Kokemuksia Pikon kolmiraidevetureista

[rim]

Onko kellään käytännön kokemuksia näistä Pikon Hobby-halpisvetureista Märklinin digisysteemissä?
Esim. tämä tässä: http://www.modellbahnshop-lippe.com/pro ... odukt.html

Miten on toiminut ja onko keskustellut sujuvasti esim. MS1:n kanssa?

[jartsa]

Mielummin ostat ihan Märklinin veturin,maksaa hieman enempi.
Toimii kuitenkin kuten valmistaja on ajatellut,ei ongelmia sopivuuden kanssa.

[rim]

Mielummin ostat ihan Märklinin veturin,maksaa hieman enempi.
Toimii kuitenkin kuten valmistaja on ajatellut,ei ongelmia sopivuuden kanssa.

Niin tietysti, mutta Pikolla on muutama kiinnostavuus, jota ei Märklinillä valikoimista löydy (joko värityksen tai muun vastaavan pikkuseikan kohdalla erityisesti).

[jartsa]

Pikon vetureista senverran,niillä ei liene valmista 3-kiskomallia?
Sen laahaimen asennus voi olla hyvinkin työläs homma näihin 2-kiskomalleihin,joita ei ole suunniteltukaan 3-kiskoiseksi.
Rocolta löytyy usea rinnakkaismalli Märklin rataan,kuinka hyvin ne sitten kulkevat ko. kiskoilla on täysi .

[PeS]

Pikon vetureista senverran,niillä ei liene valmista 3-kiskomallia?

Pikolla lienee eurooppalaisista kaksikiskovalmistajista laajin valikoima kolmikiskoversioita — sekä Hobby-sarjassa että tarkemmin detaljoiduissa sarjoissa. Pelkästään Hobby-sarjassa 34 erilaista mallia.

[ealab]

On aivan turha edes epäillä näidenkin tunnettujen valmistajien 3-kiskoversioiden hyvin kulkemista 3-kiskoradalla. "rim" tuossa heti alussa antoi hyvän vinkin PIKO:n AC-versiosta. Se on aivan kelvollinen, mekaanisesti sama, kuin DC-versiokin. Hyväkulkuinen. Minulla on sellainen ollut, itse digitalisoituna(pistokepaikka, piirilevy), led-valoin.

[jartsa]

Pikolla lienee eurooppalaisista kaksikiskovalmistajista laajin valikoima kolmikiskoversioita — sekä Hobby-sarjassa että tarkemmin detaljoiduissa sarjoissa. Pelkästään Hobby-sarjassa 34 erilaista mallia.

Rocollahan on melkein kaikista vetureista rinnakkaismallit AC:hen,luultavasti yli 100 mallia.Rocon sivuiltahan se määrä selviää.

[PeS]

Rocollahan on melkein kaikista vetureista rinnakkaismallit AC:hen,luultavasti yli 100 mallia.Rocon sivuiltahan se määrä selviää.

Erinomainen oivallus — myös Pikon sivuilla kannattaa vierailla...

[ealab]

Vankka, ehkä perusteltukin mielipide 70-lukulaisista Piko:ista pitänee paikkansa. Mutta nyt on nyt, eri kujeet. Jokin 70-luvun Piko Br55, ainekset hyväänkin, mutta fillarit vipottavat, moottorissakin fiksut ainekset, vaan akseli väärä, kollektorissa heittoa, toimii silti. Ilman näitä epätarkkuuksia olisi hyvä. Korit detaljeineen kestävät vertailun mm. Märkliniin ja Fleischmanniin.

[PeS]

Vankka, ehkä perusteltukin mielipide 70-lukulaisista Piko:ista pitänee paikkansa. Mutta nyt on nyt, eri kujeet. Jokin 70-luvun Piko Br55, ainekset hyväänkin, mutta fillarit vipottavat, moottorissakin fiksut ainekset, vaan akseli väärä, kollektorissa heittoa, toimii silti. Ilman näitä epätarkkuuksia olisi hyvä. Korit detaljeineen kestävät vertailun mm. Märkliniin ja Fleischmanniin.

