...joka tapauksessa tulos on sama: 3-kiskoradalla on helpompaa tehdä junailmaisin joka haistaa sekä vaunut että veturit, kun kalustoon ei tarvitse tehdä mitään muutoksia, ja ilmaisun voi hoitaa jopa ilman elektroniikkaa.
Yksinkertaisia junailmaisinkytkentöjä on olemassa (ja joitain on kokeiltukin). Mikään ei kuitenkaan hakkaa pelkkää merkkilamppua.
DCC-käytössä kytkentä rataan pitää olla galvaanisesti erotettu, ettei johdeta harhavirtoja dekoodereiden kautta. Jartsan komponenttilistasta voi päätellä että veturi haistetaan diodien yli jäävän häviön avulla -- jännite diodien yli sytyttää optoeristimen LEDin ja saadaan se galvaaninen erotuskin. Mikä lienee kytkennän herkkyys? Monenko kilo-ohmin vastus kiskojen välillä pystytään luotettavasti tunnistamaan? Paljonko voltteja häviää diodeihin?
Tasavirtakäytössä on ongelmana veturin havaitseminen kun ajolaite on nollalla tai katkokytkimellä on raide erotettu ajolaitteesta. Ajolaitteen nuppia saa kääntää aika tavalla ennenkuin junat lähtee diodisillan kautta mitattaessa liikkeelle, ja vastasähkömotorisen voiman (Back-EMF) haistavat ajolaitteet
saattaa olla vaikeuksissa. Pitää muistaa panna diodeja myös niiden raiteiden johtoihin joita ei haistella, sillä muutoin nopeuserot ilmaisimin varustettujen ja ilman ilmaisinta olevien raiteiden välillä kasvaa hurjiksi. Jos juna on yhtaikaa ilmaisimella varustetulla ja ilmaisimettomalla osuudella kulkisi virta sen raiteen kautta jossa ei ole ilmaisimia eikä junaa nähtäisi.
Tasavirtakäytössä paikallaan olevan junan haistamiseksi on käytetty erillisiä lisävirtalähteitä jotka syöttää rataan isohkon vastuksen kautta sähköä kun ajolaite on nollalla tai irti. Yleensä käytetään vaihtovirtaa, jotta vastakkaissuuntaan syöttävä ajolaite ei voisi jollain nopeudella nollata lisävirtalähdettä, ja juna häviäisi olemattomiin. Toinen ongelma on vuotovastusten kytkeytyminen rinnan jos radan eri osuukisa kytketään yhteen ja samaan ajolaitteeseen. Tapiolassa käytettiin 2,2 kilo-ohmin vastuksia ja 13 osuutta rinnan sai DDR:n aikaiset PIKOn veturitkin surisemaan varsin kovaäänisesti. Ei hyvä! Herkät moottorit voi ottaa nokkiinsa jos niiden läpi ajetaan vaihtovirtaa, sillä moottori lämpiää, muitta ei tuuletu kun roottori ei pyöri. Jos vuotovirtalähdettä käytetään, pitää se muistaa ottaa irti jos tasavirtaradalla ajetaankin digitaalisesti.
Kaikennäköisiä asioita joutuu ottamaan kaksikiskopuolella huomioon.
Märklinillä ei tarvitse näistäkään asioista murehtia...
pekka
