Tulipa tämmöinenkin juttu mieleen kun tutkailin jenkkiratani vaunuja. Kaikissa kytkin (Kadee) on kiinni vaunun rungossa, kun taas eurooppalaisissa vaunuissa muistaakseni kytkin on aina (?) kiinni telissä. Kaksiakselisissä (Roco) vaunuissa kytkin oli kiinni jonkinlaisessa akselin ’apurungossa’. Vanhoissa peltirunkoisissa Piko-vaunuissa kytkin oli kiinni peltirungossa.
Kaksiakselisia jenkkivaunuja en ole nähnytkään eli jenkkivaunuissa on aina teli?
Osaisiko joku asiaan perehtynyt kertoa miksi jenkki / eurooppalaiset vaunut erovat kytkimen kiinnityksen suhteen?
//kari
Vaunun kytkin kiinni telissä vai rungossa ?
Valvojat: jhr, Hermanni
-
- Lämmittäjä
- Viestit: 217
- Liittynyt: 21.05.2007 22:38
-
- Asemapäällikkö
- Viestit: 416
- Liittynyt: 07.02.2006 18:05
Re: Vaunun kytkin kiinni telissä vai rungossa ?
Joo näinhän ennen pääsääntöisesti oli mutta nyt lähikytkinten aikakaudella kytkin on kiinni vaunun rungossa.
Ylläpito
-
- Veturinkuljettaja
- Viestit: 963
- Liittynyt: 17.12.2007 10:03
Re: Vaunun kytkin kiinni telissä vai rungossa ?
Amerikkalaisissa vaunuissa on aina korostettu kytkinten vaihdettavuutta. Tämä on johtanut siihen, että kytkin muodostaa asennuslaatikon kanssa yhtenäisen paketin, joka ruuvataan vaunun pohjaan. Tällä oli merkitystä etenkin aikana, jolloin Kadeen kytkin oli suojattu patentilla. Käytännössähän Kadeen kehittämä kytkin on ollut enemmän tai vähemmän de facto amerikkalaisessa kalustossa kautta aikojen. Monet valmistajat eivät kuitenkaan halunneet maksaa Kadeelle patenttioikeuden käytöstä — tai ostaa Kadeelta suhteellisen kalliita kytkimiä vaunuihinsa. En tiedä, minkälaista politiikkaa Kadee aikoinaan harrasti. Todennäköisesti se ei edes antanut lupaa käyttää patenttiaan, koska äkkiseltään ei tule mieleen yhtään valmistajaa, joka olisi tuottanut omia "kadeitaan" silloin, kun patentti oli vielä voimassa.
Em. aikana NMRA:n standardikytkin oli hornhook. Moni valmistaja varusti mallinsa sillä, koska sitä sai käyttää vapaasti. Moni harrastaja sen sijaan ruuvasi ne pois ja vaihtoi tilalle Kadeet. Jos kytkin olisi ollut kiinni telissä, niin homma ei olisi ollut yhtä yhtä yksinkertaista. Eurooppalaisista jenkkikalustoa valmistaneista yrityksestä ainakin Rivarossi käytti teliin integroitua NEM-lenkkikytkintä. En tiedä, mitä jenkkiharrastajat tästä ajattelivat ja vaihtoivatko tavalla tai toisella kalustoon Kadeita tai hornhook-kytkimiä.
Kun Kadeen patentti aikoinaan vanheni, niin uusia kytkinten valmistajia ilmaantui nopeasti. Nyt on tarjolla monella eri tavalla valmistettuja "Kadeita", mikä korostaa vaihdettavuuden merkitystä entisestään.
Euroopassa teleihin integroitujen kytkinten käyttö alkoi loppua 1980-luvun jälkipuoliskolla, kun lähikytkentä yleistyi. Lähikytkentää koskeva NEM362-standardi on vuodelta 1986. Taitaa olla niin, että kaikki eurooppalaiset valmistajat ovat jo pitkään käyttäneet lähikytkentää ja NEM-tuppeloa. Venäläisten ja joidenkin itäeurooppalaisten valmistajien vaunuissa sen sijaan näkee yhä teleihin integroituja NEM-tuppeloita.
Rocolla oli ennen lähikytkinaikaa lyhyissä kaksiakselisissa vaunuissa käytössä "viiksikytkin" — NEM-lenkkikytkin, jonka varsi kiinnitettiin yhdellä ruuvilla vaunun alustaan. Kytkinvarren häntänä oli viiksi, joka keskitti kytkimen. Kytkin oli kuitenkin integroitu runkoon. Roco valmisti nopeasti jälkiasennettavan lähikytkinmekanismin, jossa on NEM-tuppelo. Näitä Roco itsekin jälkiasensi jo tehtaalla vanhoihin viiksikytkimellisiin vaunuihinsa, joita oli ehditty valmistaa varastoon.
Finescale-osasto ja piensarjavalmistajat ovat sitten oma tarinansa. Siellä lähikytkentä ei ole niin merkittävä asia, koska kaarresäteet ovat huomattavan loivia ja kytkimistä halutaan mahdollisimman huomaamattomat.
