Po 9808

[Zimba]

Syksyn tullen pajalta alkaa valmistua uusia H0-malleja. Tällä kertaa uunista putkahti pitkä kaasuvalaistu postivaunu Po 9808.

D8C27573.jpg

Pasilan konepaja valmisti pitkiä puukorisia postivaunuja vuosina 1939–1959 yhteensä 48 kpl. Tämä viimeiseksi puukoriseksi postivaunusarjaksi jäänyt sarja käsitti numerot 9801–9830, 9835–9843 ja 9918–9927. Numeroiden perusteella vaunuja olisi 49 – vaunu 9809 rakennettiin onnettomuuden jäljiltä uusiksi ja sai numeron 9835.

Pääosa vaunuista oli valmistuessaan kaasuvalaistuja. Myöhemmin 25 vaunun valaistus muutettiin sähkölle, jolloin alustan kaasusäiliöt vaihdettiin akustolaatikoksi. Samalla lienee katollakin poistunut komea kaasuputkisto.

Sarjasta on tähän päivään säilynyt ainakin vaunut 9811, 9822, 9826 ja 9841, kaikki sähkövalaistuja.

Pienoismallin esikuvavaunu Po 9808 valmistui Pasilan konepajalta vuonna 1945. Mallin ulkoasu vastaa vuotta 1962, jolloin tuntematon harrastaja kuvasi vaunun Tampereen asemalla.

Malli pohjautuu Matti Vuorisalon tekemään uretaanista valettuun rakennussarjaan. Sarjan vaunu on sähkövalaistu ja varustettu A12-teleillä, joten jonkin verran muutostöitä piti tälläkin kertaa tehdä.

Vaunun alusta detaljeineen, kori ja katon päätypuolikkaat ovat uretaanivalua. A11-telit ja kaasusäiliöt ovat Mestarimallien tuotantoa. Kaasusäiliöille piirsin itse uudet syövytetuet. Alustan tukijänne on juotettu kasaan messinkilangoista.

Koriin ei ole tehty muutostöitä lukuunottamatta sivuovien ikkunoita, jotka on avattu suuremmiksi. Korin sisälle juotin tukirungon seinien suoruutta varmistamaan. Tähän tukirunkoon oli hyvä juottaa myös vaunun sisäseinät, jotta ikkunoista ei tarpeettomasti näkyisi toiset ikkunat esikuvan vastaisesti. Korin otetangot ovat 0,4 mm:n uushopealankaa.

Katto on koottu kahdesta uretaanipäädystä, joiden väliin höyläsin balsahalosta loput. Lopullinen muoto on haettu pakkelin avulla hiomalla. Katon hiekoitus tapahtui maalaamalla ensin katto hiekanvärisellä emalimaalilla ja sen jälkeen levittämällä hieno hiekka katolle. Operaatio toistettiin, jotta saadaan tasainen pinta.

Kattoa komistaa valokaasuputkisto kahdella runkoputkella. Putkiston asensin hiekoituksen jälkeen. Putket ovat 0,3 millimetrin uushopeaa tai messinkiä. Runkoputkisto on katossa kiinni messingistä syövytetyillä lenkeillä. Varsinaisiin valoihin johtavat putket juotin kiinni runkoputkiin. Juottamisen aikana suojasin kattohiekkaa leivinpaperin palalla. Lopuksi putkisto ja lenkit on tummennettu metallintummennuskemikaalilla. Lopputulos on mielestäni varsin siisti.

Katon kaasuvalaisimet ovat Mestarimallien valkometallivalua, torpedotuulettimet Mallijunien Ei-sarjasta ja kaminan savutorvi ynnä vedentäyttösuppilo uretaanivalua. Katon ylikulkusillat ovat Mestarimallien syövyteosia, samoin kuin katolle johtavat tikkaatkin.

Kori on maalattu ensin harmaalla autopohjamaalilla. Tämän jälkeen syntyi postinkeltainen XtraColorin X104-emalimaalilla. Alustan ja telien musta on samoin XtraColorin, sävy on Night Black. Välissä teippasin korin Tamiyan keltaisilla rajausteipeillä. Vaunun merkinnät piirsin itse märkäsiirtokuviksi vuoden 1962 mallin mukaisiksi. Merkintöjen jälkeen lakkasin vaunun kokonaisuudessaan Testorsin Dullcote-mattalakalla.

