PeS wrote:Eikös komento-ohjaus voi olla myös analoginen? Ainakin amerikkalaiset käyttävät General Electricin vuonna 1964 lanseeratusta Astrak monijuna-ajojärjestelmästä nimeä Command Control (mylargescale.com-sivuston keskusteluryhmän juttujen perusteella jollain isomman mittakaavan jenkkikerholla järjestelmä olisi yhä käytössä). Saman otsikon alle amerikkalaiset ovat sijoittaneet Keller Engineeringin Onboard-järjestelmän sekä PSI:n Dynatrol-järjestelmän, joilla vetureita saattoi ohjata toisistaan riippumatta. Samoin näyttää amerikkalaisen jaottelun mukaan CTC-16 olevan komento-ohjausjärjestelmä. Miten nämä infrapuna- (esim. RailLynx) ja RC-järjestelmät (esim. Locolink) pitäisi luokitella? Nekin lienevät jonkin sortin komento-ohjausjärjtestelmiä?
Joo -- kyllä -- ehdottomasti! Alunperin kaikki komento-ohjaus- tai monijuna-ajojärjestelmät olivat analogisia, eri vetrueille lähetetyt tiedot oli eri taajuisia ja vetureissa oli virtyspiiri, joka suodatti vain oikean taajuuden käyttöön (ihan niinkuin radio, jolla viritytään tietylle taajuudelle). Tällaisten laitteiden ongelmana oli aikoinaan taajuuksien liukuminen, ja se että tällä ei saatu mitään muuta kivaa välitettyä (valoja erikseen päälle ja pois tai muuta kivaa). Lisäksi käytettävissä oli yleensä varsin kapea taajuusalue, ja siksi myös varsin rajallinen määrä "kanavia", yleensä kai alle 10. Se tarkoitti että yhtaikaa radalla saattoi olla vain 10 erilaista veturia, jos niitä oli enemmän oli saman taajuuden veturin oltava eristettynä, eikä niitä voinut millään ajaa yhtaikaa.
Seuraavaksi tuli puolittain digitaalinen CTC-16, jonka rakennusohjeet oli aikoinaan Model Railroader -lehdessä. Tässä kiskoissa oli koko ajan tasavirtaa ja tasavirran päällä oli muutaman voltin piikkejä, ja näitä oli 16 peräkkäin, ja sitten oli hetki liman piikkejä ja taas 16 piikkiä peräkkäin. veturissa oli laskuripiiri, joka laski näitä piikkejä, ja valitsi näistä piikeistä sen, joka oli tälle veturille tarkoitettu. siten veturissa mitattiin piikin leveys ja sen mukaan säädettiin veturin nopeutta ja suuntaa. Tämä tulkinta tehtiin RC-servopiirillä. Tässäkin oli käytössä vain 16 veturia, myöhemmin pulssien määrää pidennettiin 32:een. arvaatte mitä tapahtuu, jos jostain tulee ylimääräinen häiröpulssi pulssijonon keskelle.
Täys-digitaaliset ('digitaalinen' on suomeksi 'numeerinen') tulivat myöhemmin, erityisesti pienten "pesukoneprosessoreiden" tulo vauhditti tämän alan kehitystä.
Komento-ohjaus on suora käännös sanoista 'command control'. Paul Mallery -- alansa auktoriteetti -- aikoinaan märitteli command controlilin niin että veturin sisällä on se laite joka erottelee eri vetureiden komennot toisistaan. Yksinkertaisimmillaan se on diodi, jos toista veturia ajetaan vaikka toisella puoliaallolla ja toista toisella. Tätä käyttää pienoisratikkamiehet, kun ratikat harvoin peruuttaa. kahdella kiskolla ja ajolangalla saa neljä ratikkaa hallintaan.
Tässä mielessä siis infrapuna- ja radiokauko-ohjaus on myös command control -käsitteen piirissä, sillä veturissa on IR-vastaanotin tai radiovastaanotin joka osaa poimia oikean lähettimen tiedot, vaikka yhtaikaa useampi lähetin on toiminnassa. Digitaalitekniikka on mullistanut näidenkin laitteiden toimintaa. Koko pienenee, kun ei tarvita viritysaosia. On mm. olemassa täysin mikropiirein toteutettuja radioita joissa ei ole mitään säädettävää analogista osaa. Ex-pomoni, radioamatööri Juha Niinikoski on mm. kehittänyt laitteistoa tältä pohjalta:
http://www.nikkemedia.fi/juma/
Seuraavaksi askeleeksi näiden nykyisten laitteiden jälkeen povataan juuri tulevan suoraan ajolaitteen ja veturin välille tapahtuvan tiedon siirron, jolloin kiskoista ei oteta mitään, paitsi ehkä sähköä akkujen lataamiseen. Nyt riittää että veturi ja ajolaite osaa keskustella keskenään, muusta viis. Ei tarvita välttämättä mitään protkollaa, koska ilma on jo nyt mustanaan radiotaajuista saastetta ja radiolaitteiden on jo nyt oltava riittävän erottelukykyisiä, ettei toiset laitteet niitä häiritse. Näiden laitteiden läpimurtoa on odotettu kai niin kauan kun NMRA-DCC on ollut olemassa. Olisihan se hienoa, jos ei tarvitsisi välittää vaihteiden virrotuksesta, antaisi niiden olla pimeitä, kun akuilla voi ajaa vaihteen yli. Lenzin Gold-sarjan dekooderit selviää kohtuulisen hyvin pienestä liasta, mutta veturiin on pantava akku tai muistikonkka moottoria pyörittämään siksi aikaa kun virran saanti katkeaa:
http://youtube.com/watch?v=mm5UCQbDH3U
NMRA-DCC-dekooderita on toimitettu miljoonia, joten ihan äkkiä ei tämä laiva kuitenkaan käänny...
pekka