Sp-raakapuuvaunun rakennussarja (H0)

[LOK]

Pienoisjunatreffeillä muutamaan otteeseen vieraillut H0-mittakaavan Sp-vaunun prototyyppi sai kevään ja kesän 2020 aikana maalit, siirtokuvat sekä lakkapinnan yllensä. Vaunulle olisi seuraavaksi tarkoitus rakentaa lajitovereita, minkä johdosta lanseeraan Sp-vaunusta H0-rakennussarjan kevään 2021 aikana. Sarja tulee myyntiin foorumin Muut Piensarjat -osioon maaliskuussa. Esittelen tässä ketjussa tiivistetysti, kuinka olen Sp-vaununi koonnut. Lisäksi käyn ketjussa lyhyesti läpi Sp-raakapuuvaunujen historiaa.

Sp-vaununi on mahdollista rakentaa kulkemaan 356,5 millimetrin minimikaarresäteestä (Fleischmann R1), mikä mahdollistaa vaunulla liikennöinnin myös tiukkoja mutkia sisältävillä kotiradoilla. Vaunun kokoaminen tapahtuu liimaamalla: juottamista kaipaavia osia Sp-vaunussa ei ole. Tuotan 210XXX-sarjan Sp-vaunuja korkeintaan 15 kappaletta.

PÄIVITYS 9.3.2021: Sp-vaunun kokoonpano-ohje on nyt valmis. Myös aiemmassa päivityksessä mainitut rakennussarjojen valmistuksen pikkupulmat on ratkaistu. Kohta saa Sp-vaunuja.

PÄIVITYS 13.10.2020: H0-Sp-rakennussarjan osien hankinnassa on ollut koko kuluneen vuoden ajan viiveitä: Korona on viivästyttänyt osien toimituksia, minkä lisäksi henkilöstö- ja laitekantamuutokset firmoissa ovat tuottaneet yllättäviä pikkupulmia Sp-vaunujen komponenttien valmistukseen – jopa aivan viime metreillä. Kimppatilauksen ajankohta uhkaa nyt pahasti siirtyä marras-joulukuulle, joka ei tosin ole mahdollinen opintojeni johdosta. Joudun hyvin suurella todennäköisyydellä lykkäämään Sp-vaunujen kimppatilauksen helmikuuhun 2021. Kirjoitan sarjan viivästymisestä huolimatta kokoonpano-ohjeen valmiiksi foorumille.

–LOK

Sp-raakapuuvaunu_H0.jpg

[LOK]

Ensimmäiset Sp-sarjan raakapuuvaunut ilmestyivät vanhempien Ocpp-raakapuuvaunujen rinnalle 1980- ja 1990-lukujen taitteessa (viitteet 1,2 & 3). 14-pankkoisista Ocpp-vaunuista poiketen Sp-vaunut varustettiin alkujaan kymmenellä siirrettävällä pankolla, mikä mahdollisti eri mittoihin sahattujen puukuormien kuljettamisen mahdollisimman pientä pankkomäärää käyttäen (viite 2). Pienempi määrä liikuteltavia pankkoja voitiin samalla sijoittaa vaunuihin siten, etteivät ne häirinneet puulastin purkamista määränpäässä.

Sp-vaunujen rakentamisessa VR hyödynsi aiemmin valmistettujen 20,68-metristen telivaunujen alustoja: Vaunuja on rakennettu vuosien saatossa ainakin Oc-, (viite 1) Occ- (viite 1), Ohn- (viitteet 1 & 4) ja Ocpp-vaunuista (viitteet 1 & 5), minkä vuoksi Sp-vaunujen rungoissa esiintyy pieniä rakenteellisia eroavaisuuksia. Esimerkiksi Oc-vaunuista ja Oc-vaunujen johdannaisista muunnetut Sp-vaunut tunnistaa vaunun kylkiä koristavista rei'istä (viite 1), jotka ovat alkujaan majoittaneet Oc-vaunujen laukaistavien sivupylväiden mekanismeja (viite 6). Erilaisten runkojen lisäksi Sp-vaunuissa on käytetty kahta eri pankkomallia: harmaata 2,55 metrin pankkoa sekä 2,65 metrin sinistä pankkoa (viite 7). Myös taarapainoissa esiintyy pieniä eroavaisuuksia eri Sp-sarjojen kesken (viitteet 2 & 8).

Vanhimmat Sp-vaunut numeroitiin valmistuessaan välille 73601—73800 ja 73801—74651 (viite 2). Ensimmäisten Sp-vaunujen valmistusvuodesta ei ole löytynyt kirjallista dokumentaatiota, mutta ainakin Sp-yksilö 73675 on valmistajalaatasta otetun valokuvan perusteella muutettu Ohn-vaunusta vuonna 1988 (viite 1). 1990-luvun puolivälin tietämillä uusia Sp-vaunuja alettiin numeroida numerosta 210001 ylöspäin (viite 9). Lokakuussa 2000 Sp-vaunujen yhteenlaskettu lukumäärä kohosi 1660 yksilöön, mikä tekee Sp-sarjasta yhden VR:n runsaslukuisimmista vaunusarjoista (viite 8). 2000-luvun aikana Sp-vaunuja on valmistettu vielä lisää mm. Ohn-hakevaunuista (viitteet 4 & 10).