DDR-aikaiselle Pikolle oli tyypillistä erittäin hyvä muovityö, mutta kehnonpuoleinen mekaniikka. Hinta-laatu-suhde oli kuitenkin paikallaan. Yhden Fleischmannin vaunun hinnalla sai 3-5 DDR-Pikoa. Vaunujen kulkuominaisuudet paranivat iheesti, kun valupyörä vaihtoi sorvattuihin. DDR-Pikon työnjatkajiahan ovat mm. nykyinen Piko, Güzoldt, Tillig ja Sachenmodelle (joka jossain vaiheessa kuului Roco-konserniin). DDR-Piko oli konsortio, joka koostui useista eri tehtaista, joiden tekniset ratkaisutkin poikkesivat toisistaan.

Pienoisrautatiealalle on ilmaantunut paljon uusia yrittäjiä, joiden tuotantoa kannattaa seurata. Niille on tyypillistä uuden tekniikan hyödyntäminen ja uudenlaiset ratkaisut. Samalla voidaan heittää kysymys, miksi taloudelliset vaikeudet ovat kohdanneet ennen kaikkea perinteistä mannereurooppalaista pienoisrautatieteollisuutta, kuten Märklin, Roco, Fleischmann, Trix, Jouef ja Liliput, mutta ei "uuden polven" yrityksiä, kuten Piko. Eiköhän siinä ole pitkälti kyvyttömyys uudistua ja kyvyttömyys uudistaa tuotantotekniikkaa asiakkaiden odotusten ja markkinoiden rakenteen muuttuessa.

[rim]

Vankka, ehkä perusteltukin mielipide 70-lukulaisista Piko:ista pitänee paikkansa. Mutta nyt on nyt, eri kujeet. Jokin 70-luvun Piko Br55, ainekset hyväänkin, mutta fillarit vipottavat, moottorissakin fiksut ainekset, vaan akseli väärä, kollektorissa heittoa, toimii silti. Ilman näitä epätarkkuuksia olisi hyvä. Korit detaljeineen kestävät vertailun mm. Märkliniin ja Fleischmanniin.

Itselläkin se ainut kosketus Pikoon on 80-luvulla DDR-aikaiseen kalustoon. Se oli aika heppoista laadultaan se, mutta oman käsitykseni mukaan alkaa olla ihan eri tavaraa nykyisin. Siksi hiukan kiinnostaakin nuo erikoisimmat Piko-mallit ja tietysti täytyy myöntää, että hintakin on erittäin houkutteleva näissä Hobby-malleissa. Tämän 80-luvun "trauman" vuoksi halusinkin kuulla kokemuksia nykyisistä peleistä ja niiden todellisesta sopivuudesta Märklinin digisysteemiin.

Aika rohkaisevia kommentteja täällä onkin esitetty - taidanpa tässä keväällä tehdä muutaman harkitun tilauksen

[PeS]

Aika rohkaisevia kommentteja täällä onkin esitetty - taidanpa tässä keväällä tehdä muutaman harkitun tilauksen

Muutaman mallin hankkiminen on varmaankin paras tapa hankkia kosketus Pikon malleihin. Yksi hyvä tapa on lukaista vaikka MIBAn testijuttuja, joita löytyy lehden nettisivuiltakin. Jos ei muuta, niin jutuissa kopat on otettu irti, jolloin pääse vilkaisemaan veturin sisällä olevaan tekniikkaan. Laippojen koko esim. on Pikolla pienentynyt aika mukavati vuosien varrella.

[jartsa]

MIBA:ssa on useimmin ollut vertailussa Fleischmann ja Märklin.
Tässä on tuloksia yhdestä vertailusta.

Veturina HO,DB:n BR 39,analogimalleina.
Veturin paino: Flm 507g,Mä 484g.
Veturin miniminopeus: Flm 1,6km/h(8,1V),Mä 6km/h(6,2V).
Veturin maksiminopeus: Flm 90km/h(16V),Mä 186km/h(16V).
Vetokyky: Flm 370g,Mä 250g.
Vetokyky 3,5% nousussa: Flm 280g,Mä 300g.
Fleischmannissa moottori tenderissä,Märklinissä veturissa.