Em. aikana NMRA:n standardikytkin oli hornhook. Moni valmistaja varusti mallinsa sillä, koska sitä sai käyttää vapaasti. Moni harrastaja sen sijaan ruuvasi ne pois ja vaihtoi tilalle Kadeet. Jos kytkin olisi ollut kiinni telissä, niin homma ei olisi ollut yhtä yhtä yksinkertaista. Eurooppalaisista jenkkikalustoa valmistaneista yrityksestä ainakin Rivarossi käytti teliin integroitua NEM-lenkkikytkintä. En tiedä, mitä jenkkiharrastajat tästä ajattelivat ja vaihtoivatko tavalla tai toisella kalustoon Kadeita tai hornhook-kytkimiä.
Kun Kadeen patentti aikoinaan vanheni, niin uusia kytkinten valmistajia ilmaantui nopeasti. Nyt on tarjolla monella eri tavalla valmistettuja "Kadeita", mikä korostaa vaihdettavuuden merkitystä entisestään.
Euroopassa teleihin integroitujen kytkinten käyttö alkoi loppua 1980-luvun jälkipuoliskolla, kun lähikytkentä yleistyi. Lähikytkentää koskeva NEM362-standardi on vuodelta 1986. Taitaa olla niin, että kaikki eurooppalaiset valmistajat ovat jo pitkään käyttäneet lähikytkentää ja NEM-tuppeloa. Venäläisten ja joidenkin itäeurooppalaisten valmistajien vaunuissa sen sijaan näkee yhä teleihin integroituja NEM-tuppeloita.
Rocolla oli ennen lähikytkinaikaa lyhyissä kaksiakselisissa vaunuissa käytössä "viiksikytkin" — NEM-lenkkikytkin, jonka varsi kiinnitettiin yhdellä ruuvilla vaunun alustaan. Kytkinvarren häntänä oli viiksi, joka keskitti kytkimen. Kytkin oli kuitenkin integroitu runkoon. Roco valmisti nopeasti jälkiasennettavan lähikytkinmekanismin, jossa on NEM-tuppelo. Näitä Roco itsekin jälkiasensi jo tehtaalla vanhoihin viiksikytkimellisiin vaunuihinsa, joita oli ehditty valmistaa varastoon.
Finescale-osasto ja piensarjavalmistajat ovat sitten oma tarinansa. Siellä lähikytkentä ei ole niin merkittävä asia, koska kaarresäteet ovat huomattavan loivia ja kytkimistä halutaan mahdollisimman huomaamattomat.
-
- Lämmittäjä
- Viestit: 333
- Liittynyt: 24.02.2007 12:32
Re: Vaunun kytkin kiinni telissä vai rungossa ?
Vielä aiheesta ja hieman aiheen sivustakin:
Riippumatta siitä, onko kytkin kiinni telissä tai vaunun rungossa, olisi kytkimen varren joka tapauksessa hyvä päästä liikkumaan sivuttain, sillä suoralta kaarteeseen tai S-kaarteeseen ajettaessa vaunujen päädyt liikkuvat sivuttain toisiinsa nähden. Jos pitkässä vaunussa kytkin on telissä, on sivuttaisliike vähäisempää. Jos kytkimen varsi ei pääse kääntymään sivuttain, voi vaunu jopa suistua kaarteessa, kun kytkimet eivät salli riittävää sivuttaisliikettä.
Lähikytkinmekanismi liikuttaa kytkintä vaunun pituussuunnassa jos kytkimen vartta käännetään sivuttain: kytkinvarsi (tai kytkimen NEM 362-tuppelo) työntyy kaarteessa ulos vaunusta, jotta puskimet eivät kaarteessa pääse koskettamaan toisiaan tai mene lomittain. Jotta varsi varmasti kääntyy, on lähikytkimet tehty sivusuunnassa jäykiksi: kytkimien varret ovat kytkennässä sivusuunnassa jäykästi toisiinsa liitetyt ja kytkimien varret muodostavat sivusuunnassa jäykän kytkennän. Näin kytkimen varsi kaarteessa varmasti liikkuu, ja lähikytkinmekanismi pystyy työntämään kytkintä ulospäin.
NEM-tuppeloon asennettavassa Kadee-kytkimessä on ikäänkuin rannenivel: Vaunuja irrotettaessa irrottaja kiertää kytkimen kouraa ranteesta, sillä magneettikenttä ei lähikytkinmekanismin jäykkyydestä johtuen pysty kääntämään kykinvartta. Siksi NEM-tuppeloon liitettävät Kadee-kytkimet (ja ylipäänsä mitkään tavanomaiset vanhanaikaiset NEM 360 -tyyppiset kytkimet) eivät muodosta sivusuunnassa jäykkää kytkentää kytkinvarsien välille, eikä lähikytkinmekanismi toimi kunnolla: vaunujen välinen etäisyys ei kaarteessa kasva aiotulla tavalla.
Riippumatta siitä, onko kytkin kiinni telissä tai vaunun rungossa, olisi kytkimen varren joka tapauksessa hyvä päästä liikkumaan sivuttain, sillä suoralta kaarteeseen tai S-kaarteeseen ajettaessa vaunujen päädyt liikkuvat sivuttain toisiinsa nähden. Jos pitkässä vaunussa kytkin on telissä, on sivuttaisliike vähäisempää. Jos kytkimen varsi ei pääse kääntymään sivuttain, voi vaunu jopa suistua kaarteessa, kun kytkimet eivät salli riittävää sivuttaisliikettä.
