HO siniset vaunut

[jhr]

Tuossa on useampi kysellyt sinisten vaunujen peltejä ja vanhat filmit menin antamaan Mallikaupalle eli piirrän nyt uudet.
Peltiin mahtuu neljän vaunun kyljet ja kysymys kuuluukin...mitkä neljä vaunua olisi kaikkein tarpeellisimmat?

Jotkut ovat myös kyselleet N mittakaavan tyyppisiä kylkiä eli käyttää sakemannivaunusta päädyt ja katon ja leikkaa pois kyljet ja pelti tilalle kuten kuvassa N vaunusta näkee.
Silloin vaunun leveys olisi saksalaisvaunun leveys, eikä suomi vaunun leveys, mutta ei tarvitsisi väsätä uutta kattoa jne ja nämä oli perusteluja "helpoille sinisille2

Tässä tapauksessa voisi pellille mahtua jopa viiden vaunun pellit

[tv_tyyppi]

Oikein siistiä jälkeä. Olettaisin, että useimmille kelpaa, että saa hyvännäköisen mallin suhteellisen pienellä vaivalla ja se millin-parin poikkeama leveydessä on sivuseikka. En ole varma missä vaiheessa ehtisin itse rakentelemaan näitä kun edellisetkin pellit on vielä kasaamatta!

[TPL]

Hei,

Kaikki versiot ovat tervetulleita, sillä eipä näitä ole viime viimevuosina liiemmin ollut tarjolla.

Esim. CEit, Eikt, Eit ja Eht voisi olla hyvä setti ja minulle kelpaisi täydelliset rakennussarjat siirtokuvilla ja vaikka saksalaisella tehdasalustalla. Minua ei haittaa vaikka vaunu olisi muutaman millin esikuvaa kapeampi.

T: Timo L

[PeS]

... se millin-parin poikkeama leveydessä on sivuseikka.

Leveysero saksalaisen ja suomalaisen vaunun välillä saattaa olla joillekin sivuseikka. Siitä huolimatta on tiedostettava, että leveysero on niin merkittävä, että se vaikuttaa vaunun ulkonäköön. Eroa on 3,2 mm. Toinen ero on kattojen päätyjen muoto. Läheskään kaikissa saksalaisissa vaunuissa katon pääty ei ole samanlainen kuin suomalaisissa vaunuissa.

Oheisssa kuvasarjassa on esitetty yksi tapa tehdä muutostyö. Saksalaisen vaunun katto halkaistaan pitkittäin ja virheelliset päädyt sahataan irti. Modauksessa tarvittavat palikat on ovat valuosia. Polystyreenirima taas on Evergreenin valmiste.

[tv_tyyppi]

Jaa, enpä todellakaan ole tullut ajatelleeksi paljonko se leveysero tarkalleen on. Pistää kenties enemmän silmään kun on kyseessä H0. Päätyjen poikkeava muoto on taas asia jonka huomaa herkemmin. Jotkut saksalaiset vaunujen katot vaikuttavat kuitenkin silmämääräisesti vastaavan aika hyvin sinisten vaunujen muotoa.

[jhr]

No eihän esim Sr2 veturikaan ole oikean levyinen suomen niitinlaskennan mukaan eli lähinnä näyttää hassulta veturia leveämmät vaunut. Mutta vaikka olisi irto kyljet, niin eipä kukaan kiellä askartelemasta jos siltä tuntuu.
Onhan myös IC vaunuksi sopiva oliko sveitsiläinen vaunu joka ei ole suomi vaunuun levyinen

Tuo vaan antaisi mahdollisuuden tehdä siniset vaunut ilman suurta puuhastelua. Tuo havainnekuva on N mittakaavan eli HO:ssa tulee toisenlaiset ikkunat jne jne
Sillo ännään tehtii yhtä ja toista jota on myös käytetty HO:ssa

Tässä voisi alkaa piirtämään kylkiä. Tuossa sain yv:tä, että autojenkuljetusvaunu olisi tervetullut, siis se...oliko Gfot?

