Great Northern Cascade Division

Yleistä keskustelua omista radoista ja projekteista.

Valvojat: jhr, Hermanni

HannuPeltola
Konduktööri
Viestit: 50
Liittynyt: 03.05.2018 13:34

Re: Great Northern Cascade Division

Viesti Kirjoittaja HannuPeltola »

lokomotiivi kirjoitti: 06.05.2018 15:44 Mielenkiintoista taustoitusta harrastamisesta. Olen itsekin ainakin jossain määrin kiinnostunut Luoteis-Yhdysvaltojen rautateistä esikuvana mahdolliselle pienoisrautatielle. Muitakin mielenkiintoisia kohteita löytyy runsaasti Amerikan Yhdysvalloista, joita voisi käyttää esikuvina. Tällä hetkellä suunnitelmissa tosin itselläni on Suomirata, mutta ei sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuudessa tulee rakennettua. Jenkkikalustoa löytyy vain parin veturin ja vaunun verran. Life-Liken Proto 2000-sarjaa, GP7 ja GP9, jos en väärin muista. Brawa-merkillä myytiin ja jopa Suomesta pystyi aikanaan hankkimaan. CNW:n väreissä ovat veturit.

Pystytkö kertomaan Pohjois-Amerikan rautateistä tietämättömälle liikenteestä ennen ja nyt? Miten tuolla Seattlen seudulla Washingtonin osavaltiossa ja siellä suunnalla eri yhtiöt operoivat? Mitä rautatieyhtiöitä siellä toimi, GN,Northern Pacific, oliko Milwaukeekin? Nykyään taitaa operoida ainakin BNSF. Käyttivätkö yhtiöt samoja raiteita? Oliko liikennöinti oikeuksia toisten radoilla? Hankittiinko vetopalveluita toisilta? Miten sekalaista eri yhtiöiden väreissä olevaa kalustoa löytyy junista vai hoitavatko yhtiöt pääasiassa liikenteen omissa väreissä olevin vaunuin? Miten systeemi toimii? Hieman erilaista on ollut kuin Suomessa. Hiljattain ostettu vielä lukematon historiateos Yhdysvaltojen rautateistä löytyy kylläkin hyllystä. Menee pyörälle päästään noista monista esim. Chicagon seudulla toimineista eri yhtiöistä.
Uh huh, onpa laaja kysymys vastata Pohjois-Amerikan rautatieliikenteestä! Aiheesta on kirjoitettu satoja ellei tuhansia laajoja hakuteoksia... Voisin yrittää vastata lyhyesti Seattlen ja Washingtonin alueen tilanteesta rautatieoperoinnin kultaisella kaudella aina M-päivään (Merger Day) 2.3.1970 saakka.

Pacific Northwestiin rautatiet saapuivat Northern Pacific Railwayn myötä vuonna 1883. NP valitsi kohdeasemaksi Tacoman Seattlen eteläpuolelta ja Seattle säilyi pitkään hiljaisena kalastajakylänä. Seuraava alueelle rakennettu Class I -rautatie olikin jo Great Northern Railway, joka saavutti Seattlen 1893. Tämän jälkeen Milwaukee Road ja Union Pacific rakensivat omat yhteytensä ja vuosikausia nämä neljä rautatieyhtiötä hallitsivat Washingtonin rautatiemarkkinoita. Etelämpänä Oregonissa operoi myös Southern Pacific.

Kilpailutilanne oli mielenkiintoinen ja monimutkainen. Great Northernin perustaja James J. Hill omisti suuren osuuden myös Northern Pacificista ja nämä yhtiöt toimivat käytännössä aina strategisessa yhteistyössä, vaikka arkipäivän kilpailu asiakkaista saattoikin olla kiivasta. Samalla tavalla Milwaukee Road oli kallellaan Harriman-ryhmän (perheen) Union Pacificiin. Selkeimmin tämä näkyy esimerkiksi Seattlessa: NP ja GN jakoivat GN:n King Street Stationin ja kadun toisella puolella asiakkaita palveli UP:n ja Milwaukeen yhteinen Union Station. Aika ajoin kilpailu oli sananmukaisesti veristä: GN:n ja UP:n topparoikat ajautuivat jopa tulitaisteluun kilpaillessaan rakentamisesta Oregonin keskitasangolle. Asiakkaista käytiin tiukkaa kilpailua ja samalle suuremmalle asiakkaalle saattoi tulla useammankin rautatieyhtiön raiteet.

Verisen kilpailun lisäksi yhtiöt tekivät tiivistä yhteistyötä silloin kun siitä oli hyötyä. NP ja GN omistivat yhdessä Spokane, Portland & Seattle -rautatieyhtiön Columbia-joen laaksossa. UP:lla ja NP:llä oli yhteisomistuksessa Camas Prairien rata Itä-Washingtonissa. UP, NP ja GN operoivat yhteisesti Seattlen ja Portland, Or. välisiä Coast Pool Train -pikajunia. Yhtiöt vuokrasivat toisiltaan ratalinjoja ja/tai hankkivat liikennöintioikeuksia. Tämä oli kuitenkin kustannuksiltaan kalliimpaa kuin omat yhteydet ja jos liikenne oli vähänkään suurempaa, yhtiö rakensi omat radat.