Lähikytkinmekanismi liikuttaa kytkintä vaunun pituussuunnassa jos kytkimen vartta käännetään sivuttain: kytkinvarsi (tai kytkimen NEM 362-tuppelo) työntyy kaarteessa ulos vaunusta, jotta puskimet eivät kaarteessa pääse koskettamaan toisiaan tai mene lomittain. Jotta varsi varmasti kääntyy, on lähikytkimet tehty sivusuunnassa jäykiksi: kytkimien varret ovat kytkennässä sivusuunnassa jäykästi toisiinsa liitetyt ja kytkimien varret muodostavat sivusuunnassa jäykän kytkennän. Näin kytkimen varsi kaarteessa varmasti liikkuu, ja lähikytkinmekanismi pystyy työntämään kytkintä ulospäin.
NEM-tuppeloon asennettavassa Kadee-kytkimessä on ikäänkuin rannenivel: Vaunuja irrotettaessa irrottaja kiertää kytkimen kouraa ranteesta, sillä magneettikenttä ei lähikytkinmekanismin jäykkyydestä johtuen pysty kääntämään kykinvartta. Siksi NEM-tuppeloon liitettävät Kadee-kytkimet (ja ylipäänsä mitkään tavanomaiset vanhanaikaiset NEM 360 -tyyppiset kytkimet) eivät muodosta sivusuunnassa jäykkää kytkentää kytkinvarsien välille, eikä lähikytkinmekanismi toimi kunnolla: vaunujen välinen etäisyys ei kaarteessa kasva aiotulla tavalla.
-
- Asemapäällikkö
- Viestit: 416
- Liittynyt: 07.02.2006 18:05
Re: Vaunun kytkin kiinni telissä vai rungossa ?
Itse kadeetä käyttävänä tuon kadeen ja lähikytkimen ongeman voi kiertää käyttämällä pidempää kadeeta (näitä on usemamman mittaisia nem tuppeloon), tosin silloin kytkentä ei ole enään niin lähi..Psi kirjoitti: ↑03.11.2021 08:36 NEM-tuppeloon asennettavassa Kadee-kytkimessä on ikäänkuin rannenivel: Vaunuja irrotettaessa irrottaja kiertää kytkimen kouraa ranteesta, sillä magneettikenttä ei lähikytkinmekanismin jäykkyydestä johtuen pysty kääntämään kykinvartta. Siksi NEM-tuppeloon liitettävät Kadee-kytkimet (ja ylipäänsä mitkään tavanomaiset vanhanaikaiset NEM 360 -tyyppiset kytkimet) eivät muodosta sivusuunnassa jäykkää kytkentää kytkinvarsien välille, eikä lähikytkinmekanismi toimi kunnolla: vaunujen välinen etäisyys ei kaarteessa kasva aiotulla tavalla.
Ylläpito
-
- Veturinkuljettaja
- Viestit: 963
- Liittynyt: 17.12.2007 10:03
Re: Vaunun kytkin kiinni telissä vai rungossa ?
Jo pelkkä veto saa lähikytkinmekanismin toimimaan kaarteessa. Veto siis aiheuttaa sen, että kytkinvarsi pääsee liikkumaan mekanismin kulissikaaressa. Jos näin ei tapahtuisi, eivät NEM-Kadeet tai tavalliset NEM-lenkkikytkimet toimisi lähikytkinmekanismeihin asennettuina kaarteissa laisinkaan. Kumpikaan kytkin ei nimittäin ole lähikytkin, jotka kytkeytyessään muodostaisivat jäykän yhtenäisen varren samalla tavalla kuin aidot lähikytkimet.
Jos kaksi lähikytkinmekanismilla varustettua vaunua kytkettäisiin narulla yhteen, niin mekanismit toimisivat kaarteissa vedossa. Se on sitten toinen juttu, miten herkästi tämä tapahtuu. Siihen vaikuttaa vaunujen paino, laakereiden herkkyys ja kaarresäde — siis vetovastus. Aito lähikytkin toimii herkemmin, koska kaksi jäykkää yhteen kytkettyä kytkinvartta pakottaa luontaisesti kytkinvarret liikkumaan kulissikaaressa. Naru ei tietenkään toimisi työnnettäessä.
Yllättävän usein massatuotantovalmistajien vaunuissa on vakiona tavanomainen NEM-lenkkikytkin, vaikka nykyään kaikkiin vaunuihin on jo integroitu lähikytkinmekanismi. Tämä saattaa olla kustannuskysymys tai johtua siitä, että lähikytkimiä on niin paljon erilaisia. Nehän eivät tunnetusti kytke keskenään. Valmistaja ei siis voi tietää, mitä lähikytkimiä asiakkaat käyttävät.
Eräät pienoisrautatieyhteisöt ovat valinneet vakiokytkimiksi jostain käsittämättömästä syystä NEM-lenkkikytkimen, vaikka lähes kaikissa vaunuissa on jo NEM-tuppelo ja lähikytkinmekanismi — ei enää ruuvin ympäri kääntyvää varsikytkintä, kuten oli tapana 1970-luvulla.