[PeS]

No eihän esim Sr2 veturikaan ole oikean levyinen suomen niitinlaskennan mukaan eli lähinnä näyttää hassulta veturia leveämmät vaunut.

Päinvastoin — koska suomalainen Sr2 (sekä malli että esikuva) on yhtä leveä kuin sveitsiläinen sisarensa, kuuluu suomalaiseen ulottumaan rakennettujen vaunujen olla veturia leveämmät. Lähtökohta asettaa ylimääräistä duunia ennen kaikkea rakennussarjan suunnittelijalle. Jos suunnitelma on hyvä, niin se helpottaa rakentajan työtä. Jos haluaa optimoida rakentamisen helppouden ja esikuvanmukaisen lopputulokseen, niin käytetään saksalaisesta vaunusta alusta, jolloin se tarjoaa telit, telien kiinnitykset, lähikytkinmekanismit ja puskimet — lähes sellaisenaan. Erinäistä roinaa joutuu ehkä asentamaan vaunun pohjalle litterasta riippuen. Kori voidaan suunnitella laatikkomalliseksi, mutta rakennussarjan pitäisi sisältää myös katto. Tämähän ei ole ole ongelma, koska katto voidaan toteuttaa teollisesti piensarjoihin useammilla eri tavoilla — tosin tässäkin on lisäduunia sarjan toteuttajalle.

[Samuelsson]

Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen käydään aika-ajoin tämä sama keskustelu. Mielestäni pelkkää hapatusta joka ei johda lopulta mihinkään konkreettiseen lopputulokseen. Sinisistä vaunuista ei tämänkään keskustelun tuloksena ole 100% varmasti syntymässä yhtäkään sarjaa.

Mittakaavatarkka helpo(hko)sti rakentuva H0-Plootu olisi luultavasti myydyin Suomi-malli mitä koskaan olisi tehty, mutta sellaista ei vain ole saatu, (eikä saada) aikaan, vaikka menneen maailman ongelmakohdat olisi malliin nykypäivänä helppo ratkaista.

Tätä hölynpölyä on hauska seurata sivusta, kunhan ei ota liian vakavasti.

[PeS]

Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen käydään aika-ajoin tämä sama keskustelu. Mielestäni pelkkää hapatusta joka ei johda lopulta mihinkään konkreettiseen lopputulokseen. Sinisistä vaunuista ei tämänkään keskustelun tuloksena ole 100% varmasti syntymässä yhtäkään sarjaa.

Olisiko hyödylllistä pohtia sitä, miksi yksikään tähän asti käydyistä keskusteluista ei ole johtanut sarjojen syntymiseen? Markkinatalouden periaatteiden mukaisestihan tarjontaa syntyy, jos on kysyntää. Tämän mahdollistaa myös se, että millä tahansa toimijalla on vapaa pääsyy markkinoille — eli kuka tahansa tai mikä tahansa yritys voi ryhtyä puuhaan, jos kokee sen kannattavaksi.

Voi olla, että sinisten vaunujen rakennussarjalle on kysyntää, jos aihetta pohditaan ylätasolla. Todellisuudessa moni reunaehto kuitenkin hillitsee kysyntää, esimerkiksi lopputuotteen hinta. Se on selvää, että massatuotantomallien kaltaista valmista mallia plootuista ei koskaan synny sellaisella hinnalla, millä saksalaiset niitä myyvät. Toki valmiiden vaunujenkin tilaaminen on mahdollista — kuka tahansa voi tilata 2000 kappaleen erän valmiita vaunuja, jos on valmis tästä maksamaan. Tämä on nykyisin tyypillinen minimihankintaerä. Englanti ja Keski-Eurooppa ovat väärällään yrityksiä, jotka tekevät näin ja brändäävät tällä tavalla omat mallinsa. Asia vieläpä suhteellisen helppoa, kun on paljon tekijöitä. Jos yhden valmiin vaunun tuotantokustannus olisi 40 euroa, niin rahaa tarvittaisiiin lähtöruudussa 80 000 euroa — ynnä rahdit ja arvonlisäverot rajalla. Lisäksi pitäisi arvioida kysyntä, jotta vaunulle saataisiin laskettua hinta.

