Valvojat: jhr, Hermanni
Kyllä ehdottomasti kannattaa, sillä estää kiskotuksen rikkoontumisen moduuleita asennellessa pienissä ja vähän isommissakin kontakteissa.mudhoney kirjoitti:Kannattaako muuten aivan moduulien päädyissä napsaista pari viimeistä pölkkyä pois ja juottaa kiskot oikeaan tasoon ruuvattuihin messinkiruuveihin kiinni?
Tavoitemitat tulivat NMRA:n pyörästösstandardeihin vasta heinäkuussa 2007. Sitä ennen kaikki joutuivat itse laskemaan tai päättelemään mitkä olivat sallitut vaihteluvälit -- tavoitemittaa ei kaiketi saanut mistään.PeS kirjoitti: Juuri tavoitemitan merkitys asiassa on homman juju, eli siihen pitäisi todellakin pyrkiä. Valitettavasti liian monen mielessä minimi (=14,3 mm) on yhtä kuin tavoitemitta. Moni ongelma johtuneekin siitä, että 14,3 milliä pidetään tavoitemittana (kun se vielä niin monen keskieuroopaalaisenkin valmistajan tehdasstandari) ja kun kotikonstein siihen ei kuitenkaan päästä, niin lopputulos voi olla käytännössä vaikkapa 14,2 mm. --
Joka tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että miinusvirran saanti on taattu, mutta keskikiskon plus-virrallekin pitää vielä keksiä virransyöttöpaikka.Hermanni kirjoitti:Kyllä ehdottomasti kannattaa, sillä estää kiskotuksen rikkoontumisen moduuleita asennellessa pienissä ja vähän isommissakin kontakteissa.mudhoney kirjoitti:Kannattaako muuten aivan moduulien päädyissä napsaista pari viimeistä pölkkyä pois ja juottaa kiskot oikeaan tasoon ruuvattuihin messinkiruuveihin kiinni?
Myös samoihin ruuvin kantoihin on samalla helppo juottaa kiskojen virransyöttö.
FREMO:n nihilistisimmissä standardeissa suositellaan ruuuvien lisäksi vielä asentamaan yksi pölkky aivan moduulisaumaan, jolloin saumakohdan kiskojatkoksessa on kaksi ratapölkkyä vierekkäin, kuten esikuvalla. Ruuvi, josta kanta on katkaistu, tulee siis viimeiseen pölkkyväliin.mudhoney kirjoitti:-- Kannattaako muuten aivan moduulien päädyissä napsaista pari viimeistä pölkkyä pois ja juottaa kiskot oikeaan tasoon ruuvattuihin messinkiruuveihin kiinni?
Tavoitemittaa käyttämällä hommasta on haluttu tehdä vähän yksinkertaisempi — käytännössä asia ei ole aivan noin suoraviivainen, koska pyörien laipan paksuus saattaa vaihdella eri pyöräkertojen valmistajien kesken. Pyöräkerran laippavälihän, eli back-to-back, johdetaan pyöräkerran check gaugesta (= toisen pyörän laipan ulkojuuren ja toisen pyöran laipan sisäpuolen välinen etäisyys). Jos laipan paksuus juuuresta mitattuna on suuri, pienenee back-to-back ja vastaavasti back-to-back kasvaa, jos käytetään kapealla laipalla varustettuja pyöräkertoja.Psi kirjoitti: Tavoitemitat tulivat NMRA:n pyörästösstandardeihin vasta heinäkuussa 2007. Sitä ennen kaikki joutuivat itse laskemaan tai päättelemään mitkä olivat sallitut vaihteluvälit -- tavoitemittaa ei kaiketi saanut mistään.
Ja se toinen raja-arvo oli?Plus/miinus arvo?Nämä eurooppalaiset standardit on meitä lähempänä kuin jotku åmericå"standartit".Jenkit aina yrittää saada omat standardit läpi,olise jalkaa tai tuumaa......Psi kirjoitti:
NEM-standardeissa oli tavoitemitat ja toleranssit vuoteen 1977 asti jolloin MOROP luopui tavoitemitan esitystavasta ja kopsasi NMRA:n silloisen tavan esittää vain toista raja-arvoa.
pekka
Olennaisinta ei ole se käytetäänkö amerikkalaisten NMRA-standardia vai eurooppalaisten NEM-standardia — erothan ovat käytännössä olemattomat (pyöräkerroissa olennaisin ero on laipan (maksimi)syvyys). Harrastajan kannalta olennaisinta on se, että käytetäänkö globaalisti jotain standardia, mikä mahdollistaa eri valmistajien kaluston ja vaihteiden ristiinkäytön. Eurooppalaiset ovat jo auttamatta hävinneet pelin, koska eurooppalaiset valmistajat eivät käytännössä noudattaneet mitään standardia — tai noudattivat vain osittain. Kun (käytännössä kaikki) eurooppalaiset valmistajat ovat vuosien varrella vaihtaneet omistajaa, niin samalla on ollut helppo omaksua amerikkalainen standardi. Tämä näkyy monien valmistajien tuotteissa — erityisesti pyöräkertojen mitoituksessa.jartsa kirjoitti: Nämä eurooppalaiset standardit on meitä lähempänä kuin jotku åmericå"standartit".Jenkit aina yrittää saada omat standardit läpi,olise jalkaa tai tuumaa......