Sp-sarjan vaunut ovat kokeneet vuosien varrella useita muutoksia: Vaunujen pankkoja on alettu lukita paikoilleen viimeistään vuodesta 1999 alkaen (viite 7). 2000-luvun aikana Sp-vaunujen keskirunkopalkkien kate näyttäisi vaihtuneen reunoilta alaspäin viettävään malliin, joka estänee alkuperäistä katetta paremmin lumen ja roskien kerääntymistä vaunuun (viite 1). Sp-vaunuja on 2000-luvulta alkaen myös uudelleennumeroitu (viite 1). Vuodesta 2014 alkaen vaunuihin on vaihdettu uusia astimia sekä tartuntaripoja osana VR Transpointin tavaravaunujen uudistusohjelmaa (viite 11). Sp-sarjan vaunuja on lisäksi alettu muuntaa Sps-sarjan vaunuiksi loppuvuodesta 2010 alkaen (viitteet 12 & 13).

Sp_212527-6_Riihimäellä.jpg

Olen toteuttanut 210XXX-sarjan H0-Sp-vaununi 1990-luvun jälkipuolen ja 2000-luvun alkupuolen ulkoasuihin. Sp-vaunuissani on tämän johdosta mm. vanhan mallin mukaiset päätyjen tartuntarivat sekä litteät keskirunkopalkkien katteet.


Lähdeviitteet

1. LOK:n valokuva-arkisto (viitattu 19.9.2020).
2. VR Cargo, Kuljetustieto -kansio, korjattu versio 8.91, 1991.
3. Vaunut.org, valokuva, http://vaunut.org/kuva/48611 (viitattu 17.9.2020).
4. Vaunut, valokuva, http://vaunut.org/kuva/40415 (viitattu 18.9.2020).
5. http://www.resiinalehti.fi/artikkeli/119 (viitattu 18.9.2020).
6. Rautatiehallitus, Valtionrautatiet 1962–1987 -kirja, Valtion painatuskeskus, Helsinki, 1987, sivut 443—446.
7. VR Cargo, Kuljetustieto -kansio, Sp-pankkovaunun esittelylehti (versio 4/99), 2000.
8. VR Cargo, Kuljetustieto -kansio, Avonaiset vaunut -kalustolista, 1.10.2000.
9. Arkisto M. Bergström (viitattu 10.3.2016).
10. http://www.resiinalehti.fi/artikkeli/70 (viitattu 19.9.2020).
11. VR Transpoint, 6000 vaunua uudistetaan – tavoitteena vaihtotöiden turvallisuus, artikkeli (julk. 4.12.2014),
___ https://www.vrtranspoint.fi/fi/vr-trans ... 220140000/ (viitattu 18.9.2020).
12. http://www.resiinalehti.fi/artikkeli/69 (viitattu 18.9.2020).
13. http://www.resiinalehti.fi/artikkeli/74 (viitattu 18.9.2020).

Edit: oikoluettu ja täydennetty.

[LOK]

H0-Sp-rakennussarjoja saa kolmena eri versiona: kokoversiona (kytkimin tai ilman kytkimiä), kevytversiona sekä "superkevyenä" versiona.

Kokoversio sisältää kaikki vaunun kokoamiseen tarvittavat osat (katso alapuolen kuva): Vaunurunko, pankot, telit, päädyt, astimet, painesäiliöt sekä jarruvipu ovat SLS-3D-tulostettua nailonia. Mukana toimitetaan kaksi varaosapankkoa. Puskimet ovat sorvattua ja mustaksi niklattua messinkiä. Sarja sisältää telien kiinnitykseen tarvittavat ruuvit, mutterit ja aluslevyt sekä RP25-pyöräkerrat Rocon akselimitoituksella (24,75 mm). Sarja on varustettu Symoba-lähikytkinmekanismiparilla, pitkällä NEM-tuppeloparilla (pyydettäessä lyhyellä) sekä tilaajan toivomalla NEM-kytkinparilla (Rocon lenkkikytkin tai Fleischmannin Profi). Sarjan mukana toimitetaan ylimäärin 0,3 mm paksua uushopealankaa vaunun otekahvojen rakentamiseksi. Rakennusarjan mukana toimitetaan paperiset sapluunat, joita voi hyödyntää vaunurungon jarrupäämerkin maalausmaskin toteutukseen.

Sp-rakennussarjojen valkoiset kylki- ja runkomerkinnät ovat siirtokuvia. Kylkien sinivalkoiset ohjemerkinnät ovat ohuelle (0,1 mm) kalvolle tulostettuja tarroja. Siirtokuvista ja tarroista tulee mukana varakopiot, jolloin yksittäisen merkinnän hukkaaminen rakentelun tuoksinnassa ei estä mallia valmistumasta. Toimitan useamman Sp-vaunun tilaajalle siirtokuvia ja tarroja siten, että tilaaja saa jokaiselle vaunulleen eri sarjanumeron.

Kokoversion voi hankkia myös ilman NEM-kytkinparia.

Kevytversio ei sisällä alapuolen kuvassa näkyviä pyöräkertoja, NEM-kytkimiä, uushopealankaa eikä Symoba-lähikytkimien osia.