Aikanaan toisilta yhtiöiltä hankittiin vetopalveluita ainoastaan satunnaisesti, lähinnä esimerkiksi veturirikkojen takia. Joskus esimerkiksi tulvien takia junia jouduttiin reitittämään toisen rautatieyhtiön reiteille. Näissäkin yhteistyö tapahtui yleensä akselilla GN-NP ja UP-Milwaukee.

MUOKS. vielä koskien junien kalustoa... Junissa liikkui aikanaan hyvinkin sekalaisesti eri yhtiöiden kalustoa eri puolilta Yhdysvaltoja. Toisaalta maailma oli tuolloin pienempi, elämä pyöri tarkemmin oman kaupungin tai osavaltion sisällä. GN oli poikkeuksellinen yhtiö siinä, että noin 60% liikenteestä oli yhtiön sisäistä. Tämän voi hyvin yleistää, että sama määrä yksittäisen tavarajunan vaunuja on GN:n vaunuja. Lähiradat olivat tyypillisimpiä yhdysliikennekumppaneita ja kaukaisempia vieraita näkyi siten harvemmin. GN:lle ja NP:lle tärkeä itäinen yhdysliikennekumppani oli Chicago, Burlington & Quincy -rautatie, joka oli enemmistöomistuksiltaan GN:n ja NP:n käsissä. Yhdessä nämä kolme yhtiötä fuusioituivat 1970 Burlington Northern Railway -yhtiöksi.

Pienoisrautatielläni liikennöintioikeuksia on Seattlen ja Snohomishin välillä, jossa NP ajaa omia tavarajuniaan Snohomishista haarautuvalle ratalinjalleen Sumasiin. Toinen (tuleva) liikennöintioikeus radallani on sivurata Monroesta Carnationiin, jossa Milwaukee Road ajaa omia tavarajuniaan Monroen / Everettin ja Snoqualmien välillä. Tämä yhteys on tosin vasta lyhyt lähtökaarre Monroen ratapihalta.
Burlington_0002_Final.jpg
Ajoin jonkin aikaa pienoisrautatielläni The International -pikajunaa vuorotellen GN:n ja NP:n kalustolla simuloiden Seattlen eteläpuolista The Coast Pool Train -liikennettä. Nyt olen tästä luopunut, mutta edelleen kalustosta löytyy yksi NP:n pikajuna klassisessa Raymond Loewyn suunnittelemassa North Coast Limited -värityksessä. Kuvan ottoaikana maisemointi Burlingtonissa oli osin vielä keskeneräinen.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Viimeksi muokannut HannuPeltola, 06.05.2018 19:31. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
lokomotiivi
Konduktööri
Viestit: 72
Liittynyt: 19.02.2016 14:47

Re: Great Northern Cascade Division

Viesti Kirjoittaja lokomotiivi »

Kieltämättä kysymys oli laaja. Kiitokset vastauksestasi. Täytyy joskus perehtyä asiaan ajan kanssa.
PasiS
Konduktööri
Viestit: 73
Liittynyt: 06.01.2015 10:54

Re: Great Northern Cascade Division

Viesti Kirjoittaja PasiS »

Kiitos Hannulle hyvistä kirjoituksista ja niitä tukevista mainioista kuvista.
Tämänkin kirjoituksen löytää täältä helposti myöhemminkin ja keskustelu on selkeän järjestelmällistä. Toisin on FB:n sekavan keskusteluryhmän kanssa, jossa keskustelu on vilkasta, mutta ei mitenkään järjestelmällistä. Jouduin itsekin sinne tekemään tunnukset, kun tämä sekä itselle kiinnostava N-Clubin foorumi ovat kovasti hiljentyneet. En vaan oikein jaksa seurata aikaa vievän FB:n päivityksiä.
Mielummin lukisin harrastajien kalusto- ja rataesittelyjä muuallakin kuin FB:ssä. Tämä esimerkiksi on sellainen paikka.
Tätä mieltä on PasiS, N-harrastaja.
HannuPeltola
Konduktööri
Viestit: 50
Liittynyt: 03.05.2018 13:34

Re: Great Northern Cascade Division

Viesti Kirjoittaja HannuPeltola »

PasiS kirjoitti: 06.05.2018 19:39 Kiitos Hannulle hyvistä kirjoituksista ja niitä tukevista mainioista kuvista.
Tämänkin kirjoituksen löytää täältä helposti myöhemminkin ja keskustelu on selkeän järjestelmällistä. Toisin on FB:n sekavan keskusteluryhmän kanssa, jossa keskustelu on vilkasta, mutta ei mitenkään järjestelmällistä. Jouduin itsekin sinne tekemään tunnukset, kun tämä sekä itselle kiinnostava N-Clubin foorumi ovat kovasti hiljentyneet. En vaan oikein jaksa seurata aikaa vievän FB:n päivityksiä.
Mielummin lukisin harrastajien kalusto- ja rataesittelyjä muuallakin kuin FB:ssä. Tämä esimerkiksi on sellainen paikka.
Tätä mieltä on PasiS, N-harrastaja.
Morjens Pasi!