NEM-Kadee-kytkimellä varustettu lähikytkinmekanismi ei voi toimia samalla periaatteella irrotettaessa magneetilla kuin aito Kadee. Aidon Kadeen irrottaminen perustuu siihen, että magneetin avulla kytkinvarret kääntyvät sivuille kytkinvarren kiinnitysnavan ympäri — magneetti siis vetää kytkimiä sivusuunnassa. Lähikytkinmekanismissa kytkinvarren kääntyminen — tai itse asiassa liikkuminen — ei perustu kiinnitysnavan ympäri kääntymiseen. Magneetin pitäisi olla valtavan voimakas, jos sen oletettaisiin jaksavan/pystyvän vetämään kytkinvarsia sivusuunnassa kulissikaarta pitkin. Samalla irrotustapahtumassa irrotettavat vaunut etääntyisivät toisistaan, eli irrottaminen työntää vaunuja poispäin toisistaan — tähänkin tarvitaan voimaa. Kyse ei siis ole lähikytkinmekanismin jäykkyydestä vaan siitä, että lähikytkinmekanismi EI voi toimia aidossa Kadee-irrotuksessa.
Kaikissa lähikytkimissä kytkinten irrottamien perustuu siihen, että jollain lusikalla tai kiskojen välissä olevalla rampilla lenkit, tapit tms. nostetaan, jolloin kytkimet irtoavat toisistaan.
EDIT. Kirjotuksestani oli jäänyt yksi olennainen sana pois, jonka lisäsin lihavoituna.
Jos kaksi lähikytkinmekanismilla varustettua vaunua kytkettäisiin narulla yhteen, niin mekanismit toimisivat kaarteissa vedossa. Se on sitten toinen juttu, miten herkästi tämä tapahtuu. Siihen vaikuttaa vaunujen paino, laakereiden herkkyys ja kaarresäde — siis vetovastus. Aito lähikytkin toimii herkemmin, koska kaksi jäykkää yhteen kytkettyä kytkinvartta pakottaa luontaisesti kytkinvarret liikkumaan kulissikaaressa. Naru ei tietenkään toimisi työnnettäessä.
Yllättävän usein massatuotantovalmistajien vaunuissa on vakiona tavanomainen NEM-lenkkikytkin, vaikka nykyään kaikkiin vaunuihin on jo integroitu lähikytkinmekanismi. Tämä saattaa olla kustannuskysymys tai johtua siitä, että lähikytkimiä on niin paljon erilaisia. Nehän eivät tunnetusti kytke keskenään. Valmistaja ei siis voi tietää, mitä lähikytkimiä asiakkaat käyttävät.
Eräät pienoisrautatieyhteisöt ovat valinneet vakiokytkimiksi jostain käsittämättömästä syystä NEM-lenkkikytkimen, vaikka lähes kaikissa vaunuissa on jo NEM-tuppelo ja lähikytkinmekanismi — ei enää ruuvin ympäri kääntyvää varsikytkintä, kuten oli tapana 1970-luvulla.
NEM-Kadee-kytkimellä varustettu lähikytkinmekanismi ei voi toimia samalla periaatteella irrotettaessa magneetilla kuin aito Kadee. Aidon Kadeen irrottaminen perustuu siihen, että magneetin avulla kytkinvarret kääntyvät sivuille kytkinvarren kiinnitysnavan ympäri — magneetti siis vetää kytkimiä sivusuunnassa. Lähikytkinmekanismissa kytkinvarren kääntyminen — tai itse asiassa liikkuminen — ei perustu kiinnitysnavan ympäri kääntymiseen. Magneetin pitäisi olla valtavan voimakas, jos sen oletettaisiin jaksavan/pystyvän vetämään kytkinvarsia sivusuunnassa kulissikaarta pitkin. Samalla irrotustapahtumassa irrotettavat vaunut etääntyisivät toisistaan, eli irrottaminen työntää vaunuja poispäin toisistaan — tähänkin tarvitaan voimaa. Kyse ei siis ole lähikytkinmekanismin jäykkyydestä vaan siitä, että lähikytkinmekanismi EI voi toimia aidossa Kadee-irrotuksessa.
Kaikissa lähikytkimissä kytkinten irrottamien perustuu siihen, että jollain lusikalla tai kiskojen välissä olevalla rampilla lenkit, tapit tms. nostetaan, jolloin kytkimet irtoavat toisistaan.
EDIT. Kirjotuksestani oli jäänyt yksi olennainen sana pois, jonka lisäsin lihavoituna.
Viimeksi muokannut PeS, 27.11.2021 10:08. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
- Lämmittäjä
- Viestit: 333
- Liittynyt: 24.02.2007 12:32
Re: Vaunun kytkin kiinni telissä vai rungossa ?
Eurooppaan ei ole syntynyt muuta de-facto-oletuskytkintä kuin NEM 360 -lenkkikytkin. Yhdysvalloissa Kadee on saanut de-facto-aseman, vaikka kansallinen pienoisrautatieliitto NMRA pysyi pitkään X2f- eli Hornhook-kytkimessä, sillä monien käyttämä Kadee oli patentoitu. Ainoa yleiskäyttöinen kytkin Euroopassa on edelleen se aataminaikainen NEM360 -lenkkikytkin.