“Superkevyt” versio sisältää ainoastaan vaunurungon, pankot, päädyt, astimet, painesäiliöt, jarruvivun, puskimet, siirtokuvat, tarrat sekä jarrupäämerkin maalaussapluunat. Sp-vaunurungon pohjassa on telikeskiöiden kohdilla halkaisijaltaan 4,0 mm leveät ja 2,2 mm syvät poterot, joita rakentaja voi hyödyntää oman teliratkaisunsa asentamiseksi.

H0-Sp-rakennussarjan osat (kokoversio).jpg

Edit: oikoluettu.

[LOK]

Vaunurungon aukkoihin ja poteroihin mahdollisesti jääneet nailonjauhejäämät rapsutetaan pois esim. neulalla, jonka jälkeen pankkojen, päätyjen, painesäiliöiden sekä puskimien istuvuus vaunurunkoon tarkistetaan. Mainittuja osia ei liimata tässä vaiheessa kiinni runkoon.

Kun runko on siistitty mahdollisista nailonjauhejäämistä, liimataan teliruuvit vaunurungon pohjassa oleviin poteroihin esim. Erikeeper-liimalla (kuva alla). Liimauksen annetaan kuivua vähintään vuorokauden.

Teliruuvien liimaus vaunurunkoon.jpg

Vaunun pyöräkerrat sujahtavat telien laakeripesiin, kun telejä taivuttaa kevyesti asennuksen aikana. Pyörillä varustetut telit ruuvataan paikalleen vaunurunkoon, jonka jälkeen vaunun kulkuominaisuudet testataan koeajoradalla. Muista laittaa aluslevy telin ja rungon väliin.

Sp_koeajo.jpg

Edit: otsikko numeroitu.

[LOK]

Olen pohja- ja pintamaalannut H0-Sp-vaununi pitkälti aikaisempien rakennussarjojen kokoamisen yhteydessä käyttämilläni Mastonin maaleilla sekä lakoilla. Maalauksen perusteista voi lukea tarkemmin mm. 3D-tulosteiden maalaus -ketjusta. Spraymaalauksesta kertyneen kokemuksen perusteella olen lyhentänyt alimpien maalikerrosten kuivausaikoja Mastonin ohjeistuksesta, jolloin osien pohjamaalaaminen käy nopeammin. Valmistajan ohjeistuksesta poiketen olen suorittanut spraymaalauksia myös pakkaslämpötiloissa (-2 ºC) ilman ongelmia.

Osien maalaukset olen suorittanut pihamaalla kahdesta pahvilaatikosta kootussa maalauslaatikossa. Maalauslaatikon seinät olen vuorannut sanomalehdillä, joita vaihdan tasaisin väliajoin välttääkseni maalipölyn kerääntymistä maalauslaatikkoon. Ennen maalauksen aloittamista kostutan sanomalehdet vedellä täytetyllä suihkupumppupullolla, mikä ehkäisee maalipölyn lentelyä maalauslaatikossa. Maalauslaatikon alimmassa pahvilaatikossa on lisäpainona vedellä täytetty 1,5 litran limupullo, joka estää tuulta kaatamasta laatikkoa.

Rakennussarjoissani käyttämä PA2200-nailon on mekaanisesti ja kemiallisesti hyvin kestävää, minkä ansiosta osien maalaukseen voi käyttää sangen vapaasti myös muiden valmistajien maaleja sekä lakkoja. PA2200-nailonin kestävyyden maalien liuottimia vastaan voi tarkastaa esim. oheisesta englanninkielisestä valmistajan oppaasta: https://web.archive.org/web/20201013155 ... 2200.pdf

Maalauslaatikko.jpg

Vaunurungon maalaus

Suojaan vaunurungon ruuvikierteet maalarinteipin palasilla ja asetan rungon ylösalaisin maalausalustalle tulitikun pätkien päälle. (Tulitikkujen varassa maalattu runko ei takerru kiinni maalausalustaan.) Suihkutan rungon alapinnoille ohuehkon kerroksen Mastonin mustaa pohjamaalia numero 520, jonka tehtävänä on estää kirkkaan valon kajastus valmiin pienoismallin läpi. Parin vuorokauden odotuksen jälkeen hion näkyvimmät rosot pohjamaalatuilta alueilta kuivalla vesihiomapaperilla (karkeus 1500) ja pohjamaalaan vaunun yläpinnat vastaavasti samaisella pohjamaalilla.

Kun mustaksi maalattu runko on kuivunut pari vuorokautta, hion jälleen näkyvimmät rosot pois hienolla vesihiomaperilla. Jatkan tämän jälkeen rungon alapintojen pohjamaalausta Mastonin punaruskealla pohjamaalilla numero 519: Levitän alapinnoille useita ohuita spraymaalikerroksia useasta eri suunnasta suihkuttaen, jonka jälkeen annan pinnan kuivahtaa 15-30 minuuttia. Maalin kuivahdettua toistan alapintojen pohjamaalauksen, jolloin rungon alapinta saa peittävän punaruskean pohjamaalikerroksen yllensä.

Annan vaunurungon kuivua jälleen pari vuorokautta, jonka jälkeen hion havaitsemani rosot kyljistä hienolla vesihiomapaperilla (karkeus 1500). Tämän jälkeen pohjamaalaan vaunun yläpinnat punaruskeiksi vastaavalla tekniikalla.