Löysin tosiaan tämän foorumin sattumalta ja huomasin, että tämä tukee hyvin pidempiä kirjoituksia mahdollisesti kuvilla höystettynä. Taitaa vaan olla niin, että vielä tällä hetkellä valtaosa kuvistani täällä on kierrätyskamaa, ne ovat jo olleet Vaunut.org:ssa. Laita Pasi tuoreita kuvia radastasi jakoon!!!

t. Hannu
Truman
Ratavartija
Viestit: 47
Liittynyt: 18.08.2011 11:20

Re: Great Northern Cascade Division

Viesti Kirjoittaja Truman »

PeS kirjoitti: 05.05.2018 09:54
lokomotiivi kirjoitti: 03.05.2018 22:18 Hauskaa, että löytyy harrastajia, jotka eivät tiedä tästä foorumista. Rautatiemuseon foorumin loputtua ei muuta oikeastaan olekaan.
Keskustelu käydään nykyisin naamakirjan "Pienoisrautatieharrastajat"-ryhmässä, jossa on jo yli 700 jäsentä.
Ilmankos täällä on nykyisin niin hiljaista.

Surkea juttu ainakin omasta mielestäni; en aio naamakirjaa alkaa käyttämään vaikka tämän tiedon valossa kipeää tekeekin. :(

Luulisi nyt viime aikojen tapahtumienkin valossa ihmisten jättävän fb:n sikseen.

Toivottavasti mahdollisimman monet viitsisivät osallistua täälläkin keskusteluun.
Samuelsson
Lämmittäjä
Viestit: 298
Liittynyt: 28.06.2007 18:19

Re: Great Northern Cascade Division

Viesti Kirjoittaja Samuelsson »

Komppaan edellistä. Itsekään en ole facebookissa. Pyrin suosimaan mieluummin tätä ainoaa jäljellä olevaa foorumia, koska koen tämän toimivaksi ja tarpeelliseksi kanavaksi harrastukselle. Hyvät ketjut ovat täällä säilössä ja palattavissa yhä uudelleen. Toisinaan itselläni on pitkiäkin taukoja kirjoittelussa, vaikka uudet viestit tuleekin miltei päivittäin käytyä tarkistelemassa. Välillä taas kun omalla saralla hommat edistyy, tulee kirjoiteltuakin aktiivisemmin.
Meni vähän offtopiciksi. :oops:

Ketjun aiheesta vielä että vaikuttaa upealta radalta! Joskus itsekin jenkkiradasta haaveilleena, ja MR:n pitkäaikaisena tilaajana seurailen suurella mielenkiinnolla tätä.

Voisitko laittaa radastasi sellaista yleiskuvaa, jossa näkyisi isompi kokonaisuus?
HannuPeltola
Konduktööri
Viestit: 50
Liittynyt: 03.05.2018 13:34

Re: Great Northern Cascade Division

Viesti Kirjoittaja HannuPeltola »

Pienoisrautatien yleiskuva ja eri asemien sijoittuminen

Samuelsson pyysi yleiskuvaa radasta. Olen yleensä ollut vähän häpeissäni yleiskuvien jakamisessa, junaratani on 90% ajasta työleiri, jossa on useampia keskeneräisiä projekteja. Jaetaan nyt tässä yhteydessä tyypillinen näkymä radastani. Kuva on vuodelta 2016 eli jokin verran on muutoksia tapahtunut mm. maisemoinnissa.

Rata sijaitsee autotallissa, jonka koko on noin 3 * 5,5 metriä eli tilaa ei ole mitenkään valtavasti. Tämä on johtanut kerrokselliseen rakentamiseen ja sitä myötä osin myös huonoon ergonomiaan.
Pienoisrautatien_yleiskuva.jpg
Kuva on otettu autotallin ovelta kohti takaseinää. Oikealla seinällä alatasolla sijaitsevat Seattle ja Vancouver B.C. Etualan oikeassa reunassa ovat Mukilteo ja Puget Soundin ranta. Etualalla on Everettin asema, joka sijaitsee kahdessa tasossa. Vasemmalla seinällä alatasossa on Burlington ja sen päällä maisemoimaton Delta Yard. Kuvan keskellä alatasolla on Anacortesin asema ja sen päällä ylätasolla Snohomish. Oikealla seinällä ylätasolla on Monroe. Takaseinällä on Burlingtonin lähtökaarteen päällä USS Spokane -piiloratapiha (käyttäkää hahmottamisen apuna loogista ratakaaviota).