Veturien mittoja:
Pituus: esikuva 22980mm, skaalassa HO 264,1mm, Flm 264mm, Mä 266mm.
Akseliväli: ek 2000mm, HO 23mm, Flm ja Mä 23,2mm.
Veturin korkeus: ek 4550mm, HO 52,3mm, Flm 52,4mm, Mä 51,8mm.
Vetopyörien koko: ek 1750mm, HO 20,1mm, Flm 20,4mm, Mä 19,6mm.
Muut pyörät: ek 1000/1100mm, HO 11,5/12,6mm, Flm 11,5/12,7mm, Mä 11/11,9mm.
Pyörän laippa(NEM): max 1,2mm, Flm 1,1mm, Mä 1,15/1,25mm
Kummassa veturissa on mitat lähempänä oikeaa,tuloksista näkee.

[rim]

Aika rohkaisevia kommentteja täällä onkin esitetty - taidanpa tässä keväällä tehdä muutaman harkitun tilauksen

Muutaman mallin hankkiminen on varmaankin paras tapa hankkia kosketus Pikon malleihin. Yksi hyvä tapa on lukaista vaikka MIBAn testijuttuja, joita löytyy lehden nettisivuiltakin. Jos ei muuta, niin jutuissa kopat on otettu irti, jolloin pääse vilkaisemaan veturin sisällä olevaan tekniikkaan. Laippojen koko esim. on Pikolla pienentynyt aika mukavati vuosien varrella.

Jopas on kiinnostava tuo MIBA:n sivusto. Paljon kiinnostavaa tietoa. Kiitos vinkistä!

[PeS]

MIBA:ssa on useimmin ollut vertailussa Fleischmann ja Märklin.
Tässä on tuloksia yhdestä vertailusta.
Kummassa veturissa on mitat lähempänä oikeaa,tuloksista näkee.

Märklin ja Fleischmannin vertaileminen toimii yhtä hyvin kuin omenan ja banaanin. Kolmikiskovalmistajana Märklin on noudattanut aina omintakeisia mittojaan — koska Märklinille riittää, että kalusto toimii sen omien tuotteiden kanssa. Kannattaa verrata laippojen syvyyksiä muiden kaksikiskovalmistajien fillareihin — se vertailu toimii.

Toiminnallisesti ja eri merkkien ristiinsopimisen kannalta olennaista on laippojen syvyys (ja laippaväli eli back-to-back). Fleischmanhan on tunnetusti käyttänyt kaksikiskovalmistajista muita syvempiä laippoja — 1,2 mm ja joskus jopa syvempiä. Tästä syystä Fleischmannin oman Profi-kiskon profiilin korkeus on ylittänyt code 100. Fleischmannin peruspyöräkerrat eivät kulje kunnolla edes kaikkien kiskovalmistajien code 83 -profiilista valmistetulla kiskolla, vaan laipat kolisevat pölkyillä (tosin poikkeuksiakin on, kuten MicroEngineeringin fleksi). Fleischmannin "pizzaleikkurreista" on karvaita kokemuksia — jos niitä haluaa käyttää, niin vain sorvin kautta alle code 100 profiilista valmistetulla kiskolla on hyvä nyrkkisääntö. Fleischmannin toleranssit back-to-backin osalta voivat olla ihan mitä sattuu 13,9 millistä 14,8 milliin ja vieläpä samassa veturissa. Ilmeisesti Fleischmannin vaihteiden mitoitus on niin väljä, että laippavälin mitoitus voi olla ihan mitä vaan Tosin tehdasvetureiden osalta back-to-back pitäisi aina tsekata ja säätää standardin mukaiseksi —tämä varmistaa jouhevan kulun vaihteissa.

Vähän ennen yhdistymistään Rocoon Fleisu ilmoitti siirtyvänsä käyttämään amerikkalaista RP25-fillarinormia kalustossaan. Ilmeisesti tämä tarkoitti kuitenkin vain uudempaa kalustoa. En tiedä, miten fuusion jälkeen mitoitus on kehittynyt. Rocolla tavallisin laipan syvyys on ollut jo 1,1 mm — tosin joissakin vetureissa on ollut jopa 0,6 mm. Pikolla taas on ollut jo pitkään käytössä 0,9 mm:n laippa. Sitä en ole tsekannut, noudattaako hobby-kalusto samaa normia kuin tavanomainen kalusto.