NMRA ilmoitti renkaiden sisävälistä vain minimimitan. Maksimimitan saattoi laskea muista mitoista, mutta tavoitemittaa ei ilmeisesti millään.jartsa kirjoitti:Ja se toinen raja-arvo oli?Plus/miinus arvo?Nämä eurooppalaiset standardit on meitä lähempänä kuin jotku åmericå"standartit".Jenkit aina yrittää saada omat standardit läpi,olise jalkaa tai tuumaa......
Osuit asian ytimeen. Standardikeskustelu Suomessa onkin ollut hakoteilla viimeiset 20 vuotta — muutokseen on herätty vasta viime vuosina, kun eurooppalaiset valmistajat ovat ryhtyneet omaksumaan jenkkien standardia. Takavuosien keskusteluissa on keskitytty lähinna standardien lähtökohtiin ja ilmaisutapoihin tyyliin "vaihteen tulisi olla eurooppalainen" tai "pyöräkerran tulisi olla eurooppalainen" tai "eurooppalaisen standardi on fiksumpi kuin amerikkalainen" — siis yhtä henkevää, jos keskusteltaisiin siitä, pitääkö maksalaatikossa olla rusinoita vai ei. Jenkkistandardi sisältää kaiken tarvittavan mitoitustiedon ja tarjolla on jo edellämainittuja apuvälineitä asioiden toteamiseksi.ealab kirjoitti:Eiköhän Amerikka ole yksi suuri, yhtenäinen RP-25-alue. Mitä vikaa siinä on. Kyllä se on osattu funtsia, eikä vain eurooppalaisten kiusaksi. Vastaavasti Eurooppa ainakin ollut valmistajakohtaisten standardien sekasoppa.
Hinnat ova koko ajan halventuneet ja tarjolla on peräti vaihtoehtoja: edullisempia muovikeskiöllä varustettuja fillareita tai kalliimpia (ja hienompia) metallikeskiöllä varustettuja fillareita. Joku Rocon karkkeatekoinen vaunun pyöräkerta maksaa montaa kertaa enemmän kuin visuaalisesti parempi jenkkifillari.Mutta kuitenkin jokin Märklin hallitsee siellä tehdasmarkkinoita ylivoimaisesti. Vielä lisätään tähän: Omilla NEM standarteilla, jotka ovat aivan muuta, kuin ne oikeat?PeS kirjoitti: Keskustelu on siis ollut hyvin pitkälti teoreettissta: on vertailu amerikkalaista ja eurooppalaista standardia paperilla. Samalla on unohtunut teorian ja käytännön välinen yhteys: tosia-asia, että käytännössä eurooppaalaista standardia ei ole noudatettu, kun taas amerikkalaista on noudatettu. Sillä on myös vahva kaupallinen asema — mikä lienee myös syynä siihen, että eurooppalaiset valmistajat ovat jenkkistandardia omaksumassa. Jenkkimarkkinoille on turha lähteä omilla tehdasstandardeilla.
Kuinka moni fillari on jenkki tms, eiköhän ne kaikki tehdä näissä halpamaissa,esim: Kiina/Taiwan?PeS kirjoitti:Nykyisin jenkkimitoituksella varustettuja fillareita löytyy käytännössä kaikkiin suomalaisiin höyryvetureihin — tosin puolamäärä voi heittää yhdellä
Jos sinulla on jotain todellista tietoa Märklinin markkinaosuudesta (tai ylipäätään pienoisrautatiemarkkinoista) niin lado lukuja pöytään. Takavuosina peräti Kauppalehdessä oli pieni juttu saksalaisten pienoisrautatieyritysten. Liikevaihdossa Märklin oli suurin — noin kolme kertaa suurempi kuin toisena ollut Fleischmann. Roco taisi olla kolmas. Ei tarvinnut kuitenkaan laskea kuin neljän saksalaisen kaksikiskovalmistajan liikevaihdot yhteen, niin mentiin Märklinin ohi.jartsa kirjoitti: Mutta kuitenkin jokin Märklin hallitsee siellä tehdasmarkkinoita ylivoimasesti.Vielä lisätään tähän:Omilla NEM standarteilla,jotka ovat aivan muuta,kun ne oikeat?