Kuvan ottamisen jälkeen olen maisemoinut Mukilteon, Everettin ja Snohomishin. Alataso on kokonaisuudessaan maisemoitu. Maisemointia odottavat suurin työmaa Delta Yard ja myös varsin työläs Monroe. Pelkästään Deltaan pitää rakentaa n. 20 rakennusta maisemoinnin osana.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
HannuPeltola
Konduktööri
Viestit: 50
Liittynyt: 03.05.2018 13:34

Re: Great Northern Cascade Division

Viesti Kirjoittaja HannuPeltola »

Rakentamisen jatkosuunnitelmat

Rata on ollut rakenteilla autotalliini vuoden 2005 alusta eli tätä kirjoitettaessa rapiat 13 vuotta! Monesti aika, mitä olen voinut käyttää rakentamiseen, on ollut hyvin rajoitettua. Vuosina 2005-2016 meni työkiireiden takia melkein pari vuotta, ettei radassa tapahtunut kauheasti edistymistä ja tuolloin harrastusaikaa söi myös 1:1 junien tiiviimpi kuvaaminen. Toisaalta joskus on ollut kiivaita rakentamisen hetkiä ja olen tyytyväinen siitä edistymisestä, mitä olen pystynyt toteuttamaan!

Jotta työ ei loppuisi kesken, olen suunnitellut seuraavaksi n. 10 vuodeksi rakentamisurakoita seuraavien pääteemojen osalta (suurin piirtein tulevassa rakentamisjärjestyksessä):
  • Taustakuvien valmistelu Everettiin ja Delta Yardiin
  • Delta Yardin maisemointi
  • USS Spokanen siirto Delta Yardin päälle
  • Alumiinikaivoksen ratapöydän ja kiskotuksen teko takaseinälle USS Spokanen nykyiselle paikalle
  • Monroen taustakuvan asentaminen
  • Monroen maisemointi
  • USS Spokanen siirto Monroen päälle, ratapihan laajentaminen
  • Ratapöydän teko nykyisen Everettin päälle tasolle III. Tämä on käytännössä linjaosuus.
  • Alumiinikaivoksen alueen maisemointi
  • Deltan päälle tulevan Skykomish River -jokilaakson maisemointi
  • Everettin päällä olevan linjaosuuden maisemointi
  • Carnationin ratapöydän rakentaminen nykyisen Snohomishin päälle tasolle III
  • Carnationin maisemointi
  • USS Spokanen siirto Skykomish Riverin päälle tasolle IV
  • Skykomishin ratapöydän ja kiskotuksen teko nykyisen Monroen päälle tasolle III
  • Sahan ja linjaosuuden rakentamien alumiinikaivoksen päälle
  • Foss River -sillan rakentaminen tasolle IV, fyysisesti tämä sijaitsee tason III ratakaarteen päällä radan vasemmassa takanurkassa
  • USS Spokanen siirto Skykomishin päälle tasolle IV
  • Ratapöydän ja kiskotuksen valmistelu FOSs Riverin ja USS Spokanen välile tasolla IV
  • Tämän osuuden maisemointi
  • voilá, rata alkaakin olla valmis!
Suunnittelu on ikävä kyllä huisin paljon nopeampaa kuin rakentaminen! :-(
Burlington_0003_Final.jpg
Tässä vielä tunnelmakuva Burlingtonista, jota on juuri ohittamassa O3-vetoinen paikallistavarajuna. Doodle-Bug on joutunut väistämään junaa Burlingtonin kakkosraiteelle.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Viimeksi muokannut HannuPeltola, 09.05.2018 19:28. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
PasiS
Konduktööri
Viestit: 73
Liittynyt: 06.01.2015 10:54

Re: Great Northern Cascade Division

Viesti Kirjoittaja PasiS »

Terve
Ison ja hienon radan olet ehtinyt rakentaa. Suunnittelua ja rakentamista on vielä jäljellä, mutta sehän on mukavaa puuhaa.
Kuvissa näkyy runsaasti erilaisia vaunuja ja vetureita. Paljonko kalustoa on kertynyt radallesi?
T:PasiS
ealab
Veturinkuljettaja
Viestit: 1182
Liittynyt: 21.09.2007 09:49

Re: Great Northern Cascade Division

Viesti Kirjoittaja ealab »

Yksinkertaisesti: Siistiä!.
HannuPeltola
Konduktööri
Viestit: 50
Liittynyt: 03.05.2018 13:34

Re: Great Northern Cascade Division

Viesti Kirjoittaja HannuPeltola »

Vetokalusto

Pasi esitti kysymyksen ratani kaluston määristä. Nopea vastaus on, että minulla on käytössä 24 dieselveturia, 16 höyryveturia, 2 moottorivaunua ja 5 sähköveturia (nämä ovat odottamassa, että rata rakentuu sähköistetylle osuudelle Skykomishista Cascade Tunneliin). Näiden lisäksi on muutama raato, joita ei voi käyttää kuin varikkoruusuina.