Teen huvikseni kustannuslaskeman sillä olettamuksella, että vaunuja myytäsiin 500 kappaletta, mikä on Suomen oloisssa suhteellisen paljon. Tavoitteena siis on, että 500 kappaleen myynnillä 2000 kappaleen valmistuskustannukset olisi saatava katettua. Tavoitteenahan ei ole se, että projekti tuottaisi tekijöilleen tappiota. Näillä olettamuksilla omakustannehinta ilman kuljetuskustannuksia olisi 160 euroa. Kuinka paljon valmistaja haluaa itselleen katetta? Kaupassa tyypillinen kate on 40 prosenttia, jolloin vaunun hinta ilma veroja olisi 210 euroa. Sitten vielä arvonlisäverot päälle, jollon myyntihinta olisi 260 euroa. Jos kate olisi vain kymmenen prosenttia, olisi lopullinen verolllinen myyntihinta 218 euroa. Olisiko tällaisella hinnalla vielä kysyntää, kun saksalaisia "lähes suomalaisen vaunun näkköisiä" voi saada käytettyinä muutamilla kympeillä ja "kun ne maalaa, niin ne ovat riittävän suomalaisia" Ehkä kaikki eivät ajattele näin, mutta tämä on kuintenkin pois potentiaalisesta kysynnästä.

Koska myyntiin sisältyy suuria epävarmuuksia ja projektiin olisi sijoitettava paljon rahaa, ovat riskit suuria. Siksi rakennussarja on todennäköisempi vaihtoehto. Rakennussarjoja voidaan tuottaa hyvin monella eri tavalla. Valitut materiaalit ja rakennussarjan osien valmiusaste vaikuttavat hintaan. Mitä enemmän valmiita osakokonaisuuksia, sitä kalliimpaa on tuottaa sarja. Mitä pienemmät valmistuserät, sitä korkeampi yksikköhinta. Siksi sarjat ovat yleensä hybridejä, joissa yhdistetään talousvaikutuksiltaan erilaisia tuotantomuotoja. Se lienee kuitenkin lähtökohta, että sarjan on sisällettävä kaikki tarvittavat osat. Jos oletetaan, että asiakas joutuu itse ostamaan jotain, niin sehän vaikuttaa kokonaiskustannukseen — vaikka jotain sattuisi löytymäänkin jo kaapin perältä.

Ei mennä tarkemmin rakennussarjojen tuotantomuotoihin. Testaan sen sijaan huvikseni kysyntäpotentiaaleja. Mestarimallit voi tuottaa mistä tahansa aiheesta sarjan, jos yhdellä kaupalla saadaan riittävä kappalemäärä tilauksia. Jos haluat Eit-vaunusta rakennusarjan juuri nyt, niin minimitilausmäärä on 50 kappaletta. Olemme valmistaneet esimerkiksi N-skaalan puukorisista vaunuista tällä periaatteella useita eri malleja. Asiakkaan kannalta tällä tavalla päästään tukkuhinnoitteluun. Sen sijaan omalla riskillämme emme lupaa ryhtyä valmistamaan Eit-vaunuja toistaiseksi, vaikka työkalut ovatkin olleet valmiina jo pitkään.

Mikäli kiinnostaa, niin tarjouspyynnön voi lähettaa osoitteella info(poista_tämä_ ja_korvaa_ät_merkillä)mestarimallit.com.

