PeS mainitsi toisessa viestiketjussa, että lähikytkimien käyttö nostaa pienoismallijunan virrankulutusta. Aiheesta kiinnostuneena testasin perinteisten NEM-lenkkikytkimien ja Fleischmannin Profi-lähikytkimien vaikutusta kaarrevastuksen voimakkuuteen käyttäen keskustelussa mainittuja vaunujani. Ohessa olisi esiteltynä kokeen suoritus sekä mittaustulokset.
Lähikytkimien tuottaman vastusvoiman lisäksi datani avulla on mahdollista arvioida karkeasti, kuinka voimakkaasti jäykkä kaksiakselinen vaunu kuormittaa veturia koeajoradan mukaisissa olosuhteissa. Ajatuksenani on kokeilla jossain vaiheessa myös kaupallisten valmismallien käyttäytymistä vastaavissa olosuhteissa, jotta aiheesta olisi saatavilla vertailudataa.
- LOK
Koejärjestelyt ja tulokset
Mittasin veturin tarvitseman virran ja junan matkanopeuden kuudessa eri tilanteessa:
- pelkällä veturilla ajettaessa (eteen ja taaksepäin).
- lenkkikytkimin varustetulla junalla ajettaessa (vetäen ja työntäen)
- Profi-lähikytkimin varustetulla junalla ajettaessa (vetäen ja työntäen)
Tulosten vertailukelpoisuuden vuoksi käytin testeissä samaa tasamaalle koottua ympyrärataa (kuva alla), jonka kaarresäde oli 604,4 millimetriä (Rocon palakiskoa numero 42426), sekä samaa ajomuuntajan tehoporrasta 150/200 (Muuntaja Fleischmann MSF-TRAFO 6735). Junan ottaman sähkövirran mittaamiseksi kytkin virtamittarin sarjaan radan sähkönsyöttöjohtoon. Tämän kytkennän rinnalle asensin jännitemittarin, jotta pystyin tarkkailemaan varalta muuntajan lähdejännitettä.
Vertailukelpoisuuden varmistamiseksi suoritin testit samaa veturia ja samoja vaunuja käyttäen: Koeajoveturiksi valitsin Rocon Sr2-veturin, joka vetää ja virroittaa tasaisesti. Veturin sai testien tarpeiden mukaisesti varustettua joko Profi-kytkimin tai lenkkikytkimin. Omistan kaksi Elo-t-vaunua ja neljä Kbp-vaunua, joilla voi ajaa vähintään 600 mm:n kaarteista sekä perinteisin lenkkikytkimin että Profi-lähikytkimin varustettuna. Käyttämällä näitä kuutta vaunua ja veturia sain vakioitua kaluston kaikkiin testeihin. Säilytin myös vaunujen keskinäisen järjestyksen samana ja kytkin vaunuletkan aina Sr2-veturini ykköspäätyyn.
Ennen sähkövirtojen ja kierrosaikojen kirjaamista annoin junan kiertää rataa valitulla tehoportaalla noin viisi minuuttia, jotta veturi ehti lämmitä jokaiseen testiin. Junan kulkunopeuden selvittämiseksi mittasin puhelimellani ajan, joka junalla kului kymmenen ratakierroksen ajamiseen. Mitatun matka-ajan ja koeajoradan kaarresäteen avulla ratkaisin junan nopeuden sekä skaalanopeuden. Tulokset on esitetty alapuolen taulukossa.
Mittaustuloksista havaitaan, että testiolosuhteiden mukaisessa ajossa kuuden Elo-t/Kbp-vaunun liikuttaminen lenkkikytkimillä varustettuna nostaa veturin tarvitsemaa virtaa 0,02 A. Lähikytkimillä virran tarve nousee enemmän eli 0,04-0,05 A. Profi-lähikytkimin varustettu testijuna kulutti siis 20-30 milliamppeeria enemmän virtaa kuin vastaava lenkkikytkimin varustettu juna. Lisäksi lähikytkimin varustetun junan nopeus laski vaunustoa työnnettäessä enemmän kuin lenkkikytkimillä varustetun junan tapauksessa.