Jos teitä kiinnostaa tarkempi kalusto ja vetureiden käyttökohteet, koostin oheisen taulukon veturi-inventaariolistastani. Taulukosta huomaa helposti, että useita vetureita on kiinnitetty samannumeroisiin juniin, esimerkiksi tavarajunapari Spokane-Seattle #401 ja #402. Tämä johtuu amerikkalaisesta käytännöstä, jossa samalla junanumerolla saatettiin ajaa peräkkäin useita erillisiä osia. Radallani mm. junilla 401/402 saattaa olla 2-3 eri osiota. Pohjois-amerikkalaiseen tyyliin yhdessä junassa saattaa olla useampia vetureita. Näin on erityisesti dieselvetureiden osalta, harvaa junaa vetää ainoastaan yksi dieselveturi.
Veturikalusto.pdf



GN_O-3_pieni_kuva.jpg
O-3 -sarjan Mikado-höyryvetureita minulla on kolme. Nämä ovat varsinaisia yleisvetureita, mutta tärkeimpiä tehtäviä ovat Seattle-Vancouver B.C. -tavarajunat #711 ja #712 sekä erilaiset paikallistavarajunat. Mikado oli pyöräjärjestykseltään yleisin GN:n höyryveturi.
PSP&P_Switcher_pieni_kuva.jpg
"Suuri paja tarvitsee myös pieniä viiloja". Puget Sound Pulp & Paperin vaihtoveturina ahertaa tämä 0-6-0 Saddle Tank -höyryveturi.
GN_RDC-3_pieni_kuva.jpg
Moottorivaunuja minulla ei ole kuin kaksi. Tämä RDC3 työskentelee yleensä Rockport-Anacortes -henkilöjunassa.
GN_GP-7_pieni_kuva.jpg
Dieselvetureista yleisimpiä ovat radallani GP7 ja F-vetureiden eri tyypit. GP7 on käytössä erityisesti Anacortesin liikenteessä. Näitä vetureita radallani on kolme.
GN_S-2_pieni_kuva.jpg
Alcon S2 -vaihtoveturi toimii yleensä Monroen päivystäjänä. Monroe on asema, jossa aina on kova kiire ja päivystäjällä riittää työtehtäviä.
International_julk2.jpg
EDIT vielä! Lisätään vielä kuva radan yleisimmästä dieselveturista, EMD:n legendaarisesta F-sarjan veturista. Näitä minulla on useita tyyppejä; sota-ajalta periytyvä FT-sarjan A-B-B-A -yksikkö, 1940-luvun lopun F3-vetureita ja vuonna 1950 riviin tulleita F7-vetureita. Vetureita on sekä 1-ohjaamoisena (A-yksikkö) että ilman ohjaamoa (B-yksikkö). Vetureita on GN:n ja NP:n väreissä. Tavarajunissa vakiokokoonpanoja ovat 4-veturinen A-B-B-A -yksikkö, 3-veturinen A-B-A sekä 2-veturiset A-A ja A-B -yksiköt. Pikajunissa voi nähdä yhdelläkin veturilla vedettyjä junia. Kuvassa F3A #362-C vetää the International -pikajunaa Seattlesta Vancouver B.C:hen Puget Soundin rannalla kesällä 1950.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Viimeksi muokannut HannuPeltola, 09.05.2018 23:03. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
HannuPeltola
Konduktööri
Viestit: 50
Liittynyt: 03.05.2018 13:34

Re: Great Northern Cascade Division

Viesti Kirjoittaja HannuPeltola »

Tavaravaunukalusto

Radallani on nyt ajossa noin 300 tavaravaunua ja lisäksi tulevia rakennusvaiheita odottamassa on 150 tavaravaunua lisää. Vaunut reititetään käyttäjille tällä hetkellä vaihtotyölistojen avulla, mutta olen parhaillaan ottamassa käyttöön vaunukorttijärjestelmää. Tästä lisää tulevissa operointia käsittelevissä kirjoituksissa.