[Samuelsson]

En itse ole tilaamassa mitään Suomi-aiheisia malleja tällä hetkellä. Olen lopettanut suomalaisen aihepiirin harrastamisen sen vaikeuden vuoksi. Kyse ei ole ennen kaikkea rahasta, vaan kyllästymisestä. Samat suut puhuvat kuin kiusoitellen vuodesta toiseen, kuinka se ja se malli on aivan kohta saatavilla, tai kuinka taas tehdään uusia peltejä kaikille halukkaille ties mistä malleista. Tähän mennessä ne ovat olleet lähinnä tyhjiä puheita, joita ei saisi kritisoida millään tavalla, ettei tulisi loukanneeksi monopoli-miesten tunteita. Tarkoitus ei tietenkään ole ketään loukata, mutta pakko myöntää että jahkailu vuosia jatkuessaan on niin absurdia, että se pistää jengin äänestämään jaloillaan.

Rakennussarjojen tuottamisen ideologioista ja kustannuskysymyksistä voisi luennoida (ja on luennoitu) loputtomiin. Ei se kenellekään tule yllätyksenä että näin marginaalinen tuotanto synnyttää kalliita tuotteita.

Mielenkiintoinen seikka on se, että mikäli näistä asioista puhuu ääneen, saa äkkiä päälleen ryöpytyksen taloudellisista faktoista, joilla maalataan koruton kuva sarjan hinnanmuodostuksesta. Mutta... Tämä koskeekin yleensä niitä malleja, jotka eivät kuulukaan tuottajien omiin mielenkiinnonkohteisiin. Monopoliasemassa on "helppo" tuottaa markkinoille sarjoja samoilla lämmöillä, kun niitä valmistaa omiin kokoelmiinsa, tai jollekin projektiasiakkaalle. Onhan projektiasiakas kuolettanut jo valmistuskustannuksista ainakin suunnittelun osuuden, joten jäljelle jää vain sarjavalmistuksen ja materiaalien kuoletus + kate/verot. Lopputuloksena syntyy sarjoja, joita ovatkin toivoneet joko tuottaja itse, tai sitten jokin random asiakas, jolla on ollut intressit (kenties ymmärtämättään) kustantaa mahdollisen myyntiartikkelin valmistus.

Koska häviävän pieni kotimainen pienoisrautatietuotanto tuo markkinoille tuottajiensa omista lähtökohdista syntyviä malleja, on harrastajan mukauduttava muokkaamaan omia mieltymyksiään vastaamaan saatavilla olevaa tuotetta, tai vaihtoehtoisesti nostettava kädet pystyyn, kun vuoden 1910 valaanrasvankuljetusvaunu ei kerta kaikkiaan inspiroi.

Mikäli tuotantoa suunniteltaisiin puhtaasti taloudellisen kannattavuuden näkökulmasta, voisi kuvitella jonkinlaisen markkinatutkimuksen tai -kyselyn olevan paikallaan. Siinä harrastajilta itseltään kysyttäisiin mitä malleja he ostaisivat, tai mikä aihepiiri/aikakausi kiinnostaa eniten. (En jaksa uskoa että puolapyörävaunut veisivät voiton.) Sen pohjalta sitten valikoituisi tuotantoon sarjat joiden kysyntä olisi suhteessa valmistuskustannuksiin. Uskon että näin tapahtuisi, mikäli alalla olisi minkäänlaista kilpailua. Tänä päivänä kilpailua ei ole, eikä sitä ole huomennakaan, joten suomalaismallit paria poikkeusta lukuunottamatta pysynevät esikuviltaan satavuotiaina, ja Plootun pellit väärän mittaisina hamaan loppuun saakka.

[tv_tyyppi]

Moi,
tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että on joka tapauksessa kohtuullisen varmaa, että tässä lähiaikoina jhr piirtää kyljet joista saa kohtuullisella vaivalla rakennettua itselleen vaunuja, jotka muistuttavat riittävissä määrin (mutta tästä on useita mielipiteitä) suomalaista rautatiekalustoa.

Tässä vaiheessa ymmärtääkseni ei ole luvattu muita osia kuten kattoa, joten keskustelu katon muodosta ja leveydestä ei välttämättä ole kovin hyödyllistä - kukin ratkaiskoon katon ja muut yksityiskohdat kuten itse parhaaksi näkee.