Annan kauttaaltaan pohjamaalatun rungon kuivua Mastonin ohjeistuksen mukaisesti seitsemän vuorokautta, jonka jälkeen hion jäljelle jääneet epätasaisuudet pois kuivalla vesihiomapaperilla (karkeus samaiset 1500). Hiomisen jälkeen liimaan puskimet paikalleen vaunurunkoon Micro Kristal Klear -liimalla (kuva alla).

Pintamaalausta odottava Sp-runko.jpg

Liimausten kuivuttua yön yli pintamaalaan vaunurungon alapinnat Mastonin punaruskealla spraypohjamaalilla numero 519. Seitsemän vuorokauden kuluttua pintamaalaan myös vaunun yläpinnat punaruskeiksi samalla maalilla. Koska käytän pintamaalina mattamaalia, joudun kirkaslakkaamaan vaunurungon pinnat ennen siirtokuvien asettelua. Kirkaslakkaan rungon kyljet ja yläpinnat Maston 332:lla seitsemän vuorokauden kuluttua pintamaalauksesta.

Maalaan keltaisen jarrupäämerkin vaunurungon nurkkaan (kuva alla), kun kirkaslakkakerros on kuivunut seitsemän vuorokautta. Jarrupäämerkin nurkan tunnistaa otekahvoille varattujen reikien määristä: Kyseisessä nurkassa on neliskulmaisen astinreiän lisäksi kolme otekahvan reikää. Muissa kulmissa pyöreitä kahvareikiä on vain kaksi kappaletta. Valmistan jarrupäämerkin maalaussapluunan Kbp-vaunun kokoonpano-ohjeessa kuvatulla tavalla. Merkinnän maalaukseen olen käyttänyt Revellin keltaista emalimaalia numero 12 ja maalin levitykseen pientä sivellintä. Siveltimen olen puhdistanut käytön jälkeen lakkabensiinillä.

Irrotan jarrupäämerkin maalaussapluunan varovasti rungosta noin kahden tunnin kuluttua maalauksesta, jotta sapluuna ei jämähtäisi paikalleen. Runko on tämän jälkeen valmis siirtokuvien kiinnitykseen.

Jarrupäämerkin sapluuna asetettuna paikalleen.jpg

Telit

Suojaan telien laakeripesät pienillä maskeerausteipin suikaleilla, jonka jälkeen tuet telit varrastikkuihin (kuva alla). Aloitan telien pohjamaalauksen ohuehkolla mustalla spraypohjamaalikerroksella (Maston 520), jonka annan kuivua pari vuorokautta ennen pohjamaalauksen jatkamista. Mustan maalikerroksen kuivuttua jatkan pohjamaalausta Mastonin punaruskealla spraypohjamaalilla numero 519. Ensimmäisten punaruskeiden pohjamaalikerrosten jälkeen annan maalin kuivahtaa 20-30 minuuttia, jonka jälkeen pohjamaalaan osat toistamiseen samalla maalilla. Pohjamaalatut telit saavat tämän jälkeen kuivua seitsemän vuorokautta.

Hion havaitsemani rosot pohjamaalatuista teleistä huolellisesti kuivalla vesihiomapaperilla (karkeus 1500), jonka jälkeen pintamaalaan osat samaisella Mastonin punaruskealla pohjamaalilla numero 519. Odotan ensimmäisten pintamaalikerrosten jälkeen 20-30 minuuttia, jonka jälkeen toistan pintamaalauksen. Seitsemän vuorokauden kuivauksen jälkeen lakkaan telit Mastonin spraymattalakalla numero 331. Poistan laakeripesiä suojanneet teipinpalat muutaman vuorokauden kuluttua lakkauksesta. (Teippipalan saa kammettua irti teipin keskelle tökätyn neulan avulla.)

Asennan pyöräkerrat teleihin, kun lakka on kuivunut vähintään seitsemän vuorokautta.

Telien maalaus.jpg

Astimet, painesäiliöt ja jarruvipu

Tuen jarrupään UIC-astimen ja "tavallisen" astimen kahdelle erilliselle aaltopahvin palaselle, joihin olen puhkonut reiät astimien varrenpäille (katso alapuolen kuvakollaasi). Painesäiliöt kiinnitän ohjainnystyistään UIC-astimen pahvinpalaselle pienillä liimatipoilla. Jarruvivun asetan kolmannelle aaltopahvin palaselle maalarinteipin liimapinnan päälle. (Myöhemmissä maalausvaiheissa jarruvipu kannattaa liimata alapuolen kuvan mukaisesti pienen tikun varaan, jolloin vivun reuna-alueet maalautuvat siistimmin.)

Painesäiliöitä paikallaan pitävän liiman kuivuttua pohjamaalaan kaikki osat Mastonin mustalla spraypohjamaalilla numero 520. Seuraavana päivänä suihkutan UIC-astimen ja painesäiliöiden pinnoille punaruskean pohjamaalikerroksen (Maston 519). Tavallisen astimen ja jarruvivun pohjamaalaan muista osista poiketen Mastonin harmaalla pohjamaalilla numero 518. (Harmaa pohjamaali ei paista jarruvivun keltaisen pintamaalin läpi yhtä herkästi kuin musta maali.)