Esittelen tässä yhteydessä lyhyesti yleisimmät yhdysvaltalaiset tavaravaunutyypit. Tämä on toivottavasti hyvää rautatie-yleistietoutta, vaikka ei niin kiinnostunut olisikaan Pohjois-Amerikkalaisista junista.
Box_Car.jpg
Box Car oli vuosikymmeniä USA:n yleisin kuljetusväline ja näillä kulki niin vilja, autot, koneet kuin kappaletavarakin. Sotien jälkeen yleisin pituus oli 40', mutta myös vanhempia 36' vaunuja näkyi vielä liikenteessä. Erikoiskäyttöön oli jonkin verran 50' vaunuja. 1950-luvun lopulla vaunujen koko alkoi kasvaa niin, että tänä päivänä USA:ssa liikkuu jopa 86' jättiläisiä. Sotien jälkeen yleisin seinämateriaali oli vielä lauta tai vaneri, mutta teräsvaunujen osuus kasvoi nopeasti. Radallani on ajossa 117 Box Caria, näistä valtaosa 40' pituisia.
Flat_Car_pikku_kuva.jpg
Flat Car oli oiva ratkaisu lautojen, kuljetuslaatikoiden, ajoneuvojen ja muiden suurikokoisten lastien kuljetukseen. Vaunujen pituudet vaihtelivat 36' - 50' välillä ja yleisimpiä olivat jälleen 40' vaunut. Radallani on ajossa 26 Flat Caria.
Reefer_pieni_kuva.jpg
Jäähdytysvaunut -Reeferit- olivat tarpeen elintarvikkeiden, hedelmien ja lihan kuljetukseen. Great Northernilla korostui omenien kuljetus, Wenatcheen ympäristö oli USA:n tärkeimpiä omenoiden kasvatusalueita. Vaunut jäähdytettiin vaunujen päädyissä olevien jääsäiliöiden avulla. Radallani on ajossa 26 Reeferiä.
Express_Reefer_pieni_kuva.jpg
Express Reefer on jäähdytysvaunu, joka oli varustettu pikajuniin soveltuviksi. Vaunuissa oli mm. läpikulkeva höyryjohto henkilövaunujen lämmitystä varten. GN:llä erikoiskäyttö Express Reefereille oli kuuluisan Puget Soundin King Salmonin kuljetus idän markkinoille. Radallani on muutamia Express Reefereitä.
Cattle_Car_pieni_kuva.jpg
Stock Car oli tärkeä vaunutyyppi lihakarjan kuljetukseen. Erikseen löytyi vaunuja nautojen, sikojen, lampaiden ja kanojen kuljetukseen. Vaunut olivat tyypillisesti puukorisia ja tyypillisin pituus oli pitkään 36'. Tavarajuniin Stock Car:t tuli liittää aina veturista seuraaviksi. Radallani on käytössä 8 Stock Car:a. Kuriositeettina on yksi vaunu, jossa on äänikortti ja hätääntyneet siat röhkivät aina, kun vaunu on liikkellä.
Hopper_pieni_kuva.jpg
Hopper Car oli tärkeä kaiken bulkkitavaran, erityisesti hiilen kuljetukseen. Vainujen pituus vaihteli tyypillisesti 34' ja 45' välillä. Radallani on ajossa 21 Hopperia.
Tank_Car_pieni_kuva.jpg
Tankkivaunu -Tank Car- oli tarpeen kaikkien nestemäisten aineiden kuljetukseen. Kemikaaleille oli luonnollisesti omat vaununsa. Vaunujen koko vaihteli 8000 ja 10 000 gallonan välillä, pienemmät olivat 1910- ja 1920-luvuilta. Tankkivaunuja on radallani 17 kappaletta.
Gondola_pieni_kuva.jpg
Gondola-vaunut olivat käytössä erityisesti metalliteollisuuden kuljetuksiin. Vaunut olivat tyypillisesti pidempiä kuin muut vaunut, 1940-luvun lopulla pituudet vaihtelivat 40' ja 60' välillä. Vaunut olivat käytännössä aina teräsrakenteisia. Radallani näitä on 35 kappaletta. Kuvan vaunu on näköjään hypännyt pois kiskoilta.
Covered_Hopper_pieni_kuva.jpg
Covered Hopper oli erikoisvaunu kosteudelle alttiiden materiaalien kuten sementin ja sokerin kuljetuksiin. Ensimmäiset tämän tyyppiset vaunut rakennettiin 1930-luvulla. Radallani on 7 Covered Hopperia erityisesti sementtikuljetuksissa.
Caboose_pieni_kuva.jpg
Caboose eli konduktöörinvaunu oli oleellinen osa jokaista tavarajunaa. Caboose oli aina tavarajunan viimeinen vaunu ja täällä matkusti junan konduktööri ja peräpään jarrumiehet. Junamiehistö myös yöpyi vaunussa pitkillä matkoilla. Cabooseja minulla on 25 kappaletta, erikseen jokaisella radallani operoivalle ratayhtiölle (GN, NP, MILW, Weyerhaeuser)
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
lokomotiivi
Konduktööri
Viestit: 72
Liittynyt: 19.02.2016 14:47

Re: Great Northern Cascade Division

Viesti Kirjoittaja lokomotiivi »

