Keskustelua kiskoista

[KLu]

Fleischmannin osien saatavuudesta: olen käsityksessä, että Modelleisenbahn Holding GmbH keräsi kaikki Fleischmannin työkalut ja tarvikkeet, ja jakoi ne Rocon työkalujen ja tarvikkeiden kanssa samoihin pinoihin niin, että jatkossa kaikki myytävä H0-kama on Roco-merkkistä, vaikka tuote olisikin alun perin Fleischmannin, ja kaikki N-kama on Fleischmannia, vaikka olisivatkin Rocon malleja.

Eli firma tulee myymään ensinnäkin Rocoa, mittakaava on H0, ja mallit ovat kotoisin sekä Rocolta että Fleischmannilta. Sitten firma tulee myymään Fleischmannia ja mittakaava on N, mallit ovat alun perin sekä Fleischmannin että Rocon malleja.

Mielenkiintoinen juttu tulee olemaan seurata raiteistotarjontaa: N:ssä Fleischmannilla oli Piccolo N, jossa on aina kiinteä ratapenkka, ja Rocolla tavallinen N-raide. Jäävätkö molemmat tuotantoon...ehkä jäävätkin?

Mutta H0: Fleischmann on lopettanut jo 6000-sarjan messinkiraiteen valmistuksen vuonna 2008, ja jonkin aikaa rinnakkaisvalmisteena kulkenut 6600-sarjan raide on lopetettu jo aiemmin. Mutta Fleischmannilla on H0:ssa Profi-raide kiinteine ratapenkkoineen, ja Rocolla on ollut code 100-raidemateriaali ja RocoLine code 83-raidemateriaali ja RocoLinestä oli pehmeäpenkkainen versio, jonka valmistus lopetettiin Rocon konkurssin yhteydessä patenttikiistan vuoksi ja tilalle tehtiin kovapenkkainen GeoLine erilaisella geometrialla. Ja kun Roco on ilmoitellut penkallisen RocoLinen paluusta, on silloinkin firman hyllyssä työkalut penkattoman RocoLinen, penkallisen RocoLinen, GeoLinen ja Fleischmann-peräisen Profin valmistukseen, vaikka code 100-raidetta ei enää tehtäisikään. Tässä on siis neljä raidejärjestelmää, ja lienee sallittua epäillä kaikkien neljän valmistuksen jatkamisen kannattavuutta.

[Psi]

Päällekkäisyys kaventaa kunkin järjestelmän myyntimääriä ja kannattavuutta. Jostain luin että on kannattavampaa tehdä kolmen sorttista hilloa kuin seitsemää erilaista. Toisaalta raidetyökalut on jo olemassa, joten puristaminen ja pakkaaminen jossain halpatyövoiman maassa ei liene älyttömän kallista...

Enemmänkin kauhistuttaa Hornbyn juhlavuoden käsittämätön uusien mallien julkistus. Uusia malleja ja uusia maalauksia läjäpäin. Toivottavasti juhlavuosi ei käy kalliiksi.

https://www.rmweb.co.uk/community/index ... uncements/

pekka

[Samuelsson]

Rocolla on ollut code 100-raidemateriaali ja RocoLine code 83-raidemateriaali ja RocoLinestä oli pehmeäpenkkainen versio, jonka valmistus lopetettiin Rocon konkurssin yhteydessä patenttikiistan vuoksi ja tilalle tehtiin kovapenkkainen GeoLine erilaisella geometrialla. Ja kun Roco on ilmoitellut penkallisen RocoLinen paluusta, on silloinkin firman hyllyssä työkalut penkattoman RocoLinen, penkallisen RocoLinen, GeoLinen ja Fleischmann-peräisen Profin valmistukseen, vaikka code 100-raidetta ei enää tehtäisikään. Tässä on siis neljä raidejärjestelmää, ja lienee sallittua epäillä kaikkien neljän valmistuksen jatkamisen kannattavuutta.

Ja tietenkin näistä kaikista vaihtoehdoista mitoitukseltaan järkevin valinta olisi jo tyystin lopetettu Rocon code 100 raide. Lopettaisivat RocoLinen sekä Geolinen, ja toisivat tämän takaisin. Toki päivitettynä uh-kiskolla.

[PeS]

Roco on kaivanut itselleen niin syvän kuopan, että sieltä se ei pääse ylös ilman radikaaleja ponnisteluja. Konsernilla on käsissään kolme erilaista mitoituksitaan onnetonta vaihdeperhettä (Roco Line, Geoline ja Fleisu), jotka eivät noudata oikein mitään standardia — ne ovat turhan kaukana sekä NEM-standardista että NMRA-standardista. Näiden vaihteiden väljä mitoitus perustuu ajatukseen, että risteyksien ylitse ajetaan syvän laipan varassa. Samalla pyöräkertojen laippaväli on säädetty standardeja kapeammaksi. Jos liikkuvan kaluston laipan syvyys ei vastaa Rocon vaihteiden mitoitusta, niin kulku vaihteissa ei ole ainakaan kaunista, vaikka matalammilla laipoilla varustetut pyöräkerrat voivatkin hoiperrella kyseisten vaihteiden ylitse suistumatta.