Pikemminkin mielestäni on vain hyvä asia, että saadaan käytöön pellit joilla suomalaisen esikuvan mukaisten vaunujen rakentaminen helpottuu. Kysyntä, kustannukset, kannattavuus yms. tulevat tottakai vastaan kun pohditaan laajempia rakennussarjoja ja kunkin tekijän on itse harkittava onko se kannattavaa.

Jos katolle löytyy ratkaisu, niin hyvä, jos ei, niin sittenkin ollaan pelkillä pelleillä paljon paremmassa tilanteessa kuin jos ei olisi ollenkaan mitään ja pitäisi ihan kaikki tehdä alusta asti itse.

[lokomotiivi]

Pakko oli tulla tänne mölisemään. Hyviä näkökantoja puolin ja toisin. Eikö hinnanmuodostus juuri ole tärkeä asia mistä pitää luennoida. Vaikuttaa siltä, että ihmisille tulee edelleenkin yllätyksenä, että piensarjatuotantomallit voivat olla kalliimpia. Ihmetyttää jos ei olla valmiita maksamaan enemmän suomalaismalleista. Ei minulla ole haisua mitä plootuvaunuja vastaavat mallit maksavat, mutta pikaisesti katsoin vain yhden saksalaisen kaupan valikoimasta niin siin ne oli 50-100 €. Ruotsalaiset tai norjalaiset plootut noin 100 € tai hieman yli. Nämä siis valmismalleja eikä mitään rakennussarjoja. Toki kateellisena tässä ruotsalaisille kun voivat ostaa valmismalleja tuollaiseen hintaan. Noita vaunuja on muutama tuhat tuotettu, mutta eri versioita on melkoisen paljon. Per versio tuotettu kpl määrä on yllättävän pieni. Kai sitten perustuu alhainen hinta, että on vain pieniä eroja versioissa. Jossain kaukoidässä valmistettuja. Tuollaiseen naurettavaan 100-200 € euroon jos valmismalleja olisi suomalaisista vaunuista niin ei olisi mitään järkeä ruveta jostain saksalaismallien alustoista tekemään sillä hintaa tulee silläkin tavalla. Paremminkin ajan voi käyttää.

Eikö ole alalla tavallista tehdä myös muualla kuin Suomessa sitä mikä tuottajaa kiinnostaa. Kelpaa edes tuottajalle. Suomessa on niin naurettava määrä harrastajia eikä ne suomalaisia rakennussarjoja osta. Maksavat liikaa, ei kiinnosta rakentaminen. Jos pitää paikkansa, että suurin osa pienoisrautatieharrastajista vain kerää malleja.Halutaan valmiita malleja. Siksi täällä harrastetaankin saksalaismalleja. Peli menetettiin viimeistään jo joskus 1980-luvulla ei tuotettu suomalaismalleja. Oliskohan kysyntää toisaalta ollut silloinkaan. Onhan tämä turhaa jankata tästä. Ei harrastajia, joten ei malleja vai toisin päin ei malleja, joten ei harrastajia.

Vanhat äijät tykkää höyryjunista. Jos ovat eläneet sitä aikaa kun niitä oli liikenteessä. Hyvinkin tämä modernimpi kalusto voisi olla suosittuakin. Eikö kannattaisi siirtyä suoraan nykyaikaiseen kalustoon, IC-kaksikerrosvaunuihin. Turhaa nostalgisoida plootuja. Menetetty sukupolvi. Markkinatutkimusta tekemään. Kunhan muistaa, että kiinnostuneista vain max kymmenen prosenttia tulee ostamaan malleja. Eikö ne näin yleensä mene näissä kyselyissä?

En tunne ketään edellä kirjoittaneista. Ei ole kytköksiä eri kuppikuntiin, joten olen sikäli kai riippumaton harrastaja. Enkä ole aikeissa ostaa nyt suomalaismalleja. Kiitos ja anteeksi.