HannuPeltola kirjoitti: 08.05.2018 18:00
Olen yleensä ollut vähän häpeissäni yleiskuvien jakamisessa, junaratani on 90% ajasta työleiri, jossa on useampia keskeneräisiä projekteja.
Keskeneräisiä projekteja ei tarvitse hävetä. Työvaihekuvat ovat mielenkiintoisia. Työvaihekuvista voivat muut ottaa vinkkejä omaan rakentamiseen. Suosittelen kaikkia muitakin esittelemään keskeneräisiä projekteja ja ottamaan työvaihekuvia.
HannuPeltola
Konduktööri
Viestit: 50
Liittynyt: 03.05.2018 13:34

Re: Great Northern Cascade Division

Viesti Kirjoittaja HannuPeltola »

Aikataulusuunnittelu ja operointi

Jossain vaiheessa jo mainitsinkin, että yksi minulle tärkeimpiä alueita pienoisrautateissä on niiden esikuvan mukainen operointi. Olen pitänyt radallani määrämuotoisia ajoiltoja muutaman kerran vuodessa aina vuodesta 2006 lähtien. Kuvaan tässä kirjoituksessa lyhyesti aikataulusuunnittelua, ajoiltojen valmistelua ja varsinaisia ajoiltoja.

Ajoillan_jännitystä.jpg
Junien ajaminen ajoilloissa vaatii tiukkaa keskittymistä vaihtotöiden, junakohtausten ja junaturvallisuussäännön osalta.

Aikataulusuunnittelu

Ajoiltojen valmistelu alkaa ajossa olevien junien määrittämisellä. Nykyisin junalista alkaa olla jo varsin vakiintunut, mutta vaihtelen pikkuisen kalustoa osittain fiiliksenkin mukaan. Kun junat on määritetty, alkaa niiden sijoittaminen lähtöasemille. Rajoittavana tekijänä on säilytysratapihojen koko, esimerkiksi Seattleen mahtuu 6 itään matkaavaa junaa ja Rockportiin 1 lyhyt juna ja RDC3-moottorivaunu. Laitan junien sijainnin ajoillan alkutilanteessa oheiseen Exceliin ja suunnittelun yhteydessä junille löytyy oikea määräasema ja raide.
Liikenne_ajoilloissa.pdf
Interbay_ajoillassa.jpg
Interbayn ratapiha Seattlessa on maisemoitu säilytysratapiha Vancouverin, Anacortesin ja Spokanen suunnan junille. Ratapiha on yleensä täynnä junia odottamassa omaa lähtöaikaansa. Ensimmäisellä raiteella on junan #402 Seattle-Spokane jokin osio, sen jälkeen on the Empire Builder -pikajuna Spokaneen ja edelleen Minneapolisiin. Raiteelle 4 on juuri saapunut pikapostijuna #27 the Fast Mail.

Kun junalista ja niiden alku- ja loppuasemat on määritetty, valmistelen aikataulun. Radallani ei ole käytössä (nopeakäyntistä) kelloa, vaan junat liikkuvat aikataulun mukaisessa järjestyksessä. Käytössä on siis ns. sekvenssiaikataulu. Aikatauluun on määritetty junien ajolaitteet, DCC-osoitteet, raiteet eri asemilla ja junakohtaukset muiden junien kanssa. Liikenne on radalla todella tiivistä ja junakohtausten suunnittelu vaatii hetken miettimistä. Liitteessä on esimerkkinä aikataulu ajoillasta kesäkuussa 2014.
Aikataulu_ajoilta_2014-06-27.pdf

Vaihtotyölistojen suunnittelu


Vielä tällä hetkellä kunkin tavaravaunun ohjaus lastaus- tai purkauspaikalleen tapahtuu etukäteen laatimieni vaihtotyölistojen perusteella. Vaihtotyölista tehdään erikseen jokaiselle junalle ja siinä on kuvattu kullakin asemalla tehtävät vaunujen otot ja jätöt. Vaunut on yksilöity rautatieyhtiön tunnuksella (esim. GN = Great Northern) ja vaunun numerolla. Amerikkalaisissa vaunuissa on kyljessä niin suuret numerot, että tämä tapa on käyttökelpoinen. Satunnaisia ongelmia aiheuttaa se, että joillakin vaunuilla on samat numerot. Huomio-sarakkeessa voi olla junakokoonpanoon liittyviä ohjeita tai muuta huomioitavaa.
Vaihtotyölista_401_1_osa.pdf
Liitteessä on esimerkkinä junan #401 1st Section (Minneapolis - Seattle) vaihtotyölista vuoden 2015 ajoillasta.

