Oheinen kuvasarja esittelee Märklin-version kokoonpanoajatuksen. Tämä on toinen prototyyppi ja nyt näyttää siltä, että ajatus veturista toimii myös käytännössä. Kokoonpanojärjestys on kuitenkin kriittinen.
En erityisemmin pidä NEM-tuppeloista ja siitä, että veturin koria ei voi irrottaa ennen kuin NEM-tuppelo on kiskottu irti. Rocon telissä kytkinvarsi on puristuksissa kahden lipareen välissä ja tuppelon irrottamiseen joutuu käyttämään lähes väkivaltaa, kun toista liparetta on väännettävä pihdeillä. Riskinä on, että itse malli ruhjoutuu tuppeloita irroitettaessa. Kyllä se onnistuu, mutta on oltava tarkkana. Ruuviliitos olisi inhimillisempi.
Mielestäni NEM-tuppeloa kannattaa aina välttää veturissa, jos se vain on mahdollista. Jos vaunuissa käyttää lenkkikytkimiä tai Märklinin lähikytkintä, niin veturiin ei edes tarvita NEM-tuppeloa — pelkkä puskinlevyyn juotettu koukku riittää, jolloin veturin purkaminen ja kokoaminen tältä osin on huomattavasti helpompaa — eikä puskinlevyyn tarvitse tehdä hillitöntä avausta. Sitä paitsi telissä kiinni oleva NEM-tuppelo ei edes sisällä kulissikaarta, eli todellinen lähikytkentä veturin kanssa ei edes toteudu.
Muovista puristettu NEM-tuppelo on ulkomitoiltaan melkoinen halko. Puskinlevyyn tarvittava avaus on aika suuri. Jos NEM-tuppelon toteuttaisi syövyttämällä, saisi siitä ulkomitoiltaan pienemmän. Standardihan määrittelee vain tuppelon sisämitan. Ehkä vielä yritän miettiä ruuvikiinnitteistä tuppeloa.
Rocon telejä on jonkin verran modattava — lähinnä katkottava ulokkeita erityisesti kytkimen ympäristöstä, jotta telin saisi mahtumaan ja kääntymään puskinlevyn takana. Loppujen lopuksi telit pääsevät kuitenkin kääntymään aika reippaasti, koska lyhensin alinta porrasaskelmaa (esikuvan vastaisesti
), jolloin porras ei tule lainkaan telin eteen. Rocon teli on myös leveämpi kuin kaksikiskoversiomme teli. Märklin-sarjassamme telit on valmiiksi modatut, joten harrastajien ei tarvitse ryhtyä niitä työstämään.Mallissa on nyt kolmipisteripustus, joka syntyi helposti. Telin kiinnitys toimii myös hyvin ja yksinkertaisella tavalla.
Veturissa voi käyttää ihan mitä tahansa moottoria, kunhan sen leveys ei ole enempää kuin 16 millimetriä. Kokeilen vielä veturissa Maxonin raudatonta moottoria, vaikka sellainen on nykyään noin 60 euron investointi. Se on todellnen voimanpesä ja täysin äänetön.
Ei ihan valmis Märklin-versio, mutta melkein. Tässä ei tarvitse enää tehdä kovin paljon duunia, niin mallia pääsee jo maalaamaan.
Alustan kokoonpanojärjestys on tärkeä, jotta kaikki romppeet saa mahtumaan veturiin. Ensiksi alustaan kiinnitetään moottoripukki kahdella ruuvilla alustan alapuolelta. Pystyyn käännetyt silmukat on tarkoitettu moottorin johdotuksia varten.
Seuraavaksi ruuvataan moottori moottoripukkiin.
Alusta muodostuu kahdesta päällekkäin sopivasta osasta: käymäsillasta ja varsinaisesta alustasta.
Alusta ruuvataan viidellä ruuvilla käymäsiltaan alakautta.
Käymäsilta ja alusta on nyt ruuvattu yhteen.
Nyt voidaan kiinnittää telit paikoilleen. Telin navassa on syövyttämällä valmistettu pelti, jonka kaksi reunaa taivutetaan alaspäin. Ne kääntyvät muovisen telirungon ympärille. Kierreholkki on juotettu peltiin. Kierreholkin alapuoli taas sopii telirungossa olevaan reikään. Pikaliimalla tehty liitos on kestävä. Alustassa taas on reikä, jossa holkki pääsee kiertymään.
Tässä tarkemmin telin kiinnityksen idea. Telin sivuilla näkyvät pystyssä kolmipisteripustuksen kannattimet, jotka ottavat kiinni alustaan ja estävät korin vaappumisen telien päällä. Kannattimet ovat vain toisessa telissä kolmipisteripustuksen periaatteen mukaisesti. Kuvasta selviää myös viipale, joka on poistettu kytkimen kannattimen etuosasta.
Nyt molemmat telit ovat paikoillaan.
NEM-tuppelon pujottaminen on kokoonpanon ikävin vaihe. Telin päätä käännetään alaspäin ja tuppelo pujotetaan puskinlevyssä olevasta reiästä. Kytkinvarsi napsahtaa helposti paikoilleen. Sen irrottaminen on astetta ikävämpää.
Seuraavaksi asennetaan kardaanit ja telien nivelholkit, jotka ovat ruuvikiinnitteiset. Rocon alkuperäiset holkit olivat muovia ja melko tiukoilla kitkaliitoksilla kiinni. Mallin kokoamisessa olisi vältettävä kaikenkaista ruhjomista, painamista ja survomista. Ruuviliitos on paljon fiksumpi tapa.
Näin se sujuu ilmaan minkäänlaista voimaa.
Tässä se nyt on: 2700-sarjan Märklin-versio. Viimeksi rakentelin suomalaisia kolmikiskomalleja 1980-luvulla. Niitä onkin melkoinen kasa kellarissa.
Nyt enää johdot moottorille, niin päästän revittelemään radalla.
Hyttiin jää reippaasti tilaa painoille ja DCC-lutikalle.