Kuten PeS sanoi, on lähikytkinmekanismin toimimisen edellytys se, että tuppeot pysyvät samassa linjassa vaunujen välillä. Työnnettäessä Kadeen rannenivelet muljahtelevat ja saavat aikaan mielenkiintoisia voimia, etenkin vaihdekujien S-kaarteissa. Amerikassa ei vaunuissa ole puskimia, joten Euroopassa ongelmallinen puskinten limittäin menokaan ole ongelma, vaikka ranteet taipuilevatkin. Samaa vikaa on NEM 360 -kykimissä, vaikkakin vähän lievempänä.
Minähän muuten kirjoitin puutaheinää, kun sanoin, että Kadee-kytkinten irrottaminen perustuu kytkivarren kääntymiseen. Näinhän ei ainakaan H0-kytkimissä ole asianlaita. Irrotettaessahan vain kytkimen nyrkki avautuu, varsi pysyy normaalisti paikallaan. Vasta kun vaunua yritetään saada painettua (työnnettyä) ilman kytkimen kytkeytymistä, on itse varrenkin liikuttava, jotta nyrkit saadaan limittäin, ja nyrkki puristamaan "peukaloa", eikä vastakkaisen kytkimen "nyrkkiin puristettuja sormia". Kun jäykkä lähikytkinmekanismi estää varren liikumisen, on NEM-taskuun asennettavissa Kadee-kytkimissä se rannenivel, joka on em. esi-irrotuksen edellytys, ja joka siis osaltaan vesittää lähikytkennän jäykän yhteyden ajatusta.
Kaarteissa kytkinten tarvitsema sivuttaisliike tulee ison veden takana varren melko herkästä sivuttaisliikkeestä, Euroopassa herkkäliikkeinen varsi on korvattu melko jäykällä lähikytkinmekanismilla, ja siksi Kadee-kytkinten tapauksessa ensisijainen liike tulee ranteista, eikä lähikytkinmekanismi toimi aiotulla tavalla.
PeS varmaan viittaa viestissään FREMO-yhteisöön. FREMO-yhteisössä käytetään Suomessa ja keski-Euroopassakin oletuskytkimenä vain NEM 360 -kytkimiä, sillä se on ainoa yleiskytkin. FREMO-radan suola (ainakin keski-Euroopassa) on vaihtotyöt, joten kytkimien on kaikilla oltava ajotapahtumassa samanlaisia. Saksan FREMO järjestää yhteisostoja, jossa NEM 360 -kytkimiä ostetaan valmistajilta tukkueriä jäsenille jaettavaksi. Mielenkiintoista, että FREMO suosii yhteisostoissa Fleischmannin NEM 360-kytkimiä. FREMO-radoilla ajetaan eri puolella maata (tai maanosaa) rakennetuilla moduuleilla eri puolella maata (tai maanosaa) tulevalla kalustolla, ja kalustolla on voitava tehdä vaihtotöitä. Kadee on loistava vaihtotyökytkin, mutta se ei vaan ole täysin ongelmaton. Suomessa FREMO-FIN-yhteisön standardissa sanotaan, että oletuskytkin on NEM 360 -kytkin ellei etukäteen muuta sovita. Jatkuvasti yhteenkytketyissä rungoissahan sallitaan (ainakin Suomen FREMO-FIN-standardissa) myös muunlaiset kytkimet. Mikään ei kuitenkaan estä järjestämästä sellaista FREMO-FIN-tapaamista, jossa kytkimenä käytettäisiin yksinomaan jotain muuta kytkintä. Mikä se kytkin siten voisi olla, ja kuinka kaikki saadaan hankkimaan kalustoonsa tuo kytkin? Lisäksi FREMO-FIN-ratojen huono ratageometria (pystysuuntainen epäsasaisuus) tekee ainakin etelä-Suomen moduulien yhteydessä lähikytkinten käytöstä painajaisen, sillä yleensä lähikytkimissä mikään ei sido kytkimiä pystysuunnassa toisiinsa, ja junia saattaa katkeileilla huonosti tehdyillä raiteilla turhankin usein.
[korjailtu kiroitus- ja asiavihreitä 2021-11-27 /PSi]
Kuten PeS sanoi, on lähikytkinmekanismin toimimisen edellytys se, että tuppeot pysyvät samassa linjassa vaunujen välillä. Työnnettäessä Kadeen rannenivelet muljahtelevat ja saavat aikaan mielenkiintoisia voimia, etenkin vaihdekujien S-kaarteissa. Amerikassa ei vaunuissa ole puskimia, joten Euroopassa ongelmallinen puskinten limittäin menokaan ole ongelma, vaikka ranteet taipuilevatkin. Samaa vikaa on NEM 360 -kykimissä, vaikkakin vähän lievempänä.