Vaunun ikkunat ovat läpinäkyvää polystyreenilevyä. Päätyjen postisäkkiosastojen ikkunoihin ja sivuoviin laitoin kalterit Mestarimallien syövyteosista. Vessan ikkunan maitolasia on imitoitu kolmella kerroksella Scotchin teippiä. Makuuhyttien verhot ovat muinaisen Tiimarin beigeä servettiä.

Loppusäistys on tehty Carr’sin maapigmenttipulvereilla. Lähikytkinmekanismit ovat Symoban tuotteita ja kytkintuppeloon on kiinnitetty Märklinin lähikytkin.

D8C27577.jpg

D8C27578.jpg

D8C27579.jpg

D8C27580.jpg

D8C21471.jpg

D8C03605.jpg

D8C10424.jpg

D8C10485.jpg

[PasiS]

Hieno malli ja hyvät kuvat. Myös hyvä kerronta valmistusmenetelmistä on mukavaa luettavaa. Nostan hattua korkealle.
T:PasiS

[LOK]

Komea postivaunu! Kiitoksia myös täältä vaunun kokoamisen seikkaperäisestä esittelystä muutaman havainnoillistavan työvaihekuvan kera. Näistä saa ideoita ja inspiraatiota omiin rakenteluprojekteihin. Pienoismallien esittelyn yhteydessä on myös aina mukava lukea ja nähdä valokuvia itse esikuvista.

Off-topic-kysymys Zimballe: Miten saat otettua noin teräviä profiilivalokuvia pienoismalleistasi? Itselläni tuppaa pitkien vaunujen profiilikuvissa vaunun peräpää sumentumaan voimakkaasti, vaikka ottaisin kuvaa yli 3 metrin päästä pienoismallista järjestelmäkameralla. Kylkikuvien otto onnistuu minulla ongelmitta, kun kuvattava pinta on kaikkialta yhtä kaukana kamerasta.

[Zimba]

Off-topic-kysymys Zimballe: Miten saat otettua noin teräviä profiilivalokuvia pienoismalleistasi? Itselläni tuppaa pitkien vaunujen profiilikuvissa vaunun peräpää sumentumaan voimakkaasti, vaikka ottaisin kuvaa yli 3 metrin päästä pienoismallista järjestelmäkameralla. Kylkikuvien otto onnistuu minulla ongelmitta, kun kuvattava pinta on kaikkialta yhtä kaukana kamerasta.

Kiitos kysymästä! Pienoismallit kuvaan pääsääntöisesti ns. täyskennoisella järjestelmäkameralla, jossa on kiinni 60-millinen makro-objektiivi. Aukko on jossain 22-36:n tienoilla; sivukuvissa riittää suurempi aukko, pienempää tarvitaan, jos syväterävyyttä halutaan enemmän, kuten esim. tämän ketjun aloituskuvassa. Etäisyyttä kameran ja kohteen välillä on yleensä muutama kymmenen senttiä, riippuu vähän kuvattavasta kohteestakin. Tarkennuksen laitan yleensä n. kolmanneksen verran vaunun ”etunurkasta” sivuseinät pitkin kohti takaseinää. Alkukuvassa tarkennus on vaunun sivuoven tienoilla.

Ihan pienimmillä aukkoarvoilla kuvatessa kannattaa pitää mielessä, että diffraktio alkaa heikentää objektiivin piirtokykyä. Pienillä aukoilla valotusajat ovat sen verran pitkiä, että jalusta on tarpeen.

[PeS]

Tilt & Shift -putki on yksi tapa parantaa syväterävyyttä etenkin silloin, kun kuvataan H0-perspektiivistä. Putken Tilt-toiminnolla terävyysalue tavallaan käännetään kohteen mukaisesti. Fyysisesti linssi kääntyy runkoon nähden, kun "tiltataan". Gb-vaunun kuvaa ottaessani käytin Samyang T-S 24 mm -käsitarkenteista Tilt & Shift -putkea Canon 5D Mark II -digirungossa. Tässäkin tapauksessa valitaan pienin mahdollinen aukko.

NEM-tuppelo ja Rocon järeät pyöräkerrat korostuvat tässä perspektiivissä.