Annan pohjamaalattujen pikkuosien kuivua seitsemän vuorokautta ennen osien hiontaa (karkeus 1500). Hiomisen jälkeen kiinnitän osat takaisin aaltopahvin palasille ja pintamaalaan osat aiemmin mainituilla maaleilla (punaruskea Maston 519 ja harmaa Maston 518). Painesäiliöiden ja harmaan astimen pintamaalikerrosten kuivuttua 20-30 minuuttia olen mattalakannut kyseiset osat Mastonin himmeällä lakalla numero 331.

Punaruskean UIC-astimen ja harmaaksi maalatun jarruvivun annan kuivua muutaman vuorokauden, jonka jälkeen UIC-astin ja jarruvipu ovat valmiita keltaisen huomiovärin maalaukseen. Huomiovärinä olen käyttänyt vaunurungon jarrupäämerkin maalauksesta tuttua Revellin emalimaalia numero 12. Annan emalimaalin kuivua pari vuorokautta ennen UIC-astimen ja jarruvivun mattalakkausta (lakkana Maston 331).

Pienosien maalaus.jpg

Päädyt

Liimaan päädyt ohjainnystyistään pahvinpalan reunaan ja annan liimausten kuivua yön yli. Pohjamaalaan päädyt aluksi kauttaaltaan mustalla spraypohjamaalilla (Maston 520), jonka jälkeen päädyt saavat kuivua pari vuorokautta. Tämän jälkeen pohjamaalaan osat punaruskealla pohjamaalilla (Maston 519). Odotan ensimmäisen punaruskean kerroksen levityksen jälkeen 20-30 minuuttia, jonka jälkeen maalaan osat toistamiseen samalla maalilla.

Pohjamaalikerroksen kuivuttua seitsemän vuorokautta hion päädyt kuivalla vesihiomapaperilla (karkeus 1500). Liimaan hiotut päädyt takaisin pahvinpalaselle ja maalaan osat toistamiseen punaruskealla maalilla. Tämä kerros sitoo hiotun pinnan maalipartikkelit paikalleen ja tarjoaa tukevan tarttumapinnan otekahvojen liimaliitoksille.

Muutaman vuorokauden kuluttua maalauksesta liimaan kummankin päätypalan vasempaan nurkkaan (puskimien puolelta tarkasteltuna) uushopealangasta taittelemani tartuntarivat. Ripojen taittelu sekä mitat selviävät alapuolen kuvasarjasta: Taitan uushopealangan aluksi H0-kiskoliittimen ympäri, jolloin saan aikaiseksi rivan perusmuodon. Viimeistelen pyöristykset tämän jälkeen linjapihdeillä prässäämällä (kuvasarjan kohta 1). Kun rivan muoto on valmis, katkon ripojen liimapinnat oikeisiin mittoihin (kohta 2) ja liimaan rivat paikoilleen (kohta 3). Rivan tulee olla kohtisuorassa päädyn viistoon nurkkapalkin pintaan nähden. Ripojen liimaukseen olen käyttänyt Micro Kristal Klearia.

Tartuntaripojen valmistus.jpg

Kun tartuntaripojen liimaukset ovat kuivahtaneet, kiinnitän päädyt jälleen pahvinpalaselle pintamaalausta ja lakkausta varten. Pintamaalina olen käyttänyt muiden punaruskeiden osien tavoin Maston 519 -maalia. Odotan ensimmäisen pintamaalikerroksen jälkeen 20-30 minuuttia, jonka jälkeen levitän osille toisen pintamaalikerroksen. Päätyjä pintamaalatessani suihkutan vain ohuita maalikerroksia, jotta otekahvat eivät paksuuntuisi liiaksi maalista. Seitsemän vuorokauden kuluttua maalauksesta mattalakkaan päädyt Mastonin mattalakalla numero 331.

Edit: linkki materiaalioppaaseen lisätty.
Edit 2: oikoluettu.

[LOK]

Pankkojen pohjamaalaus

Tuen pankot ohjainnystyistään aaltopahvista rakennettuun telineeseen alapuolen kuvan mukaisesti. Pankkojen ohjainnystyt sujahtavat telineen yläreunoissa oleviin reikiin, jotka pitävät pankot paikallaan ja suojaavat samalla ohjainnystyjä liialliselta maalilta. Pankkojen paikallaan pysymisen olen varmistanut laittamalla ohjainnystyihin pienet liimatipat ennen telineeseen asettelua.

Levitän pankoille aluksi mustan pohjamaalikerroksen (Maston 520), jonka annan kuivua pari vuorokautta ennen pohjustustöiden jatkamista. Mustan pohjamaalikerroksen päälle olen levittänyt Mastonin CarColor -ruiskukittiä, joka täyttää tavallisia pohjamaaleja paremmin pankkojen karkeita 3D-tulostepintoja. CarColor -ruiskukitti on varsin herkästi valuvaa ainetta, minkä vuoksi kitti on suihkutettava käsiteltäville pinnoille useina ohuina kerroksina.

Ruiskukittikerroksen kuivuttua (7 vrk) hion pankot kuivilla vesihiomapapereilla (karkeudet 800 ja 1000). Hionnan jälkeen kiinnitän pankot takaisin maalaustelineeseen ja levitän kittikerroksen päälle vaaleansinisen spraymaalikerroksen. Maalina olen käyttänyt AT-Colorin aerosolimaalia numero 1125 (ostopaikka Motonet). Levitän maalia useita ohuita kerroksia muutaman minuutin intervallein, jolloin maali ei pääse valumaan.