Minähän muuten kirjoitin puutaheinää, kun sanoin, että Kadee-kytkinten irrottaminen perustuu kytkivarren kääntymiseen. Näinhän ei ainakaan H0-kytkimissä ole asianlaita. Irrotettaessahan vain kytkimen nyrkki avautuu, varsi pysyy normaalisti paikallaan. Vasta kun vaunua yritetään saada painettua (työnnettyä) ilman kytkimen kytkeytymistä, on itse varrenkin liikuttava, jotta nyrkit saadaan limittäin, ja nyrkki puristamaan "peukaloa", eikä vastakkaisen kytkimen "nyrkkiin puristettuja sormia". Kun jäykkä lähikytkinmekanismi estää varren liikumisen, on NEM-taskuun asennettavissa Kadee-kytkimissä se rannenivel, joka on em. esi-irrotuksen edellytys, ja joka siis osaltaan vesittää lähikytkennän jäykän yhteyden ajatusta.
Kaarteissa kytkinten tarvitsema sivuttaisliike tulee ison veden takana varren melko herkästä sivuttaisliikkeestä, Euroopassa herkkäliikkeinen varsi on korvattu melko jäykällä lähikytkinmekanismilla, ja siksi Kadee-kytkinten tapauksessa ensisijainen liike tulee ranteista, eikä lähikytkinmekanismi toimi aiotulla tavalla.
PeS varmaan viittaa viestissään FREMO-yhteisöön. FREMO-yhteisössä käytetään Suomessa ja keski-Euroopassakin oletuskytkimenä vain NEM 360 -kytkimiä, sillä se on ainoa yleiskytkin. FREMO-radan suola (ainakin keski-Euroopassa) on vaihtotyöt, joten kytkimien on kaikilla oltava ajotapahtumassa samanlaisia. Saksan FREMO järjestää yhteisostoja, jossa NEM 360 -kytkimiä ostetaan valmistajilta tukkueriä jäsenille jaettavaksi. Mielenkiintoista, että FREMO suosii yhteisostoissa Fleischmannin NEM 360-kytkimiä. FREMO-radoilla ajetaan eri puolella maata (tai maanosaa) rakennetuilla moduuleilla eri puolella maata (tai maanosaa) tulevalla kalustolla, ja kalustolla on voitava tehdä vaihtotöitä. Kadee on loistava vaihtotyökytkin, mutta se ei vaan ole täysin ongelmaton. Suomessa FREMO-FIN-yhteisön standardissa sanotaan, että oletuskytkin on NEM 360 -kytkin ellei etukäteen muuta sovita. Jatkuvasti yhteenkytketyissä rungoissahan sallitaan (ainakin Suomen FREMO-FIN-standardissa) myös muunlaiset kytkimet. Mikään ei kuitenkaan estä järjestämästä sellaista FREMO-FIN-tapaamista, jossa kytkimenä käytettäisiin yksinomaan jotain muuta kytkintä. Mikä se kytkin siten voisi olla, ja kuinka kaikki saadaan hankkimaan kalustoonsa tuo kytkin? Lisäksi FREMO-FIN-ratojen huono ratageometria (pystysuuntainen epäsasaisuus) tekee ainakin etelä-Suomen moduulien yhteydessä lähikytkinten käytöstä painajaisen, sillä yleensä lähikytkimissä mikään ei sido kytkimiä pystysuunnassa toisiinsa, ja junia saattaa katkeileilla huonosti tehdyillä raiteilla turhankin usein.
[korjailtu kiroitus- ja asiavihreitä 2021-11-27 /PSi]
-
- Veturinkuljettaja
- Viestit: 963
- Liittynyt: 17.12.2007 10:03
Re: Vaunun kytkin kiinni telissä vai rungossa ?
Ranne taipuu pelkästään Kadeen valmistamassa NEM-Kadeessa. Tämä järjestely on toteutettu siitä syystä, jotta lähikytkinmekanismeja käytettäessä voitaisiin toteuttaa kytkinten esi-irroitus. Bachmannin, McHenryn ja monen muun Kadeita nykyään valmistavan yrityksen NEM-tuppeloihin sopivissa Kadeissa ranne ei sen sijaan taivu. Ranteesta taipuva Kadee näyttäisi olevan vain "aidon" NEM-Kadeen ominaisuus. Esimerkiksi Bachmannin valmistamat NEM-tuppeloihin sopivat Kadeet ovat kouriltaan ja rakenteeltaan täysin samanlaisia kuin amerikkalaisiin vaunuihin tarkoitetut Kadeet.
Kun Kadee-kytkimiä valmistettiin patentin suojaamana, ei NMRA halunnut ottaa standardeihinsa sellaista kytkintä, jota mikä tahansa yritys ei olisi voinut vapaasti valmistaa. Määrittelemällä Kadeen standardikseen NMRA olisi tukenut kaupallisesti Kadee-kytkinten valmistajaa. Siksi NMRA suunnitteli oman kytkimensä, joilla monet amerikkalaiset massatuotantovalmistajat mallinsa varustivat. Kaikesta päätellen Kadee oli jo tuolloin todellisuudessa standardikytkin — mitä ilmeisimmin kalustoon vaihdettiin nopeasti Kadeet. Piensarjavalmistajat ostivat kiltisti kytkimensä Kadeelta tukkuhintaan tai suunnittelivat malleihinsa asennuspaikat Kadeita varten. Kun Kadeen patentti sitten vanheni, ilmaantui markkinoille useita Kadee-kytkinten valmistajia ja NMRA-kytkimet lensivät roskikseen. Tämä kuvastaa hyvin Kadee-tyyppisen kytkimen asemaa USA:ssa.