Roco ja Fleischmann lienevät Euroopassa tällä hetkellä ainoita valmistajia, joiden pyöräkertojen laipat ovat yhä pitsaleikkuriluokassa: 1,1 tai 1,2 millimetrin syvyisiä. 0,9 mm syvät laipat tai tätä matalammat alkavat olla jo de factoja Euroopassakin. Syynä tähän lienee se, että 0,9 mm on amerikkalaisen NMRA:n standardin laippojen maksimisyvyys. Mikäli mielii menestyä amerikkalaisilla markkinoilla tai saada kalustonsa kulkemaan ilman pyöräkertavaihtoja jenkkien tapaan mitoitetuista vaihteista, niin tällä tavalla pitääkin toimia. Tällaiset fillarit eivät kuitenkaan kulje koukkimatta Roco-konserin horoista vaihteista, mikä entisestään heikentää Rocon vaihteiden elinkelpoisuutta.

En keksi Roco-konsernin vaihteille oikein mitään käyttöä. Teknisesti tai visuaalisesti niissä ei ole mitään erityisiä vahvuuksia. Suurin ongelma on tietenkin vaihteiden mitoitus. Vaihteet edustavat aikaa, jolloin korostettiin merkkiuskollisuutta: kaiken kaman piti olla samanmerkkistä sähköjohdoista ja paperisista eristeliuskoista lähtien. Oleellista oli, että konsernin valmistamat veturit ja vaunut kulkivat konsernin valmistamista vaihteista — yhteensopivuudella kilpailijoiden tuotteisiin ei ollut niin väliä.

Roco-uskovaisten maailma ehkä järkkyy, jos Roco lopettaisi kokonaan kiskomateriaalin valmistamisen, mutta se olisi todennäköisesti ainoa oikea ratkaisu — olisi tietty kiva tietää, mitä on konsernin kiskotuotteiden myynnin volyymi verattuna liikkuvan kaluston myynnin volyymeihin. Enää kiskojen ja liikkuvan kaluston ei tarvitse olla samanmerkkistä. Tämä näkyy muillakin liikkuvan kaluston valmistajilla, jotka ovat selvästi vähentäneet panostuksiaan merkkikohtaisen kiskomateriaalin valmistukseen. Toisaalta samalla liikkuvasta kalustosta riippumattomat kiskovalmistajat ovat tehneet suuria panostuksia — Peco ennen muuta. Samalla myös finescale-osastolle on ilmaantunut valmiita vaihteita, esim. Weinert, jotka noudattaa pitkälti Pecon mitoitusta — osin tiukemmin mitoitettuna, mutta silti yhteensopivana.

Rocon vanhat code 100 -vaihteet oli todellakin mitoitettu erittäin onnistuneesti ja teknisesti ne olivat laatukamaa. Tämä johtuu siitä, että aikoinaan Roco valmisti alihankintana amerikkalaisen Atlaksen vaihteet. Speksit tulivat jenkeistä ja myöhemmin Roco kopsasi ne myös omiin code 100 vaihteisiina. Jostain syystä oppi oli kuitenkin unohdettu siinä vaiheessa, kun Roco Linea ryhdyttiin suunnittelemaan. Luottamus merkkiuskollisuuden säilymiseen taisi olla sokeuttavan vahva ja epäyhteensopivuutta muiden valmistajan tuotteisiin lisäsi penkka. Kukaan tuskin tuolloin osasi kuvitella sitä, että joskus keskieurooppalainen pienoisrautatieteollisuus voi painua niin pohjalle kuin se sittemmin painui. Hulluksihan sitä olisi sanottu, jos olisi ennustanut Rocon ja Fleischmannin yhdistyvän.

En nyt kuitenkaan kaipaa reilusti mittakaavasta ylimitoitettua code 100 profiilia miltään valmistajalta. Nykytekniikalla pystytään valmistamaan jo sellaista kiskomateriaalia, että syvemmätkin pitsaleikkurit saadaan kulkemaan sirommalla profiililla varustetuista vaihteista ja flekseistä. Pecon valitsema code 75 lienee yksi tulevaisuuden standardiprofiileista sekä 00- että H0-skaaloissa. Saksalainen Weinert mm. käyttää sitä.

Vaihteiden valmistuksessa tarvittavien työkalujen valmistuskustannukset ovat samalla laskeneet. Esimerkkinä tästä käy Pecon lukemattomat uudet vaihteet tai EM-mittakaavaan valmistettu ensimmäinen valmisvaihde. Se muuten on Pecon valmistama eikä sen markkinavolyymi ole taatusti samaa luokkaa kuin H0-vaihteissa tai 00-vaihteissa. EM on käytännössä Brittein saarille rajoittuva kummajainen.

