Ollaan antamassa alottelijalle ohjeita, joten koitetaan jättää erikoistapaukset sikseen:
Komento-ohjauksessa ("digitaali"):
- yhdessä radassa yksi keskusyksikkö
- radan fyysisillä mitoilla ei ole merkitystä tehon tarpeen suhteen
- isossa radassa on syytä syöttää rataa useammasta pisteestä
- vain yhtaikaa tehoa kuluttavat laitteet vaikuttavat tehon tarpeeseen
- yhdessä radassa voi olla useampia boostereita eli vahvistimia.
- boosterit kytketään aina vain valmistajan ohjeiden mukaan
- keskusyksikköön voi usein lisätä muita ajolaitteita
- ole merkkiuskollinen ajolaitteiden keskusyksikön ja boostereiden suhteen
Sitten tarkennusta:
Yksi keskusyksikkö per rata siksi että komento-ohjauksen idea on ettei radassa tarvita normaalitilassa radan osittamista ja virtapiirien rajojen miettimistä. Komento-ohjauksen idea on ettei tarvitse ajatella sähköä rataa ajaessaan, valitaan vain veturi jota ajetaan ja sitten ajetaan, missä päin rataverkkoa hyvänsä. Kun kaikki ajosäätimet kytketään samaan keskusyksikköön saa yksi ja sama keskusyksikkö kaikkien ajosätimien tiedot ja voi välittää ne kaikkialle rataverkolle. Jos radassa olisi kaksi tai useampia keskuyksiköitä voi näiden rajan ylittäminen aiheuttaa arvaamattomia seurauksia, sillä signaalit sekottuu kummallakin puolella.
Radan fyysisillä mitoilla ei ole merkitystä tehon tarpeen suhteen vaikka näin usein luullaan. Kiskot eivät kuluta sähköä, joten radan äärimitoilla ei ole merkitystä. Kiskoliittimet ei kuitenkaan ole ideaalisia sähköliittimiä, ja sähköä "häviää" liittimiin. Siksi on hyvä vetää ratalinjan mukaisesti radan alle paksusta kaapelista rataa myötäilevä silmukka, ja kytkeä rata aina sieltä - täältä tähän silmukkaan, jotta kiskoliittimien häviöt ei pudota junien nopeutta kun ollaan etäällä keskusyksiköstä/boosterista
Yhdessä radassa voi olla useampia boostereita eli vahvistimia. Jos radalla pitää kulkea useita junia yhtaikaa, voi olla että yhden teholähteen antama virta ei riitä. Sen sijaan että suurennettaisiin teholähdettä kannattaa rata osittaa ja laittaa muutamaan alueeseen ja asentaa joka osalle oma boosteri joka vahvistaa keskusyksiköstä kiskoihin lähtevää virtaa. Kaikki boosterit kytketään siis samaan keskusyksikköön, ja rata ositetaan ohjausjärjestelmän valmistajan ohjeiden mukaan. Jos radassa on esimerkiksi kaksi asemaa voi kumpikin asema olla omana boosterialueenaan, ja linjaosuuden puolivälissä on eristys, joka on tehty
keskusyksikön/boosterin valmistajan ohjeiden mukaan. Yksi tehokas boosteri ei aina ole viisas valinta sillä oikosulku jossain päin rataa oikosulkee koko radan, useamman boosterin tapuksessa vain k.o. boosterin alueen, jolloin muualla liikenne voi jatkua normaalisti. Yhden todella tehokkaan boosterin käytössä on myös se ongelma että (hetkellinen) oikoulkuvirta voi kasvaa melko suureksi. Jos boosteri on tehokas, se ei kytkeydy pois päältä jos rata on suuri, eikä kiskoliittimiä ole varmistettu kaapelilla ja oikosulku tapahtuu etäällä boosterista. Siksikin on hyvä vetää radan alle ratalinjaa mukaillen paksu kaapeli (0,75mm kalustekaapelia tai mieluummin vielä vahvempaa -- esmes autoravikeliikkeestä 1,5 mm2 halvinta kaiutinkaapelia), jotta isosn radan siirtohäviöt jäisivät pieniksi. Tätä paksua kaapelia ei juoteta kiskoihin kiinni, vaan ratapöydän läpi tuodaan ohuemmat syöttölangat jotka juotetaan kaapelin ja kiskon välille, tai käytetään valmistajan syöttöraideosia tai vastaavia ja kytketään ne tuohon paksuun kaapeliin (muista napaisuus!). On normaalia että junat ylittävät boosterialueiden rajoja. Valmistajan ohjeista ja itse boosteriden sisäisestä ja ulkoisesta kytkennästä riippuu mitä rajaa ylittäessä tapahtuu, mutta jos radassa on vain yksi keskusyksikkö ei boosterirajan ylittäminen ole millään lailla vaarallista. Muista siis noudattaa valmistajan ohjeita eristyksen teossa ja boostereiden kytkennässä. Tapoja on useita, ja mikään ohje ei ole yleispätevä!
keskusyksikköön voi usein lisätä muita ajolaitteita. Näin voidaan pitää yhtaikaa useampi juna hallinnassa. usein keskusyksiöissä on vain yksi tai kaksi ajosäädintä tai ei ajosäätimiä lainkaan. On usein mahdollista asettaa juna kiertämään silmukkaa, ja valita ohjaimeen toinen veturi edellisen jäädessä ('hallitsemattomasti' vakionopeudella) kiertämään silmukkaa.
