvina. Tällä hetkellä suunnitelmissa tosin itselläni on Suomirata, mutta ei sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuudessa tulee rakennettua. Jenkkikalustoa löytyy vain parin veturin ja vaunun verran. Life-Liken Proto 2000-sarjaa, GP7 ja GP9, jos en väärin muista. Brawa-merkillä myytiin ja jopa Suomesta pystyi aikanaan hankkimaan. CNW:n väreissä ovat veturit.
Pystytkö kertomaan Pohjois-Amerikan rautateistä tietämättömälle liikenteestä ennen ja nyt? Miten tuolla Seattlen seudulla Washingtonin osavaltiossa ja siellä suunnalla eri yhtiöt operoivat? Mitä rautatieyhtiöitä siellä toimi, GN,Northern Pacific, oliko Milwaukeekin? Nykyään taitaa operoida ainakin BNSF. Käyttivätkö yhtiöt samoja raiteita? Oliko liikennöinti oikeuksia toisten radoilla? Hankittiinko vetopalveluita toisilta? Miten sekalaista eri yhtiöiden väreissä olevaa kalustoa löytyy junista vai hoitavatko yhtiöt pääasiassa liikenteen omissa väreissä olevin vaunuin? Miten systeemi toimii? Hieman erilaista on ollut kuin Suomessa. Hiljattain ostettu vielä lukematon historiateos Yhdysvaltojen rautateistä löytyy kylläkin hyllystä. Menee pyörälle päästään noista monista esim. Chicagon seudulla toimineista eri yhtiöistä.
Pystytkö kertomaan Pohjois-Amerikan rautateistä tietämättömälle liikenteestä ennen ja nyt? Miten tuolla Seattlen seudulla Washingtonin osavaltiossa ja siellä suunnalla eri yhtiöt operoivat? Mitä rautatieyhtiöitä siellä toimi, GN,Northern Pacific, oliko Milwaukeekin? Nykyään taitaa operoida ainakin BNSF. Käyttivätkö yhtiöt samoja raiteita? Oliko liikennöinti oikeuksia toisten radoilla? Hankittiinko vetopalveluita toisilta? Miten sekalaista eri yhtiöiden väreissä olevaa kalustoa löytyy junista vai hoitavatko yhtiöt pääasiassa liikenteen omissa väreissä olevin vaunuin? Miten systeemi toimii? Hieman erilaista on ollut kuin Suomessa. Hiljattain ostettu vielä lukematon historiateos Yhdysvaltojen rautateistä löytyy kylläkin hyllystä. Menee pyörälle päästään noista monista esim. Chicagon seudulla toimineista eri yhtiöistä.