[Pappis]

Täällä yksi omalta "pimeältä keskiajaltaan" palannut harrastelija ihmettelee maailmanmenoa. Ammatti liittyy vahvasti insinööritieteisiin, joten uskoisin ymmärtäväni lukemaani teknistä monella tasolla. Yleisellä tasolla pidän standardointia elämää helpottavana juttuna. Mutta nyt taitaa näyttää siltä, että HO-kiskoissa ollaan vielä kaukana yhteensopivuudesta.

Aikoinaan tykkäsin kovasti Fleisun Profi-kiskoista. Jämäkkä rakenne sopi vkl:n kasailuihin lattialle, ja se näytti myös hyvältä. Märkä-C tai muiden merkkien pelkät mustat pölkyt eivät koskaan hivelleet silmää, mutta tuolloin en vielä ymmärtänyt mitään kiskogeometrioiden teknisistä yksityiskohdista.

Nyt olen palailemassa skeneen. Suunnitelmissa on alkaa rakentaa suomalaista kalustoa ja jossain vaiheessa myös kiinteämpää rataa. Joitakin Fleisun Profi-osia on jo hankittu, lähinnä ajatuksella "kasaa sen lattiaradan että pääsee vähän helpottamaan junailijan tuskaa". Kiinteä rata lienee järkevää rakentaa alusta alkaen DCC-radaksi, vaikka tuon lattiaovaalin jättäisikin tietoisesti analogiseksi.

Sen verran olen jo lukemastani ymmärtänyt, että tietyn kiskokoodiperheen valinta vaikuttaa myös kaluston pyörävalintoihin. Vaan onko nykyään tarpeen olla vielä varuillaan tämän suhteen? Uusi kalusto lienee "paremmissa kuoseissa" vai onko? Toki jos asia mainitaan spekseissä, niin hyvä. Mutta vanhempi lienee aina se riski.

Mitä kiskoa suomalaiset kerhoradat tuppaavat käyttämään?

Muuta huomioitavaa?

[Samuelsson]

Moi Pappis, tervetuloa takaisin keskiajalta.

Mieltymyksestäsi Fleischmann Profi -raiteeseen voinee päätellä että kalustosi on tehdastekoista keskieurooppalaista. Mikäli näin, olet siitä onnellisessa asemassa, että pääset huomattavasti helpommalla raidemateriaalin valinnassa.

Suomalaiseen ja amerikkalaiseen esikuvaan pohjautuvat H0-mallit ovat pääsääntöisesti varusteltu matalalaippaisilla rp25 -pyöräkerroilla. Ne vaativat hieman enemmän perehtymistä vaihteiden risteyskappaleiden mitoituksiin. Nämä rp25-yhteensopivat raiteet ja vaihteet ovat yleensä kaikin puolin herkempiä rikkoutumaan, maksavat enemmän, ovat huonosti saatavilla tai niiden geometria perustuu amerikkalaiseen esikuvaan, kuten tiheä pölkytys, kummallisen muotoiset vaihteen kaarteet yms.
Jotkut juottelevat jopa itse vaihteensa, mutta se on oma tarinansa.

Keskieurooppalaisessa tehdaskalustossa laipoissa käytetään kuitenkin yleensä nem-mitoitusta, joka mahdollistaa väljemmin mitoitetut vaihteet. Pääsääntöisesti lähes kaikki eurooppalainen kaupallinen tasavirtakalusto pystyy kulkemaan kaikista vaihteista, merkistä riippumatta. Josku saattaa joutua säätämään pyöräkertojen sisämittaa, mutta se on harvinaista.

Kiskoprofiilin korkeus ilmoitetaan "code x". Fleischmann Profi on code 100, jolloin kiskoprofiilin korkeus on 2,5mm. Samaa korkeutta käyttää Piko A-raiteessaan. Siitä huolimatta näitä kahta ei voi suoraan liittää yhteen, vaan pientä passailua ja sovittelua vaatii. Saatavilla on myös valmiita 'adapteriraiteita', joissa raiteen päädyissä on liitännät molemmille raidetyypeille, ja joilla yhdistäminen käy helposti. 2,5mm on hieman ylimitoitettu kiskon korkeus. Roco, Trix ja moni muu käyttää 2,1mm korkeaa profiilia, joka merkitään Code 83. Tämä on passeli koko modernin pääraiteen kiskoksi, ollen yleensä riittävän korkea myös takavuosikymmenten karkeammille malleille, joissa pyöränlaipat voivat joskus olla hyvinkin miehekkäitä.