Annan sinisen maalipinnan kuivua viikon, jonka jälkeen hion jäljelle jääneet karkeudet pois hienolla vesihiomapaperilla (karkeus 1500). Maalaan tämän jälkeen osat toistamiseen vaaleansinisellä maalilla ja jätän osat jälleen viikoksi kuivumaan.

Pohjamaalattuja pankkoja ja pankkojen maalaukseen käytettyjä spraymaaleja.jpg

Pankkojen kärkien maalaus dippaamalla

Kokeilin pankkojen kärkien maalaukseen nopeampaa dippaustekniikkaa, jolloin maalaukseen ei tarvita lainkaan suojateippejä: Sekoitin maalaukseen käyttämäni emalimaalin (Revell 36) huolellisesti, jonka jälkeen upotin pankon kärjen 1,5 mm:n osuudelta maaliin (alapuolen kuvasarja). Maali leviää siististi halutulle alueelle, kun pankon kastaa kohtisuorassa asennossa maaliin. Poistin ylimääräisen kärkeen kertyneen maalin painelemalla vastamaalattua kärkeä varovasti maalipurkin sisäseiniin. Maalasin pankon toisen kärjen vastaavalla tekniikalla, jonka jälkeen asetin pankon munakennoon kuivumaan alempana esitetyn maalausohjeen mukaisesti. Mattalakkasin pankot Maston 331:llä parin vuorokauden kuluttua kärkien maalauksesta.

Mikäli pankon dippaus epäonnistui, niin pyyhin tuoreen emalimaalin suurimmilta osiltaan sanomalehteen. Loput emalimaalin jäänteet pesin pois siveltimellä pienessä lakkabensiinillä täytetyssä kupissa. Imeytin lakkabensiinin jäänteet pestyn pankon pinnoilta puhtaaseen sanomalehteen, jonka jälkeen pankko oli valmis uuteen dippausyritykseen.

Pankkojen kärkien maalaus dippaamalla.jpg

Pankkojen kärkien maalaus maskeeraamalla (vanha tekniikka)

HUOMIO!
Käytin alapuolen kuvasarjassa maalattavan alueen rajaukseen keltaista Tamiyan maskeerausteippiä, joka osoittautui yhteensopimattomaksi Mastonin spraymaalien kanssa: Tamiyan teippi ei sietänyt spraymaalin liuottimia, minkä seurauksena spraymaalia tunkeutui teippausten alle. Siklasin muodostuneet maalipurseet varovasti pois askarteluveitsen kärjellä maskeerausteippien irrotuksen yhteydessä. Seuraavan Sp-vaununi kohdalla käytän pankkojen huomiovärin maalaukseen emalimaalia ja pientä sivellintä, jolloin Tamiyan teipin kanssa ei tule ongelmia.


Ensimmäisissä Sp-pienoismalleissani käytin pankkojen kärkien maalaukseen Mastonin punaruskeaa spraypohjamaalia numero 519, jota käytin myös vaunurunkojen pintavärinä. Kärkien huomioväri on todellisuudessa hieman vaunurungon väriä punertavampi, mutta en antanut tämän haitata itseäni.

Huomiovärin spraymaalaamiseksi suojasin pankot alapuolen kuvasarjan mukaisesti maskeerausteipillä sekä muovipussin suikaleilla (kohdat 1 & 2). Osien suojaamisen jälkeen suihkutin kevyen punaruskean maalikerroksen pankkojen kärjille (kohta 3). Poistin maskeeraukset pankoista noin 10 minuutin kuluttua maalauksesta, jotta maskeerausteipit eivät jämähtäisi nopeasti kuivuvaan spraymaalikerrokseen kiinni. Asettelin pankot tämän jälkeen muutamaksi vuorokaudeksi munakennoihin kuivumaan (kohta 4). Kuivauksen päätteeksi lakkasin pankot Mastonin mattalakalla numero 331.

Pankkojen kärkien maalaus.jpg

Edit 1: otsikko numeroitu.
Edit 2: dippimaalauksen ohje lisätty.

[LOK]

Sinivalkoiset tarrat leikataan valkoisia reunaviivojaan myötäillen irti arkista, jonka jälkeen taustapaperi irrotetaan ja tarra painellaan huolellisesti vaunurunkoon paikalleen. Siirtokuvat leikataan taustapahveineen arkista ja asetellaan paikoilleen siirtokuvapehmentimen, siveltimen sekä talouspaperin avulla. Siirtokuvien kiinnitystekniikasta voi lukea tarkemmin mm. Elo-t- ja Obrk-vaunujen kokoonpano-ohjeesta. Tarroja ja siirtokuvia on toimitettu vaunun tarpeeseen nähden tuplamäärä, jotta yksittäisen siirtokuvan katoaminen kesken kokoonpanon ei estäisi mallia valmistumasta.