Onko tämä kompa? Jenkkifillari on yhtä kuin NMRA:n mitoitusta noudattava fillari eikä standardi ota kantaa, missä maanosassa tuote on valmistettu.jartsa kirjoitti: Kuinka moni fillari on jenkki tms,eiköhän ne kaikki tehdä näissä halpamaissa,esim: Kiina/Taiwan?
Kirjoitin muutama vuosi sitten jutun veljeni radasta amerikkalaiseen Model Railroader -lehteen. Lehdessä oli juttujuttusarja vähän erikoisemmista eurooppalaisista radoista. Keskustelin lehden toimituspäällikön kanssa pariin otteeseen amerikkalaisten harrastusaiheista sekä lehtien julkaisupolitiikasta. Lähes kaikki amerikkalaiset harrastavat oman alueensa aiheita mittakaavasta riippumatta — eurooppalaiset aiheet ovat marginaalisia, kuten myös Märklin. Vuoden aikana MR:ssä julkaistiin vajaat kymmenkunta eurooppalaisaiheista juttua. Tästä syntyikin sitten peruslukijoiden keskuudessa hirveä haloo (mikä näkyi myös lehden nettisivuilla). Lukijat eivät halunneet muuta kuin pohjoisamerikkalaisia aiheita. Ei tule mieleen kuin yksi pienoisrautatielehti, mikä ei käsittelisi kansallisia aiheita; se on englantilainen Continental Modeller, joka jo nimensä perusteella on erikoistunut aivan muuhun kuin mitä julkaisijan kotimaa antaisi ymmärttä.jartsa kirjoitti:Tämä väite perustuu pitkälti lehtien ja netin antamiin mielikuviin,suurimmassa osassa esitetyistä radoista on kalusto/kiskot Märkliniä.Myös näissä ko. firman DVD-videoissa esiintyy aina jenkkejä,jotka harrastavat tätä Märkliniä.
Jenkkifillari on yhtä kuin NMRA:n standardin (eli amerikkalaisen standardin) mukainen fillari — olipa se sitten valmistettu missäpäin maailma tahansa. Tämä on sen verran vakiintunut ilmaisu, että siitä ei ole epäselvyyttä. Jenkkifillari ei ole sitä paitsi amerikkalaisen esikuvansa mukaan valmistettu, ellei kyseessä ole Proto87-standardin mukainen fillari. Tavallisin NMRA:n standardin mukainen fillari on RP25/110 ja sen fine scale versio on RP25/88 — nämä eivät ole amerikkalaisen esikuvan mukaisia fillareita mitoituksiltaan.jartsa kirjoitti: Puhuit" jenkkifillareista",tästä saa kuvan niiden olevan valmistettu jenkeissä.Parempi puhua mielummin:Jenkkien esikuvan mukaan valmistetuista,eikä maasta missä ne todellakin on loppujenlopuksi valmistettu.
Ei pidä paikkaansa kuin korkeintaan Suomen kaltaisen maan osalta, jossa ei ole kansallista RTR-kalustoa. Kansalliset pienoisrautatieharrastusyhdistykset ovat peräti tehneet kyselyitä siitä, mistä aiheista harrastajat ovat kiinnostuineita. Kansalliset aiheet ovat kaikkein kiinnostavimpia, koska harrastajia kiinnostaa sellainen kalusto, jota voi nähdä kotimaansa radoilla tai joka liittyy oman maan historiaan. Saksalaisessa pienoisrautatienäyttelyssä muut kuin saksalaiset aiheet ovat harvinaisia, sama pätee Englantiin. Hyvän katsauksen eri maissa harrastettaviin aiheisiin saa, kun selaa netissä jonkun tietyn maan kerhojen sivustoja. Hyvän kuvan harrastajien kansallisen mielenkiinnon kohteista antaa myös valmistajien tuotevalikoima: saksalaiset valmistajat tuottavat malleja pääasiallisesti saksalaisista aiheista, englantilaiset pääasiassa englantilaisista, amerikkalaiset pääasiassa amerikkalaissita, ruotsalaiset ruotsalaisista jne. Toki pakkaa on viime vuosina jonkin verran sotkenut yritysten omistajavaihdokset, mutta käytännössä ulkomainen omistus ei ole vaikuttanut vanhojen tehtaiden aihevalikoimiin.jartsa kirjoitti: Muuten monesti maassa asuvat harrastaa aivan muun maan ratoja,eivät omiaan.Oletteko pistänyt merkille?