Geometrialla on myös suuri merkitys raidemateriaalin valintaan. Varsinkin kiinteää rataa suunnitellessa on hyvä laatia tarkat suunnitelmat ennen raiteiden ostoa. Nykyään on saatavilla tietokoneohjelmistoja, joilla suunnittelu käy näppärästi. Omasta puolestani voin suositella Anyrail -nimistä ohjelmistoa. Sillä suunnittelee helposti periaatteessa millaisen radan tahansa, eikä vastaan tule ikäviä yllätyksiä raiteita asentaessa.

Itse olen vuosikymmenten saatossa kokeillut liki kaiken mahdollisen, mutta päätynyt aina takaisin Roco line -raidemateriaaliin. Sen geometria, laatu, valikoima, hintataso, saatavuus ja ennenkaikkea käyttömukavuus on mielestäni vertaansa vailla.

[Pappis]

Kalustoni OLI keski-eurooppalaista.

Nyt mulla ei ole vielä kalustoa, mutta tarkoitus on hankkia "jotakin" että pääsee ajelemaan ja jatkan siitä kotimaista rakentelemalla. Joten pyöräkerrat voi valita kiskojen mukaan. Pysyttelen DC-maailmasssa aluksi, ja pysyvämpää rataa rakentaessa aloitan DCC:n parissa. Tällä tavalla käyrä ei nouse liian nopeasti liian jyrkäksi, näin haluan uskoa.

[lokomotiivi]

Kiinnostava aihe tämä. Minkä valmistajan kiskoja kannattaisi käyttää jos rakentaa suomalaisen esikuvan mukaista pienoisrautatietä? Mikä vastaisi ulkonäöltään suomalaisia vaihteita? Onko valittava saksalaisten kiskovalmistajien valikoimasta? Oletuksena olisi siis, että pitäisi kulkea suomalainen RP-25 -pyöräkerroilla varustettu kalusto. Onko em. Roco Line kelvollinen. Sitten löytyy ainakin Weinert ja Tillig. Miten brittiläinen Peco?

Jos amerikkalaisen malliset vaihteet joita valmistaa esim. Peco ja Walthers eroavat pölkytyksen suhteen suomalaisesta niin onko niissä muuta eroa? Siis onko geometriassa, kaarteissa jotain eroa? Toisaalta onko tuolla suurta merkitystä millainen vaihteen pölkytys on kun se on pieni asia pienoisrautatien kokonaisuudessa. Aika harvoin kuitenkin näkee pienoisrautateitä, jossa koko kokonaisuus olisi rakennettu niin yksityiskohtaisesti, että sillä pölkytyksellä olisi merkitystä.

Pecon ja Walthersin vaihteissa kielen kisko taitaa yltää yhtenäisenä risteykseen asti? Onko näin Weinert ja Tilligin vaihteissa? Entä Pecon code 75 vaihteissa (esikuvana näissä lienee brittiläinen) ?

Roco on varmaankin halvempi ja saatavuus parempi? Walthersia ja Pecoa kyllä löytyy käsittääkseni saksasta, ettei tarvitse pelätä tullibyrokratiaa. Weinert taitaa olla hintava. Muistaakseni Walthers ja Peco #6 noin 40 euron luokkaa.

[PeS]

Suomalaisen esikuvan mukaista vaihdetta ei ole — ei edes kovin lähellä. Valinnoissa korostuvat enemmän tekninen toimivuus kuin esikuvanmukaisuus. Silti vaihteissa on myös visuaalisia eroja, joiden kesken voi tehdä valintoja. Vaihtoehtoja ei ole kovin montaa, mutta riittävästi. Visuaaliset erot esikuvaan on helppo hyväksyä — tai sitten on rakennettava vaihteet itse. Suomalaisista rautatievaihteista on olemassa pari kirjaakin, joista löytyy piirustuksia.

Suomalainen keskiverto vaihde H0-mittavaan rutistettuna on pitkä. Jos tilaa on reilusti ja tavoittelee esikuvanmukaisia raidepituuksia, niin silloin kannattaa valita vaihteeksi Walthersin #9 tai #10. Pituutta näillä vaihteilla on lähes 50 senttimetriä. Jos rakentaa pienen aseman, jolla on kolme läpiajettavaa raidetta, niin pelkästään vaihteet haukkaavat pituudesta kaksi metriä. Jos käytetään näin pitkiä vaihteita, niin raiteiden on oltava ”riittävän” pitkiä, jotta asema ei näyttäisi hullunkuriselta. En ole koskaan nähnyt Suomessa tällä tavalla toteutettuja asemia.

Pienoisrautatiekäytössä hyvä perusvaihde on #6, jos vaihde tyypitetään amerikkalaisen tavan mukaan. Käytännössä kyseessä on noin 28 senttimetriä pitkät vaihteet.