Eri valmistajien keskusyksiköissä on erilaiset liitännät. Kaikkiin ei saa lisäajolaiteita, ja joihinkin ei saa lisäboosterita. Alottelijan ei kannata lähteä kikkailemaan sellaisten ratkaisujen kanssa joita valmistaja ei esitteissään tai käyttohjeissaan mainitse.
Ole merkkiuskollinen ajolaitteiden keskusyksikön ja boostereiden suhteen. Esimerkiksi NMRA-DCC-standardia tukevia laitteita on viljalti markkinoilla. Standardi kuitenkin määrittelee vain sen mitä keskusyksikkö työntää kiskoihin -- ei sitä, kuinka ajolaite juttelee keskusyksikön kanssa tai kuinka boosteri kytketään keskusyksikköön.
NMRA-DCC-yhteensopivan järjestelmän kanssa voit siis sekottaa eri valmistajien NMRA-DCC-yhteensopivia dekoodereita, mutta et välttämättä eri vamistajien keskusyksiköitä ja ajolaitteita.
Märklin-maailmassa ongelmia on vähemmän, sillä Märklin-harrastaja on onneksi luonnostaan merkkiuskollinen.
Ajolaitteiden kytkeminen keskusyksikköön tapahtuu eri valmistajilla eri tavalla. Jotkut tavat ovat vain yhden valmistajan käytössä, joissain tapauksissa on erityisiä julkistettuja ohjausväyliä, ja samaa väylää käyttäviä laiteita voi sekottaa keskenään.
------
Koska tämä foorumi keskittyy ilmeisesti 'näppyläkiskopuolelle' niin esitellään Märklinin Mobile Station/Central Station esimerkin omaisesti, ja vain esitteiden pohjalta teoretisoiden (mulla ei ole Mobile Station- tai Central Station-laitetta eikä kokemusta 'näppyläraiteesta' muutenkaan!):
Märklinin Mobile Station on liitännöiltään varsin yksinkertainen keskusyksikkö, johonka ei valmistajan oheiden mukaan näytä saavan lisäboosteria. On todennäköistä että kikkailemalla sekin onnistuu, mutta se ei ole alottelijan asia. Nyt on siis käytettävä vain sopivan kokoista muuntajaa, jolla tarpeellinen määrä vetureita ja valaistuja vaunuja saadaan pyörimään. Muuntajalla lienee jokin enimmäisteho, jotta järjestelmän oma sisäinen boosteri ei rikkoudu, tai sitten sillä sisäisellä boosterila on sopivan alhainen virtarajoitus, joka estää sen ylikuumenemisen eikä ylisuuresta muuntajasta ole mitään hyötyä.
Mobile Station -järjestelmään saa ainakin yhden lisä- Mobile Station -ohjaimen sovitekaapelilla orjaksi. Näin saadaan kaksi ajopistettä, mutta todennäköisesti Mobile Station osaa myös jättää junan pyörimään, joten jopa yhdellä säätimellä voi jättää yhden (tai useampia?) junia pyörimään ja säätää yhtä. Kahden Mobile Stationin master/slave- (keskusyksikkö/orja-) pari voi siis hyvin riittää pitkäksi aikaa. Kun toinen Mobile Station toimii "orjana" on radassa edelleen siis vain yksi keskusyksikkö, se varsinainen Mobile Station.
Suuremmassa Central Stationissa on ilmeisesti kolme liitintä joihin voi kytkeä Mobile Station -ohjaimia orjiksi. Näin saadaan keskusyksikön kahden ajosäätimen lisäksi kolme ajosäädintä käyttöön. Jos hankit nyt Mobile Sation -peruspakkauksen voit siis laajentaa sen toisella samanlaisella ja sovitekaapelilla kahden ohjaimen järjestelmäksi ja myöhemmin Central Stationilla ja vielä yhdellä Mobile Stationilla jopa viiden ohjaimen järjestelmäksi.
Central Stationissa on myös sniffer- (haistelija-) portti, johon voi kytkä vanhemman tyyppisen Märklinin digital -järjestelmän -- siis vissiin myös Delta-järjestelmän, ja ohjata Central Stationin välityksellä myös vanhan järjestelmän säätimin junia. Edelleenkin on radassa käytännössä vain yksi keskusyksikkö eli se Central Station, sillä snifferiporttiin kytketystä laitteistosta ei saa mennä mitään piuhoja Central Stationin ohi rataan. Kaikki kulkee yhden keskuyksikön kautta.