Kun standardeja suunnitellaan, ei haluta sitoutua yhden valmistajan mahdollisesti patentoimaan ratkaisuun — tämä on tyypillistä. Euroopassa NEM-tuppelo on helpottanut hitusen villiä tilannetta. Tuppelo on sentään standardoitu ja siihen sopivat käytännössä kaikki lähikytkimet, NEM360-lenkkikytkin, eri valmistajien Kadee-tyyppiset kytkimet, mutta myös Brittien vakioima vanhaa Fleischmann-kytkintä muistuttava "koukkukytkin". Sitä Britit kutsuvat NEM-kytkimeksi. Jos kalustossa on NEM-tuppelot, niin vapaus valita on melkoinen.
NEM360-lenkkikytkin on NEM-standardissa (yhä) sen vuoksi, että yhteisö ei ole kyennyt standardisoimaan yhtäkään oikeaoppista lähikytkintä. NEM-standardeista vastaava MOROP on joutunut vain toteamaan tilanteen, jossa markkinoilla on suhteellisen suuri määrä erilaisia lähikytkimiä, jotka eivät toimi keskenään yhteen, jotka kilpailevat keskenään ja joiden valmistus saattaa olla patenteilla suojattu. Tässä tilanteessa on todennäköisesti turhaa ryhtyä kehittämään standardia vapaasti valmistettavasta NEM-lähikytkimestä. Se juna meni jo. Viimeisin tulokas lähikytkinmarkkinoilla on Liliput.
Yhteisöt, kerhot ja yksittäiset harrastajat siis joutuvat itse ottamaan kantaa, minkä kytkimen kalustoonsa valitsevat tai mistä kytkimestä tulee yhteisön "standardi". Tilanne on siinä mielessä markkinaehtoinen, että on ainakin kytkimiä, joita voidaan testata ja tutkia. Tämän lisäksi yhteisöillä on omista lähtökohdistaan kehitettyjä kytkimiä — ruotsalaisilla TB, englantilaisilla Alex Jackson ja joukko muita, saksalaisilla OBK jne. erilaisista ruuvikytkinimitaatioista puhumattakaan.
Yhteisön valintoja ohjaavat monenlaiset lähtökohdat. Yksi sellainen on vakiintuneet käytännöt, joita vuosikymmenten aikana on noudatettu. Suomessa vetureihin on asennettu monesti kytkinkoukku. Tämä johtaa automaattisesti siihen, että kytkinten on oltava lenkkiin perustuvia. Jos käytetään lähikytkintä, niin ainoa valmis vaihtoehto on Märklin. Ei sinänsä mikään huono vaihtoehto: se kytkee yhteen myös NEM360-lenkkikytkimen kanssa. Sama reunaehto ohjasi Mestarimallien lenkkiin perustuvan lähikytkminen suunnittelua. Tosin se pitää koota itse — yksi kynnys lisää. Lenkkiin perustuvat lähikikytkimet ottavat vastaan radan pystysuuntaisia virheitä.
Olipa kytkimen valinta mikä tahansa, ei valinta muutama poikkeusta lukuunottamatta sulje pois vaihtotöitä. Jopa englantilaisten käyttämät ketjunpätkät mahdollistavat hyvin vaihtotyöt — kysehän on rutiineiden kehittämisestä. Tottunut harrastaja osaa näppärästi irrottaa koukulla ketjukytkimen ja nostaa lenkin vaunun koukkuun. Tämä on sitä paitsi oleellinen osa vaihtotyöoperointia. Lähikytkimissä irroittaminen tapahtuu usein lusikalla tai raiteiden välin sijoitetulla rampilla, joka on yleensä aina väärässä paikassa. Tässäkin tapauksessa kytkinten irrottaminen tavalla tai toisella on osa operointia.
Erilaiset NEM-Kadeet ja NEM360-lenkkikytkin eivät ole parhaita mahdollisia valintoja kalustoon, joissa on lähikytkinmekanismi. Tilanne ei ole vaihtoehdoton, mutta johtaa aina tietyn valmistajan kytkimen valintaan. Yhteisö voi kuitenkn hankkia minkä tahansa valmistajan kytkimiä tukkuerissä ja jakaa niitä yhteisön jäsenille, mikäli tämän oletetaan madaltavan kynnystä kohti standardikytkinten käyttöä. Tosin vielä tämäkään ei takaa kaikkea. Olisi omaksuttava myös käytännöt, joiden avulla varmistetaan kytkinten oikea asennustapa — olipa valmistaja mikä tahansa. Tässä on vielä tehtävää.