Mitkä tekniset reunaehdot ohjaavat vaihteiden valintaa? Tärkeimpiä ovat kalustossa käytetyt pyöräkerrat, koska vaihteiden ja pyöräkertojen on sovittava yhteen. Suomalaisessa kaupallisessa rakennussarjakalustossa käytetään amerikkalaista RP25-pyöräkertaa ja/tai Rocon pyöräkertoja — RP25-pyöriä selväsit enemmän. Käytännöt ovat vakiintuneet ajan saatossa mm. saatavuuden mukaisesti: koska RP25-pyöräkerta on de facto, valmistetaan sitä laajasti eri puolilla maailmaa.

Ihanteellista olisi, jos kalustossa käytettäisiin vain yhdenlaisia pyöräkertoja. Tämä antaa enemmän mahdollisuuksia vaihdevalinnoille. Pyöräkertojen yhtenäistäminen kannattaa, mutta se ei onnistu aina.

Rocon pyöräkertoihin perustuviin vaunuihin voi vaihtaa Rocon itsensä valmistamat RP25-pyöräkerrat. Tarjolla tosin on vain levypyöräkertoja. Puolapyöriä ja tähtipyöriä ei ole saatavilla kovin monelta valmistajalta RP25-profiililla ja 10,5 mm:n halkaisijalla (siksi Mestarimallit on teettänyt niitä). Amerikkalaisessa kalustossa em. pyöräkertoja ei juurikaan käytetä. Englannissa niitä on, mutta 00- ja H0-mittakaavojen ero pyörien halkaisijassa on niinkin suurin kuin 1,5 mm: 00-pyöräkerrat ovat H0-mittakaavaan liian suuria.

RP25-pyöräkertojen vaihtaminen Rocon valmistamiin Sr2- tai Mallijunien Huruun onnistuu, jos on oikeat työvälineet ja onnistuu löytämään oikeankokoiset vaihtopyörät. Mestarimallien pajalla on vuosien varrella vaihdettu pyöräkertoja yli 40 Rocon Sr2-veturiin.

Pyörien vaihtaminen höyryvetureihin sen sijaan on lähes mahdotonta — vaihtopyöräkertoja on tarjolla lähinnä Weinertilla ja hyvin suppea valikoima. Saksalainen Fohrman myy RP25-pyörien sorvaamiseen tarkoitettua terää, jonka avulla esimerkiksi Rocon pyöräkerta muuntuu RP25-pyöräkerraksi. Pyöräkertojen sorvaaminen on perinteinen virittelytapa, mutta sitä eivät kovin monet enää harrasta.

Asetelma ei ole kuitenkaan toivoton. Etsitään sellainen vaihde, josta kulkevat sekä RP25-pyöräkerrat että Rocon pyöräkerrat. Esimerkiksi Fremo-FIN-yhteisö ei ole kyennyt standardoimaan pyöräkertoja, vaan ilmeisesti mitkä vaan kelpaavat — tosin RP25-pyöräkertoja suositellaan.

Rocon pyöräkertojen ongelma on NEM-standardin vastainen mitoitus. NEM-standardi määrittelee pyöräkerran laippaväliksi 14,4—14,6 mm. Rocon käyttämä mitta on 14,3 mm — joskus vieläkin kapeampi. Fremo-FIN-standardi määrittelee myös pyöräkertojen laippavälin minimiksi 14,3 mm (mutta ei määrittele maksimia). RP25-pyöräkerrat säädetään yleensä 14,5 mm:n mittaan.

Samasta syystä Rocon vaihteen mitoitus ei noudata NEM-standardia — eikä noudata myöskään Tilligin vaihde, koska Tillig on halunnut, että Rocon pyöräkerta toimii sen valmistamassa vaihteessa.

Tämä tarkoittaa sitä, että Rocon ja Tilligin vaihde on ovat standardeihin nähden liian väljiä. Rocon vaihteen ongelma on lisäksi se, että se on suunniteltu siten, että risteyksen ylitse ajetaan laipan varassa. Suomalaista kalustoa rakentava voi siis heivata Rocon vaihteen jo alkumetreillä mäkeen: RP25-pyöräkerta toimii vaihteessa huonosti. Tillig sen sijaan on käyttökelpoinen.

Tillig näyttää hyvältä, mutta on teknisesti rimpula. Kieliä kääntävä käyttötanko on onnettoman heppoinen. Sen voi tosin vaihtaa tukevampaan.

Pecon code 75 -vaihdeperhe toimii RP25-pyöräkertojen ja Rocon pyöräkertojen kanssa. Electrofrog-vaihteen risteyksen sähköistäminen vaatii hieman askartelua: pari kiskoa on katkaistava lehtisahalla ja risteykselle on juotettava syöttöjohto. Peco on kuitenkin uusimassa kaikki vaihteensa Unifrog-vaihteiksi, jolloin em. askartelua ei tarvitse enää tehdä. En tiedä, millä aikataulussa code 75 -perheen vaihteet uusitaan.

Code 75 -vaihteiden kielisovitteet ovat peltiä, unifrog-muunnoksissa Peco käyttää jyrsittyä kiskoprofiilia ja joustokielisovitetta.