Huomaa, että Sp-vaunun kyljet ovat siirtokuvien asettelun ja merkkimäärien suhteen erilaiset! Kyljet erottaa toisistaan painesäiliöille varatuista poteroista sekä jarrunurkan keltaisesta huomiomerkistä. Lisäksi eri Sp-yksilöiden välillä on pieniä yksilökohtaisia eroavaisuuksia merkkien sijoittelun suhteen: alapuolen valokuvat esittelevät paria Sp-vaunuissa käytettyä merkintöjen sijoittelutapaa. Yksilökohtaisempaa tietoa merkintöjen sijoittelusta voi etsiä mm. Vaunut.orgin valokuvahaulla.

Merkintöjen asettelun jälkeen siirtokuvien annetaan kuivua vuorokauden, jonka perään vaunurunko mattalakataan. Mattalakkana olen käyttänyt Mastonin himmeää lakkaa numero 331. Mattalakkaus kannattaa tehdä rungon pintamaalausten tavoin kahdessa vaiheessa: ensin lakataan rungon alapinnat sekä kyljet — ja rungon kuivuttua (7vrk) puolestaan yläpinnat.

Sp 210256 pienen painesäiliön puoleiset merkinnät.jpg

Sp 210256 ison painesäiliön puoleiset merkinnät.jpg

Sp 210216 pienen painesäliön puoleiset merkinnät.jpg

Sp 210216 ison painesäiliön puoleiselta kyljeltä kuvattuna.jpg

Lähikuva pienimmistä Sp-siirtokuvista.jpg

[LOK]

Sp-vaunujen puskinpalkeissa on neljä otekahvaa, jotka taitellaan sarjan kokoversion mukana toimitetusta 0,3 mm:n uushopealangasta. Jarruvivun alapuolella sijaitseva otekahva poikkeaa muista kahvoista isomman kokonsa vuoksi. Kyseisen kahvan koko vaikuttaa H0-Sp-vaunun minimikaarresäteisiin, minkä vuoksi jarruvivun alaotekahvasta on kaksi versiota: Esikuvaa vastaava malli sekä pelkistetty malli. Pelkistetty malli on tarkoitettu jyrkkiä kaarteita sisältäville kotiradoille, joissa vaunukytkin tarvitsee runsaasti liikkumatilaa.

Esikuvan mukaisella jarruvivun alaotekahvalla ja Rocon lenkkikytkimillä varustettuna H0-Sp-vaunun saa kulkemaan 356,5 mm:n kaarteesta sekä vaihteen muodostamasta lyhyestä S-kaarteesta (kaarresäteet 356,5 mm & 420 mm, katso seuraavan työvaiheen kuva). Laajemmissa S-kaarteissa kaarteen ja vastakaarteen on oltava vähintään 600 mm, jotta vaunu kulkisi kaarteesta suistumatta.

Esikuvan mukaista jarruvivun alaotekahvaa ja Fleischmannin Profi-kytkintä käytettäessä H0-Sp-vaunun minimikaarresäde on 600 mm sekä kaarteissa että S-kaarteissa.

Pelkistettyä jarruvivun alaotekahvaa käytettäessä H0-Sp-vaunun saa kulkemaan 356,5 mm:n kaarteista ja S-kaarteista sekä Rocon lenkkikytkimin että Fleischmannin Profi-kytkimin varustettuna.

Kummallekin jarruvivun alaotekahvan mallille löytyvät valmiit reiät vaunurungon pohjasta. Kahvojen mitat on esitetty alapuolen kuvasarjassa.

Alaotekahvojen taitteluvälineiksi riittävät linjapihdit, katkaisupihdit sekä viivain. Ennen taittelun aloittamista piirrän taittoalustan paperille apuviivat, joihin vertaamalla löydän nopeasti oikeat taitos- ja katkaisukohdat kahvoille (alapuolen kohta 1). Kiinnitän taitellut otekahvat maalarinteipillä aaltopahvin palaseen, jonka jälkeen pensselöin osat keltaiseksi Revellin emalimaalilla numero 12 (kuvasarjan kohta 2). Maalin kuivuttua vuorokauden lakkaan otekahvat Maston 331:llä.

Alaotekahvojen mitat ja valmistusvaiheet.jpg

[LOK]

HUOMIO!
Opastan alapuolen kappaleessa, kuinka lähikytkinmekanismien paikat optimoidaan yhdelle NEM-kytkintyypille. Mekanismia ei voi liimauksen jälkeen enää siirtää, mikä poissulkee tai vähintään rajoittaa muiden NEM-kytkimien käyttöä pienoismallissa.

Lähikytkinmekanismien asennus

Rakennussarjan kokoversion mukana toimitetut Symoba-lähikytkinmekanismit varustetaan NEM-tuppiloilla ja kotiradalla käytettävillä NEM-kytkimillä, jonka jälkeen mekanismien varsia lyhennetään esim. terävillä saksilla 7-8 millimetriä. Katkaisukohdat voi siistiä askarteluveitsellä. Varsien lyhentäminen 7-8 millimetrillä mahdollistaa vaunun koeajon ja jättää tynkiin riittävästi varaa korkeussäätöä varten. NEM-tuppilot pysyvät varrentyngissä paikallaan ilman liimaa.

Kytkimillä varustetut mekanismit kiinnitetään väliaikaisesti paikoilleen vaunurungon pohjaan esim. sinitarralla tai teipillä. Lisäksi vaunun astimet kiinnitetään väliaikaisesti paikalleen koeajoja varten. Astimien sijainnit vaunurungossa selviävät alempana olevasta kuvasta. Myös telit asennetaan paikalleen. Muista laittaa aluslevy rungon ja telin väliin!