[PeS]

Asiakaskyselyitä on tehty useamman kerran ja keskusteluyhteydet asiakkaisiin toimivat hyvin. Eniten toivottuja rakennussarjamalleja ovat ylivoimaisesti suomalaiset höyryveturit. Tuotannollisesti ne ovat myös haastavimpia ja niiden valmistaminen sitoo paljon rahaa. Tyypillinen suomalaisista rakennussarjoista kiinnostunut asiakas on jo 50 vuotta täyttänyt pitkän linjan mallari. Takana saattaa olla runsaasti omatoimista rakentelua, rakennussarjojen kokoamista ja rautatiehistorian harrastamista. Sosiaalisesti tässä iässä ollaan jo vakiintuneita: velat on maksettu ja lapset ovat aikuisia. Rahaa voidaan käyttää omiin harrastuksiin aikaisempaa enemmän. Usein tällaisen porukan mielenkiinto kohdistuu selvästi vanhemman ajan aiheisiin. Maksukyky ja maksuhalukkuus ovat kohdallaan.

Mikään yritys ei pitkään voi tuottaa sellaisia malleja, jotka eivät mene kaupaksi. Jos puolapyöräisiä malleja ei osteta, ei niitä myöskään kannata valmistaa. Tähän mennessä ne ovat kuitenkin ilahduttaneet asiakkaita. Toisaalta suomalaiselle rautatiekalustolle oli tyypillistä se, että niiden elinkaari oli valtavan pitkä — vaunut saattoivat olla käytössä jopa 50 vuotta.

Suomalaisille pienoisrautatietuotteille on tyypillistä lyhyt elinkaari — aiheesta riippumatta. Tämä johtaa siihen, että erilaisia aiheita on oltava paljon. Mestarimallit on tuottanut viimeisten kymmenen vuoden aikana lähes 150 eriaiheista rakennussarjaa. Melko paljon nakkikioskilta. Tämä aiheuttaa myös haasteita — sekä tuotannolle että rahoitukselle.

Tuotannossa on liikuttu vanhasta uuteen. Nyt vaunujen osalta ollaan 1950-luvulla. Todennäköisesti uusia puukorisia henkilöliikenten vaunuja ei enää tuoteta. Tavaravaunuista on jo tuotettu Goa, Oa, Gbk, Ggh ja Haa, jotka ovat selvästi uudemman ajan vaunuja. Lisää on tulossa, mutta parempi olla lupaamatta mikään ennen kuin on jotain näytettävää.

Nuorempia asiakkaita kiinostavat uudemman ajan aiheet. Nuorempien harrastajien kokemus rakentamisesta on kuitenkin vanhoja patuja kapeampaa. Taloudellinen tilannekin on erilainen, jos opiskelut ovat kesken, lapset ovat pieniä ja asunto on maksamatta. Tällaisessa tilanteessa ei ole mahdollista käyttää rahaa suhteellisen kalliisiin rakennussarjoihin. Lisäksi olisi löydyttävä aikaa niiden rakentamiseen. Tämäkin on yksi realiteetti, mikä vaikuttaa siihen, minkälaisia malleja tuotetaan.

Pienoisrautatieteollisuudelle on tyypillistä se, että tehdas voi täyttää uutuusluettelonsa kymmenillä uusilla aiheilla, joista yksikään tai vain muutama toteutuu. Tämä lienee sitä markkinoiden kartoittamista. Se ei ole kuitenkaan lupaus valmistaa mitään, koska keneltäkään ei kerätä rahaa. Tällaisen toiminnan avulla tutkitaan myös asiakkaiden reaktioita.

Aikakausien ääripäät. Vanhemman vaunun esikuva on 1860-luvulta ja uudemman aika läheltä nykyaikaa.