Pecolla on kaksi code 75 -tuoteperhettä, joista toinen sisältää bullhead-vaihteita aidossa 1:76-mittakaavassa (raideleveyttä lukuun ottamatta). Bullhead-vaihde jäljittelee puhdasoppista englantilaista vaihdetta ja pölkyt ovat järeät — 1:76-mittakaavassa. Bullhead-vaihde ei sovi suomalaiselle radalle reippaasti poikkeavan ulkonäkönsä vuoksi, vaikka teknisesti se on sopiva — jopa erinomainen.

Pecon code 83 -sopii tietyin reunaehdoin suomalaisen radan vaihteeksi. Perheen perusvaihteita on saatavilla jo Unifrog-ratkaisulla. Vaihteiden geometria noudattelee amerikkalaisten vaihteiden geometriaa, jollaisia Suomessakin on ollut. Vaihteen risteystä on kuitenkin syvennettävä, mikäli mielii ajaa niistä yli Rocon pyöräkerroilla, joiden laipan syvyys on 1,1 mm. Risteyksen pohjaa on syvennettävä hiomalla pari millin kymmenystä — ei mikään ihmeellinen duuni.

Ylivoimaisesti paras valinta suomalaisen radan vaihteeksi on mielestäni Walthersin code 83 -perheen vaihteet, jotka noudattelevat amerikkalaista geometriaa. Vaihteiden mitoitus perustuu ajatukseen, että vaihteista on voitava ajaa läpi RP25-pyöräkerroilla ja Rocon pyöräkerroilla. Kun japanilainen Shinohara lopetti vaihteiden valmistuksen Walthersille vuonna 2018, osti Walters oikeudet brändiin. Samalla vaihteet uusittiin perusteellisesti.

Vaihteet ovat DCC-ystävällisiä — askartelupuuhia ei tarvita, koska risteys on valmiiksi eristetty ja risteyksen sähköistämistä varten tarvittava liitin on vaihteen sivussa. Siihen juotetaan yksi johto.

Kielet on jyrsitty kiskoprofiilista — vaihteissa käytetään joustokielisovitetta. Lisäksi kielet lukittuvat tukikiskoja vasten jousen avulla. Vaihdemoottorina voi siis käyttää halpaa solenoid-moottoria tai vaihteita voi kääntää käsin. Slow motion -moottoriasennusta varten jousi on poistettava.

Amerikkalaisen ja eurooppalaisen vaihteen geometriat poikkeavat toisistaan. Amerikkalaisessa vaihteessa poikkeava raide jatkuu risteyksen suorana, eurooppalaisessa poikkeava raide on koko matkalta kaareva. Eurooppalaista vaihdetta käytettäessä sivuraiteeseen muodostuu vastakaarre — eli S-mutka. Kun vaihteet ovat reippaasti esikuviansa lyhyempiä, aiheuttaa vastakaarre haasteita erityisesti pitkille telivaunuille. Kytkimet ja puskinlautaset saattavat sotkeentua vastakaarteesta. Tästä syystä Fremo-FIN-standardi toteaa: ”vastakaarteiden välissä pitää olla vähintään 10 cm:n suora osuus”. Näyttää kuitenkin siltä, että yhteisö ei noudata standardiaan ainakaan vaihdevalintojen osalta.

Weinertin vaihteet olisivat kova sana. Ne täyttävät tekniset vaatimukset ylivoimaisesti ja lisäksi ne näyttävät siroilta. Niiden hinta muihin verrattuna on kuitenkin monikertainen. Weinert on rahamiesten valinta.

Kaikkien tässä mainittujen vaihteiden saatavuus on hyvä, jos on valmis tilaamaan vaihteet Euroopasta. Walthersin vaihteita myy Euroopassa mm. saksalainen RD-Hobby. Perusvaihteen hinta on 39 euroa ilman postikuluja. Jos vaihteen tilaa suoraan Walthersilta USA:sta, joutuu Suomen rajalla maksamaan arvonlisäveron, jolloin vaihteen hinta ilman postikuluja on samat 39 euroa — viime kesänä vaihteita sai tarjouksessa kympin halvemmalla. Itse olen tilannut Walthersin kamat aina suoraan USA:sta. Olen juuri aloittelemassa yhtä projektia, joka perustuu Walthersin vaihteisiin. Tästä kirjoitan tulevaisuudessa lisää.

Pecon vaihteet Saksassa maksavat noin 37-39 euroa. Rocon vaihteen saa noin 27 eurolla.

[lokomotiivi]

Kiitos kattavasta vastauksesta.

Suomalaisen esikuvan mukaista vaihdetta ei ole — ei edes kovin lähellä. Valinnoissa korostuvat enemmän tekninen toimivuus kuin esikuvanmukaisuus. Silti vaihteissa on myös visuaalisia eroja, joiden kesken voi tehdä valintoja.

