Vanhan vaunun uusi elämä
Mav-soravaunun rakennussarja ilmestyi 1990-luvun alussa. Koneellinen hartsivalu oli tuolloin uusinta uutta. Vanhan rakennussarjan kori on yhä käyttökelpoinen — päivitetty alusta heittää mallin 2020-luvulle.
Soravaunu Mav oli yli 30 vuotta sitten ensimmäisiä mallejani, jotka veistelin puukolla alhaisella sykkeellä. Yritin tehdä osat huolella ja ilman kiirettä, mikä ei ole tyypillistä nuorille miehille. Myöhemmin Millimalli tuotti valmistamistani osista rakennussarjan, jota myytin useampi sata kappaletta.
Kaikilta osin vanha Mav-sarja ei enää vastaa nykyaikaisia vaatimuksia. Tuolloin käytössä ei ollut kolmipisteripustusta eikä alusta muutoinkaan kestä enää kriittisempää tarkastelua. Kori sen sijaan on yhä käyttökelpoinen. Siispä suunnittelemaan uutta alustaa vanhalle korille. Todennäköisesti vaunuja saattaa yhä löytyä harrastajien kaapeista rakentamattomina — ehkä uusi alusta innoittaa harrastajia rakentamaan vaunut valmiiksi.
Mav-vaunut rakennettiin aikoinaan Hdk:n alustoille — kahdeksan metriä pitkille yleisalustoille, jotka olivat vuosikymmenet yleisimmät suomalaisten tavaravaunujen alustat. Olin jo ehtinyt suunnitella kahdeksan metriä pitkän yleisalustan, joten loikka kohti soravaunun alustaa ei ollut piirustuslaudalla pitkä.
Alusta on nyt valmis. Vaunun päätykin vastaa paremmin esikuvaansa kuin aikoinaan. Juottamalla uushopeasta koottu alusta on myös tukeva ja siro. Lisäksi kolmipisteripustus takaa tasaisen kulun vähän kuhmuraisemmallakin radalla.
Niukasti tietoa
Mav-vaunun esikuvasta on tarjolla yllättävän vähän tietoa — tai sitten sitä pitäisi osata etsiä rautatiehallinnon kirjeenvaihdosta. Etsintätyötä en ole vielä tehnyt. Piirustuksen vaunusta sen sijaan löysin jo 1980-luvulla. Se on yhä tuhruisena ja ruttuisena kaapissani.
VR:n viimeinen tekninen historiikki vuodelta 1987 ei kerro vaunusta mitään. Ainoa maininta on taulukkotieto, jossa on numerosarja ja kappalemäärä — 175 kpl — vuoden 1985 lopussa.
Kurikan ja Jalasjärven kunnallislehti vuodelta 1968 kertoo, että Velsa Oy –niminen yhtiö rakentaa VR:lle sata kappaletta itsepurkavia soravaunun lavoja, jotka asennetaan vanhojen vaunujen päälle. Lehdessä on kuva vaunusta, josta voi helposti päätellä sen olleen Mav-vaunu. Lehtijutun mukaan toimitukset VR:lle tapahtuisivat vuoden 1968 kevään aikana.
Mav-vaunun erottaa helposti muista itsepurkavista Ma-sarjan soravaunuista. Mav-vaunun pääty on avoin kolmio, kun taas Ma-vaunuissa se oli umpinainen. Mav on myös selvästi tilavampi kuin Ma-sarjan vaunut. Mav-vaunun kori on osin terästä. Vain avautuvat sivulaidat ovat puuta.
Mav-vaunu sijoitettiin sarjaan 86601–86800. Vuoden 1968 vaunuluettelossa vaunu ei vielä esiinny, mutta vuonna 1972 vaunuja oli luettelossa 180 kappaletta ja vuonna 1980 176 kappaletta. Vaunusarja oli siis kohtuullisen suuri.
Mav oli ensimmäisiä vaunuja, joita kuvasin pienoismallirakentamisen näkökulmasta. Canonin AE-1 –kameralla kuvasin jopa neljä ruutua mustavalkoiselle filmille. Näistä kuvista peräti yksi on vielä jäljellä. Harmillista, että käytössäni ei ollut värifilmiä. Onnistuin nimittäin löytämään aloittelijan tuurilla vaunuyksilön, joka oli vielä alkuperäisessä 1960-luvun värityksessä. Vaunun kaikki teräsosat olivat harmaat ja aluskehys oli musta. Puiset sivulaidat sen sijaan olivat maalaamatonta puuta — vihertävän harmaata suolakyllästeistä lankkua. Vuoden 1971 jälkeen näitäkin vaunuja ryhdyttiin maalaamaan punaruskeiksi sitä mukaa, kun ne passitettiin peruskorjaukseen.
Alkuperäinen väritys on mallarin kannalta haastava. Korin pääty ja harjanne ovat terästä, samoin puisten sivulaitojen sideraudat. Ne olisi vanhan kaavion mukaan maalattava harmaalla. Aikoinaan en maalannut yhtäkään vaunua alkuperäisellä värityksellä. Ehkä teen sen nyt.
Mav-vaunu saa uuden alustan
Valvoja: PeS
-
- Veturinkuljettaja
- Viestit: 963
- Liittynyt: 17.12.2007 10:03
Mav-vaunu saa uuden alustan
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.