Jokin aika sitten heräsi ajatus uuden rataprojektin aloittamisesta. Taustalla oli ajatus radasta jossa olisi potentiaalia myös näyttelykäyttöön - aikaisemmat projektit eivät ole suunnittelunsa ja/tai toteutuksensa puolesta siihen soveltuneet. Radan rakenteeksi valikoitui jäsen PeS:n tälläkin foorumilla esittelemä rakenne jossa teräksisillä lohkosovitteilla varustetut eristelevyrunkoiset lohkot kootaan alumiinitikkaasta tehdyn tason päälle. Lohkoissa on valmius myös kiinnittää ne pulttiliitoksella taittuvajalkaisiin pöytärunkoihin. Tämä rakenne ei ole kuitenkaan säädettävillä jaloillakaan varustettuna kovin käytännöllinen epätasaisilla lattiapinnoilla ja soveltuukin ainoastaan rakennusaikaiseksi ratkaisuksi jossa lohkoja otetaan esille ja laitetaan pois säännöllisesti.
Radassa on neljä lohkoa ja niiden maisemoitu koko on 1200x600mm - rata on siis koottuna hieman alle viisi metriä pitkä. Radassa yksiraiteinen rautatie kulkee koko radan pituudella päästä päähän. Kahdella keskimmäisellä lohkolla on pieni väliasema ja kumpikin äärimmäinen lohko sisältää ainoastaan lohkon läpi kulkevan ratalinjan. Toinen näistä lohkoista tulee sisältämään lähes ainoastaan metsää ja toinen vesistöä - mahdollisimman tyypillistä suomalaista maisemaa siis.
Radan asemalla on kolme läpiajettavaa raidetta, kaksi pistoraidetta sekä lyhyt kääntölava ja sen yhteydessä veturitalli. Asema-alueella on asemarakennus ulkorakennuksineen ja makasiineineen. Veturitallin yhteydessä on asuinrakennus varikkohenkilöstölle sekä vesitorni. Ratapihan läheisyydessä on myös ratavartijan pihapiiri. Kaikkien rakennusten esikuvat ajoittuvat 1900-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle. Yksityiskohtien puolesta rata on tarkoituksena sijoittaa 1930-luvulle kuitenkin niin että pienin muutoksin se voi esittää mitä tahansa aikakautta välillä 1910...1939.
Radan kaikki lohkot on tässä vaiheessa kiskotettu ja pohjamaalattu. Kaksi lohkoa on sorastettu ja yhteen on lisätty maaston peruskerros (=heinikot), siitä yksityiskohtakuva alla (kuvassa poikkeama aika-avaruus-jatkumossa 1950-luvun kapineen muodossa). Sähköistystä ei ole vielä valmis, näillä näkymin radalle tulee perinteinen katkoilla varustettu analoginen järjestelmä vaikka tulevaisuudessa tarkoitus onkin ajaa pääasiassa radio-ohjattavalla kalustolla.
Toista maailmansotaa edeltävä aika ei oman kokemukseni mukaan tunnu juurikaan kiinnostavan suomalaisia pienoisrautatieharrastajia. Löytyykö foorumilta siis edellä kuvatunlaisesta projektista kiinnostuneita?
Tämä oli kyllä jotain aivan uutta minulle. Kieltämättä kiehtova ajatus että voisikin unohtaa tyystin kaikki haasteet risteyksien napaisuuksista yms.