Hieman aavistelin ettei lähelle vastaavaa vaihdetta välttämättä löydy. Kompromisseja on tehtävä varsinkin kotiradoilla. Ja ei geometrialtaan esikuvanmukaisia vaihteita voi käyttää.

Pecon code 83 -sopii tietyin reunaehdoin suomalaisen radan vaihteeksi. Perheen perusvaihteita on saatavilla jo Unifrog-ratkaisulla. Vaihteiden geometria noudattelee amerikkalaisten vaihteiden geometriaa, jollaisia Suomessakin on ollut. Vaihteen risteystä on kuitenkin syvennettävä, mikäli mielii ajaa niistä yli Rocon pyöräkerroilla, joiden laipan syvyys on 1,1 mm. Risteyksen pohjaa on syvennettävä hiomalla pari millin kymmenystä — ei mikään ihmeellinen duuni.

Tämä on hyvä vinkki.

Ylivoimaisesti paras valinta suomalaisen radan vaihteeksi on mielestäni Walthersin code 83 -perheen vaihteet, jotka noudattelevat amerikkalaista geometriaa. Vaihteiden mitoitus perustuu ajatukseen, että vaihteista on voitava ajaa läpi RP25-pyöräkerroilla ja Rocon pyöräkerroilla. Kun japanilainen Shinohara lopetti vaihteiden valmistuksen Walthersille vuonna 2018, osti Walters oikeudet brändiin. Samalla vaihteet uusittiin perusteellisesti.

Jep, näitä ei pidä sekoittaa vanhoihin Walthers/Shinohara tavaroihin. Shinohara brändiä ei enää uusissa käytetä. Tiedä sitten onko Shinohara toiminut konsulttina? Kiinassahan uudet Walthers Track vaihteet/kiskot valmistetaan.

Amerikkalaisen ja eurooppalaisen vaihteen geometriat poikkeavat toisistaan. Amerikkalaisessa vaihteessa poikkeava raide jatkuu risteyksen suorana, eurooppalaisessa poikkeava raide on koko matkalta kaareva.

Selvä, eli tässä se ero on.

Kaikkien tässä mainittujen vaihteiden saatavuus on hyvä, jos on valmis tilaamaan vaihteet Euroopasta.

Jep, kyllä niitä löytyy mm. em. RD-hobby

[PeS]

Jep, näitä ei pidä sekoittaa vanhoihin Walthers/Shinohara tavaroihin. Shinohara brändiä ei enää uusissa käytetä. Tiedä sitten onko Shinohara toiminut konsulttina? Kiinassahan uudet Walthers Track vaihteet/kiskot valmistetaan.

Kyseessä on jo kolmannen polven versio vaihteesta. Shinohara-sana on tippunut pois brändistä, koska Shinohara lopetti toimintansa. Geometrisesti kolmen sukupolven vaihteet ovat samanlaisia — ovat siis vaihtokelpoisia. Hevonkuusen kiskotus valmistui vuona 1998. Käytimme ensimmäisen polven Walthers/Shinohara-vaihteita. Sähköisesti ne ovat vaativia, koska tukikisko ja kielenkärki ovat eri polariteerissa. Kun pyörä kulkee tukikiskon ja kielenkärjen välistä, ei pyörä saa koskea yhtä aikaa molempiin. Jos koskee, tapahtuu hetkellinen oikosuku. Analogisella radalla tällä ei ole kovin suurta merkitystä — veturi nytkähtää, mutta jatkaa matkaansa. DCC-järjestelmä sen sijaan ei tykkää tästä, vaan vaan veturi pysähtyy. Ensimmäisen sukupolven vaihde ei siis ole "DCC-ystävällinen" ja sen modaaminen sellaiseksi on vaikeaa, mutta ei mahdotonta.

Tällainen sähköinen tapa pakotti tarkastamaan huolellisesti pyöräkertojen laippavälit. Kun ne olivat kohdallaan, ei oikosulkuja tapahtunut. Rata siis toimii myös DCC-laitteilla, kuten täällä. Vuosien varrella olemme uusineet vaihteita, mutta suurin osa vaihteista on yhä alkuperäisiä ensimmäisen sukupolven vaihteita. Radalla on #5, #6, kaarrevaihteita ja risteysvaihteita. Kuvassa näkymä Hevonkuusesta.



Toisen sukupolven Walthers/Shinohara vaihde oli jo DCC-ystävällinen, mutta vaihteissa ei ole joustokieliä. Kielet on nivelöity. Pienoisrautatiekerholla on yksi asema, joka on rakennettu näistä vaihteista.

Saksassa oli aikoinaan myynnissä ensimmäisen sukupolven vaihteesta versio, jonka kiskoprofiilit olivat kemiallisesti tummutetut. Ilmeisesti saksalainen maahantuoja oli teettänyt tummutuksen Shinoharalla. Englannissa Scale Link on myynyt vuosikausia ensimmäisen ja toisen sukupolven Shinoharoja pelkästään Shinohara code 83 -nimellä. Niitä on yhä saatavilla.