Varsinaisten junien jälkeen teen vaihtotyölistat päivystäjille. Radallani on kaksi ratapihoilla päivystävää vaihtoveturia ja näistä erityisesti Delta Yardin työ on todella kiihkeätahtinen. Yleensä kaikkein kokenein veturinkuljettaja vastaa Deltan päivystäjästä. Monroen päivystäjä on aika ajoin todella kiireinen, mutta aina silloin tällöin veturinkuljettaja ehtii ajaa jonkin linjajunankin.
Vaihtotyölista_Delta_Yard_1_osa.pdf
Liitteessä on esimerkki Delta Yardin päivystäjän vaihtotyölista kesän 2015 ajoillasta.
monroe_ajoillassa.jpg
Näkymä Monroen ratapihalle ajoillan aikana. Vielä on varsin rauhallista, asemalle on vasta saapunut paikallistavarajuna Carnationista ja kuvan oikeassa reunassa näkyvä Alcon S2-tyyppinen päivystäjä on parhaillaan järjestelemässä saapuneita vaunuja joko eteenpäin lähetettäväksi pitkän matkan tavarajunissa tai lastattavaksi/purettavaksi Monroen teollisuusraiteille.

Varsinainen ajoilta

Aloitan ajoillat yleensä perjantai- tai lauantai-iltaisin klo 18.00. Ensin käydään lyhyt briiffi radan esikuvasta, ajolaitteiden käytöstä, junien käsittelystä ja vaihtotöistä. Jokainen veturinkuljettaja saa oman junansa vaihtotyölistan, aikataulun, radan loogisen kaavion ja liikennepaikkalistan.
ajoilta_2008.jpg
Kuva varhaisesta ajoillasta vuodelta 2008. Kuvasta on tunnistettavissa tunnettuja rautatieharrastajia ja myös allekirjoittanut on päässyt kuvaan.

Ajoilloissa normaali kokoonpano on junansuorittaja, 3 linjajunien kuljettajaa sekä Delta Yardin ja Monroen vaihtovetureiden kuljettajat. Olen itse toiminut useimmin junansuorittajana. Linjavetureiden kuljettajat ottavat junia ajoon sitä mukaan, kun edellinen juna on saatu ajettua määräasemalleen. Yksittäisen junan kuljettaminen lähtöasemalta määräasemalle saattaa kestää radallani parikin tuntia riippuen vaihtotöiden määrästä ja junakohtauksista.
Anacortes_GP-7_Switching.jpg
Kuvassa Seattlesta tulleen tavarajunan GP7-veturi vaihtotöissä Anacortesin alumiinisulatolla. Veturin taakse on unohtunut pieni muovinen kyltti, joka kertoo teollisuusraiteen numeron ja nimen. Yleensä poistan nämä kuvauksiin, mutta tässä se on unohtunut paikalleen. Kyltit ovat veturikuljettajille tärkeä apuneuvo oikean teollisuusraiteen löytämisessä.
Everett_ajoillassa.jpg
Tässä kuvassa on tunnelmia Everettistä ajoillasta kesällä 2017. Ylätasolla kohti Seattlea on matkaamassa Skykomish-Seattle paikallisjuna samalla kun alatasolle on saapunut GP7-vetoinen tavarajuna Anacortesista. Tunnelma ajoilloissa saattaa olla hyvinkin hektinen!

Yksi vaikeimmista junista radallani on Spokane-Anacortes-Spokane -malmijuna. Malmijuna ajaa suoraan ilman vaihtotöitä Puget Soundin rantaan, jossa se joutuu peruuttamaan Everettin alatasolle. Everettin asemalla junan tulee vaihtaa Caboose junan peräpäähän ja veturi keulaan. Tämä on todella haastava operaatio, koska Everettissä on ainoastaan yksi läpiajettava raide, jolla on monesti jatkokuljetusta odottavia tavaravaunuja. Pahimmillaan tähän vaihtotyöhön on mennyt kokemattomilla veturinkuljettajilla jopa tunti. Nopeimmin tämän vaihtotyön suoritti VR:n ammattiveturinkuljettaja varttitunnissa ja siinä ehti vaihtaa jo kuulumisetkin.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.
Viimeksi muokannut HannuPeltola, 12.05.2018 11:33. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
HannuPeltola
Konduktööri
Viestit: 50
Liittynyt: 03.05.2018 13:34

Re: Great Northern Cascade Division

Viesti Kirjoittaja HannuPeltola »

Ajoillat (jatkoa)
Interbay_pieni_kuva.jpg
Kuva kiireiseltä Interbayn ratapihalta ajoillan aikana. Etualalla the International on saapumassa Vancouver B.C.:stä Seattleen. Sen vasemmalla puolella on Alco RS1-vetoinen paikallistavarajuna Monroehon ja sen jälkeen vasemmalla O-3 -höyryveturin vetämä #401 3rd Section.

Shay_tukkien_purkupaikalla.jpg
Esimerkki tyypillisestä vaihtotyöstä: Weyerhaeuser Timber Companyn Shay on tuonut tukkijunan Everettin sahalle ja tässä veturi on työntämässä tukkivaunuja purkuraiteelle.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.