En ole vielä päättänyt mikä paikkakunnan nimeksi tulee, joten laitoin työnimeksi Uinula. Joku saattaa tietää pienen Suinulan aseman lähellä Tamperetta, Kangasalla, missä lapsuuden kesiä tuli vietettyä ja minne kuljettiin 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa usein vielä lättähatulla. Tästä ei kuitenkaan tule Suinulan jäljitelmää vaan täysin kuvitteellinen paikka, johon otan mallia lukuisista eri paikoista pyrkien kuitenkin rakentamaan mahdollisimman realistisen suomalaisen pienen paikkakunnan asemanseudun sekä radanvarren maisemaa jonkin matkaa (laitan alle alustavan käsinpiirretyn suunnitelman). Ajallisesti rata sijoittuu vuoteen 1966; sekä siksi, että se on syntymävuoteni, että myös siksi että tuolloin hyöryveturit työskentelivät dieselien kanssa radoilla. Myös maisemat ja varsinkin rakennukset olivat ehkä jossain suhteessa kauniimpia ennen 1970-luvun purkuvimmaa. Samalla tämä on tietysti jonkinlainen nostalgiatrippi vaikka en ajattelekaan, että Kekkosen aikana kaikki olisi ollut paremmin.
Rakenteilla on siis kaksi ensimmäistä moduulia. En seurannut mitään moduulistandardia koska tarkoitus on tehdä tätä vain omaan kellariin ja koska standardit vaikuttivat vaativilta noudattaa (olen aina ollut muutenkin oman tieni kulkija...). Näiden moduulien koko on 120 x 50 cm. Runko on koivuvaneria, samoin 0-taso osittain. Perustason ala- ja yläpuolella maasto muodostuu styrofoamista. Raiteen alla on ensin ohut vaneri ja sitten korkkia ratavallin ylimpänä osana.
Kokonaisuudesta on tarkoitus tulla 'around-the-wall'-tyyppinen rata. Rakennan moduuleita omassa kellarihuoneessani, jossa on tilaa muutamille moduuleille. Lopullinen kokonaisuus on tarkoitus koota aikanaan toiseen kellaritilaan talossamme. Tänne tarvitsee sitä ennen rakentaa yksi lyhyt väliseinä ja siihen ovi, sekä ennen muuta raivata tila tyhjäksi. Nyt tila on niin täynnä vuosien varrella kertynyttä rompetta, että en pääse edes mittaamaan huoneen tarkkoja mittoja... Suurin piirtein käytössä oleva tila on 420 x 350 cm. Minusta tuo on tilana ihan hyvä vaikka toki pidempää asemasuoraa olisi preferoinut.
Yhdelle reunalle tilaa tulee kulku (maisemoimaton 'nostosilta') sekä maisemoimaton piiloratapiha, jonka ajattelin tehdä siten, että sillä olisi saranoitu kevyt vanerista tehty katto suojaamassa kalustoa pölyltä. Muut kolme seinää sitten olisivat maisemoituja ratamoduuleja.
Moduuliratkaisu saattaa osoittautua käteväksi sikälikin, että eihän koskaan voi tietää jos tuleekin eteen muutto esimerkiksi pienempiin tiloihin. Lisäksi koska rakennan moduuleita eri paikassa, näitä voidaan siellä laittaa muutama peräkkäin, jolloin siinäkin tilassa voi pienimuotoisesti ajaa ja testata rataa.
Olen vähitellen yleensä tiukan budjettikurin puitteissa hankkinut kalustoa. Vetureina ovat Russian decapod (modaaminen Truman Tr2:ksi) sekä 'äh-en-muista' Liliputin sveitsiläinen höyry (modaamalla Heikki Hv2:ksi); jokin aikaa sitten sain hankittua Mestarimallien Sr12-dieselin ja viimeisimpänä tulee olemaan Tve1 Otso-projekti. Näissä onkin mielestäni jo hyvä runko. Lättähattuahan tässä tietysti kaipaa; ei rata sitä ilman ole oikein mitään.
Vaunuja olen onnistunut hankkimaan jo melko hyvän määrän; muistaakseni niitä on nyt noin 40, mutta suurin osa kokoamattomia. Saan kokoon yhden henkilöjunan vanhoista puuvaunuista, jossa on muutamien päivävaunujen lisäksi pitkät konduktööri- ja postivaunu (Mestarimallit). Tavarajuniin on sitten varsinkin Hdk-vaunuja noin 20 ja lisäksi mukava kokoelma muita (Gb, Hl, Goa, venäläiset Vgk-vaunut, jne.).
Kiskoissa tyydyin käyttämään neljänkymmenen vuoden takaa omistamaani melko suurta määrää Fleischmannin modelgleis-kiskoja. Rocon perusdigipaketti tuli joskus hankittua ja joihinkin vetureihinkin on jo kortit hankittuna. Tarkoitus on tehdä radasta melko suoraan digiohjattava. En tosin aio ohjata digitaalisesti kuin vetureita. Opastimet, vaihteet, talojen valot yms. on tarkoitus pitää analogisena ja moduulien sivulle asennettavien kytkinten kautta ohjailtavina.
Teknisesti pyrin pitämään radan niin yksinkertaisena kuin suinkin, siitä syystä että tekniikka ei ole omaa alaani. Sen sijaan kuvittelen omaavani jonkinlaista taiteellis-realistista silmää miljöön ja maiseman rakenteluun.
Seuraavaan postaukseen yritän saada kuvan radan yleissuunnitelmasta.