Walthersilla on vaihteista myös code 100 ja code 70 -versiot. Ainakaan aikaisemmin niiden mitoitus ei tukenut Rocon tai muidenkaan eurooppalaisten pyöräkertojen käyttöä, vaan pelkästään RP25-pyöräkertoja. En ole mitannut, mikä tilanne on nykyisin.

Walthers code 83 on valikoimaltaan monipuolisin. Sopii hyvin muillekin kuin suomalaisille radoille. Eurooppalaisten vaihteiden hinta-laatu-suhde on heikompi — Weinertia lukuun ottamatta.

[lokomotiivi]

Jos pysytään valmisvaihteissa. Osaatko PeS sanoa jotain Micro Engineeringin vaihteista. Niilläkin kuten Walthersilla ja Pecolla on kannattajansa. Onko ne varteenotettava vaihtoehto? Sekin pulju vaihtoi jokin aika sitten omistajaa ja toiminta kaiketi taas virkistynyt.

[PeS]

Toisessa rataprojektissani on 24 kappaletta Micro Engineeringin code 70 -vaihteita (kuva ohessa). Micro Engineeringin pölkyt ovat kapeampia kuin Walthersin tai Pecon. Niitä on myös tiuhemmassa. Toisaalta: aikoinaan ratapölkkyjen mitoitus vaihteli Suomessa rataosittain, eli ei ollut mitään vakiopölkkyä, vaikka myöhempinä aikoina ne vakiintuivatkin. Vanhoista suomalaisista pölkyistä löytyy mittapiirrokset, jos sellaisia kaivataan.



Pölkkyjen mitoitus menee samaan kategoriaan kuin pölkkykaaviot. Ne eivät vastaa suomalaisia. Jos käyttää valmiita vaihteita, niin kompromissit on hyväksyttävä.

Teknisesti Micro Engineering on hyvin toimiva vaihde. Kaikki eivät pidä nivelöidyistä kielistä, mutta ne toimivat. Vaihteen kielissä on lukkojousi, mikä mahdollistaa käsikäytön tai halvan solenodin. Jousi poistetaan, jos mottina käyttää slow motion -vaihdemoottoria.

Vaihteen risteyes rajoittaa pyöräkertojen käyttöä — toisaalta messinkisen risteyksen hiominen/jyrsiminen pari millin kymmenystä syvemmäksi on helpompaa kuin Pecon code 83 -vaihteen muovista valetun sitkeän risteyksen työstäminen. Kumpikin onnistuu.

ME on kaunis ja siro vaihde — etenkin code 70 -profiililla. ME on tunnettu siitä, että pölkkynaulajäljitelmä on matala, joten pitsaleikkurit kulkevat sulavasti ilman, että laipat kolistelevat pölkkyjä pitkin. Pölkkymuovi sisältää lasijauhoa, jollon se on kestävämpää — kuluttaa myös melkoisesti poranteriä. ME taitaa olla ainoa H0-valmistaja, jolla on code 55 -fleksiä H0:ssa. Siitä on kiva mallata pistoraiteita. Näin olen tehnyt. Niille ei pitsaleikkureilla ole kuitenkaan asiaa.

Amerikkalaiset ovat standardoineet vaihteidensa geometrian. ME:n vaihdevalikoima on suppea, mutta jos perusvaihteet riittävät, niin valinta on hyvä. Itse olen käyttänyt vain #6:n vaihteita. Risteyksien syventäminen ei ole suuri urakka. Umpinainen risteys ei ehkä kuitenkaan ole visuaalisesti niin hyvännäköinen kuin profiilista taivutettu risteys, kuten on Waltersin laita. Tämä on kuitenkin makuasia — ei tekninen kysymys.

En tiedä, ovatko ME:n vaihteet nykyisin DCC-ystävällisiä. Omat vaihteeni ovat ikivanhoja. Ne eivät ole DCC-ystävällisiä. Tällä sivustolla esitetään uusien ja vanhojen ME-vaihteiden sähköiset erot ja keinot, jolla vanhasta vaihteesta saadaa DCC-ystävällinen. Sivustot ovat muuten erinomaiset. Niistä käsitellään kattavasti eri valmistajien vaihteita.

https://wiringfordcc.com/switches_ME_BK.htm

[lokomotiivi]

Kaivoin hieman laatikoitani. Löysin muutamia HO-vaihteita. Ylhäältä alkaen.

Peco SL-E8361 #6, code 83, Electrofrog
Peco SL-U8361 #6, code 83, Unifrog
Walthers Track 948-83018 #6, code 83
Weinert 74502, 1:6,6, 8,6º, R2180 mm, code 75
Tillig EW3, 85353, 9º/12º, code 83