Petri Sallinen

[lokomotiivi]

Suomalaisille pienoisrautatietuotteille on tyypillistä lyhyt elinkaari — aiheesta riippumatta. Tämä johtaa siihen, että erilaisia aiheita on oltava paljon. Mestarimallit on tuottanut viimeisten kymmenen vuoden aikana lähes 150 eriaiheista rakennussarjaa. Melko paljon nakkikioskilta. Tämä aiheuttaa myös haasteita — sekä tuotannolle että rahoitukselle.

Ja sitten kun pienituloinen on saanut säästettyä rahaa mallia varten on se myyty loppuun. Ymmärrettävää tietysti etteivät yritykset valmista malleja paljon varastoon.

Nuorempia asiakkaita kiinostavat uudemman ajan aiheet. Nuorempien harrastajien kokemus rakentamisesta on kuitenkin vanhoja patuja kapeampaa. Taloudellinen tilannekin on erilainen, jos opiskelut ovat kesken, lapset ovat pieniä ja asunto on maksamatta. Tällaisessa tilanteessa ei ole mahdollista käyttää rahaa suhteellisen kalliisiin rakennussarjoihin. Lisäksi olisi löydyttävä aikaa niiden rakentamiseen. Tämäkin on yksi realiteetti, mikä vaikuttaa siihen, minkälaisia malleja tuotetaan.

Aina päädytään siihen lopputulemaan, että Suomessa on vähän harrastajia. Ei ole tarpeeksi niitä joilla taloudellisesti olisi mahdollisuus harrastaa tai olisi aikaa. 1960-70-luvuilla ja vielä 1980-luvulla pienoisrautatiet oli suosittu, mutta suurimmalle osalle vain leluna. Sittemmin ei pienoisrautateitä ole myyty lelukaupoissakaan. Tilalle tuli mielenkiintoisempia leluja. Ei suurinta osaa Märklineitä ja muita merkkejä ostaneita kiinnostanut rautatiet sen ihmeemmin. Nykyään pienoisrautateitä myydään vain erikoisliikkeissä. Aika moni pienoisrautatieharrastaja on kiinnostunut syvällisemmin rautateistä kuin tavan kansalainen. Mutta kun rautatieharrastuskin on kovin marginaalista niin ei niitä pienoisrautateistä kiinnostuneitakaan ole paljon. Suurta osaa ei kiinnosta rakentaa malleja ja osa vain kerää valmismalleja.

[TPL]

... Markkinatalouden periaatteiden mukaisestihan tarjontaa syntyy, jos on kysyntää. ...

Onko tosiaan niin, että Marskin esikuntavaunulle A90 on kysyntään mutta monikäyttöisemmälle Eit-vaunulle ei? Ilmeisesti näin on sillä A90 esikuntavaunusta on tulossa rakennussarja, mutta Eit:stä ei.

Viitaten tuohon Samuelssonin viestiin vuosikymmensistä toiseen sopii tämä ao. PES:n viesti tulevasta Eil-rakennussarjasta vuodelta 2010:

Kannattaa harkita täyspitkiin messinkisarjoihin siirtymistä Kevään aikana valmistuu täyspitkä messinki/hartsi/metallivaluosista koostuva rakennussarja Eil-vaunusta - ja todennäköisesti myös sarja jostain sinisestä vaunusarjasta, jossa on vekattu katto (kun kerran vekkikatosta valmistuu muotti). Jälkimmäisen sarjan tyyppiä ei ole vielä päätetty — nyt voi ehdottaa. Ainoat reunaehdot ovat: vekkikatto ja Minden-Deuz-teli. Periaatteessa valmiudet SIG-teliin ovat myös olemassa, mutta mieluiten MD, koska saman telityypin käyttö mahdollisiman monessa eri sarjassa on edullisempaa.

Enpä ole tätäkään rakennusasarjaa nähnyt missään myytävän tai edes kuullut että se olisi koskaan valmistunut. Toivottavasti olen väärässä.

Timo Laitinen, 58v, nykykalustosta kiinnostunut harrastaja