Koeajojunaan valitaan pisimpiä vaunuja, joiden kanssa H0-Sp-vaunun halutaan olevan liikennöintikelpoinen. Koeajoradalle rakennetaan jyrkkiä kaarteita sekä S-kaarteita, joista vaunun halutaan kulkevan osana junaa. Koeajossa Sp-vaunua vedetään ja työnnetään jyrkimpien kaarteiden sekä S-kaarteiden yli osana koeajojunaa (alapuolen kuva). Tavoitteena on optimoida toisiinsa kytkettyjen vaunujen välinen puskinetäisyys mahdollisimman pieneksi lähikytkinmekanismien paikkoja siirtelemällä, mutta riittävät turvamarginaalit säilyttäen: toisiinsa kytkettyjen vaunujen puskimet eivät saa missään olosuhteissa koskettaa toisiaan!

Puskinkontaktin välttämisen lisäksi varmistetaan, etteivät kytkimien mahdolliset ulokkeet pääse tiukoissa kaarteissa osumaan Sp-vaunun astimiin. Mikäli kytkimet osuvat astimiin, siirretään Symoba-mekanismeja lähemmäksi puskinpalkkia, kunnes kytkimillä on riittävästi vapaata liikkumatilaa.

Lähikytkinmekanismeille optimaallisten paikkojen löydyttyä mekanismit liimataan paikoilleen Erikeeper-liimalla. Liiman on annettava kuivua pari vuorokautta ennen NEM-tuppiloiden korkeuksien tarkistusta.

H0-Sp-runkojen koeajo.jpg

NEM-tuppilon korkeuden optimointi kiskonharjasta

NEM-tuppilot asetetaan NEM-standardin mukaiselle korkeudelle kiskonharjasta. Tuppiloiden korkeuden tarkistuksessa olen hyödyntänyt Symoba-kytkintulkkia: Kytkintulkin päässä oleva ohut muovitappi sujahtaa vastustelematta lähestyvän vaunun NEM-tuppiloon, kun tuppilo sijaitsee oikealla korkeudella kiskonharjasta (Poista NEM-kytkimet paikoiltaan korkeuden tarkistuksen ajaksi). Alla kuva toimenpiteestä. Kytkintulkin ansiosta vaununi kytkeytyvät ongelmitta kaikkeen NEM-kytkinstandardia noudattavaan H0-kiskokalustoon. NEM-kytkinstandardeista voi lukea lisää oheisen englanninkielisen linkin takaa: http://www.doubleogauge.com/standards/couplings.htm

NEM-tuppilon korkeuden tarkistus Symoba-kytkintulkilla.jpg

Loppukokoonpano

Lähikytkimien asennuksen jälkeen painesäiliöt, alaotekahvat sekä astimet liimataan paikoilleen vaunurungon pohjaan (alapuolen kuva). Osien kiinnitykseen olen käyttänyt Micro Kristal Klear -liimaa, joka on kuivuttuaan Erikeeperiä näkymättömämpää sekä joustavampaa. Pikkuosille varattuja vaunurungon ohjainpoteroita voi avartaa esim. neulalla, mikäli poterot ovat päässeet kutistumaan maali- ja lakkakerroksista. Painesäiliöiden ja astimien ohjainvarsia voi lisäksi siklata askarteluveitsellä, mikäli ne ovat paksuuntuneet liiaksi maalista ja lakasta. Huomaa, että pienen painesäiliön nupin pitää osoittaa kohti vaunun jarrupäätä.

Esikuvan mukaista jarruvivun alaotekahvaa käytettäessä pienet alaotekahvat ulottuvat 1,5 mm puskinpalkkien alapuolelle. Jarruvivun alaotekahva ulottuu puolestaan 3 mm puskinpalkin alapuolelle. Alaotekahvojen sijoittelu selviää alemmasta kuvasta.

Pelkistettyä jarruvivun alaotekahvaa käytettäessä on varmistettava, että lähikytkinmekanismit pääsevät kääntymään vapaasti puskinpalkkien kahvojen alla. Kahvat painetaan siis hieman syvemmälle ohjainpoteroihinsa kuin esikuvaa vastaavia otekahvoja käytettäessä.

Sp-runko alapuolelta kuvattuna.jpg

Pikkuosien liimausten annetaan kuivua, jonka jälkeen vaunun päädyt ja pankot liimataan paikoilleen. Liimana olen käyttänyt aiemmin mainittua Micro Kristal Klearia. Päätyjen ja pankkojen ohjainnastoja voi tarvittaessa siklata askarteluveitsellä, mikäli ne ovat paksuuntuneet liiaksi maali- ja lakkakerroksista. Vaunurungossa olevia päätyjen ja pankkojen ohjainpoteroita voi tarvittaessa lisäksi avartaa esim. neulalla.

Kokoonpanon päätteeksi jarruvipu liimataan paikalleen ja puskinlautaset ”rasvataan” esim. mustalla akryylivärillä. H0-Sp-tavaravaunun pienoismalli on tämän jälkeen valmis palvelukseen.

Sp-pääty.jpg