Kun Kadee-kytkimiä valmistettiin patentin suojaamana, ei NMRA halunnut ottaa standardeihinsa sellaista kytkintä, jota mikä tahansa yritys ei olisi voinut vapaasti valmistaa. Määrittelemällä Kadeen standardikseen NMRA olisi tukenut kaupallisesti Kadee-kytkinten valmistajaa. Siksi NMRA suunnitteli oman kytkimensä, joilla monet amerikkalaiset massatuotantovalmistajat mallinsa varustivat. Kaikesta päätellen Kadee oli jo tuolloin todellisuudessa standardikytkin — mitä ilmeisimmin kalustoon vaihdettiin nopeasti Kadeet. Piensarjavalmistajat ostivat kiltisti kytkimensä Kadeelta tukkuhintaan tai suunnittelivat malleihinsa asennuspaikat Kadeita varten. Kun Kadeen patentti sitten vanheni, ilmaantui markkinoille useita Kadee-kytkinten valmistajia ja NMRA-kytkimet lensivät roskikseen. Tämä kuvastaa hyvin Kadee-tyyppisen kytkimen asemaa USA:ssa.
Kun standardeja suunnitellaan, ei haluta sitoutua yhden valmistajan mahdollisesti patentoimaan ratkaisuun — tämä on tyypillistä. Euroopassa NEM-tuppelo on helpottanut hitusen villiä tilannetta. Tuppelo on sentään standardoitu ja siihen sopivat käytännössä kaikki lähikytkimet, NEM360-lenkkikytkin, eri valmistajien Kadee-tyyppiset kytkimet, mutta myös Brittien vakioima vanhaa Fleischmann-kytkintä muistuttava "koukkukytkin". Sitä Britit kutsuvat NEM-kytkimeksi. Jos kalustossa on NEM-tuppelot, niin vapaus valita on melkoinen.
NEM360-lenkkikytkin on NEM-standardissa (yhä) sen vuoksi, että yhteisö ei ole kyennyt standardisoimaan yhtäkään oikeaoppista lähikytkintä. NEM-standardeista vastaava MOROP on joutunut vain toteamaan tilanteen, jossa markkinoilla on suhteellisen suuri määrä erilaisia lähikytkimiä, jotka eivät toimi keskenään yhteen, jotka kilpailevat keskenään ja joiden valmistus saattaa olla patenteilla suojattu. Tässä tilanteessa on todennäköisesti turhaa ryhtyä kehittämään standardia vapaasti valmistettavasta NEM-lähikytkimestä. Se juna meni jo. Viimeisin tulokas lähikytkinmarkkinoilla on Liliput.
Yhteisöt, kerhot ja yksittäiset harrastajat siis joutuvat itse ottamaan kantaa, minkä kytkimen kalustoonsa valitsevat tai mistä kytkimestä tulee yhteisön "standardi". Tilanne on siinä mielessä markkinaehtoinen, että on ainakin kytkimiä, joita voidaan testata ja tutkia. Tämän lisäksi yhteisöillä on omista lähtökohdistaan kehitettyjä kytkimiä — ruotsalaisilla TB, englantilaisilla Alex Jackson ja joukko muita, saksalaisilla OBK jne. erilaisista ruuvikytkinimitaatioista puhumattakaan.
Yhteisön valintoja ohjaavat monenlaiset lähtökohdat. Yksi sellainen on vakiintuneet käytännöt, joita vuosikymmenten aikana on noudatettu. Suomessa vetureihin on asennettu monesti kytkinkoukku. Tämä johtaa automaattisesti siihen, että kytkinten on oltava lenkkiin perustuvia. Jos käytetään lähikytkintä, niin ainoa valmis vaihtoehto on Märklin. Ei sinänsä mikään huono vaihtoehto: se kytkee yhteen myös NEM360-lenkkikytkimen kanssa. Sama reunaehto ohjasi Mestarimallien lenkkiin perustuvan lähikytkminen suunnittelua. Tosin se pitää koota itse — yksi kynnys lisää. Lenkkiin perustuvat lähikikytkimet ottavat vastaan radan pystysuuntaisia virheitä.
Olipa kytkimen valinta mikä tahansa, ei valinta muutama poikkeusta lukuunottamatta sulje pois vaihtotöitä. Jopa englantilaisten käyttämät ketjunpätkät mahdollistavat hyvin vaihtotyöt — kysehän on rutiineiden kehittämisestä. Tottunut harrastaja osaa näppärästi irrottaa koukulla ketjukytkimen ja nostaa lenkin vaunun koukkuun. Tämä on sitä paitsi oleellinen osa vaihtotyöoperointia. Lähikytkimissä irroittaminen tapahtuu usein lusikalla tai raiteiden välin sijoitetulla rampilla, joka on yleensä aina väärässä paikassa. Tässäkin tapauksessa kytkinten irrottaminen tavalla tai toisella on osa operointia.
Erilaiset NEM-Kadeet ja NEM360-lenkkikytkin eivät ole parhaita mahdollisia valintoja kalustoon, joissa on lähikytkinmekanismi. Tilanne ei ole vaihtoehdoton, mutta johtaa aina tietyn valmistajan kytkimen valintaan. Yhteisö voi kuitenkn hankkia minkä tahansa valmistajan kytkimiä tukkuerissä ja jakaa niitä yhteisön jäsenille, mikäli tämän oletetaan madaltavan kynnystä kohti standardikytkinten käyttöä. Tosin vielä tämäkään ei takaa kaikkea. Olisi omaksuttava myös käytännöt, joiden avulla varmistetaan kytkinten oikea asennustapa — olipa valmistaja mikä tahansa. Tässä on vielä tehtävää.