Maxonin moottorit ovat vakiinnuttaneet asemansa monissa pienoisrautatievetureissa. Raudaton (=coreless) moottori on monessa mielessä ylivertainen etenkin sellaisissa kohteissa, joissa on vähän tilaa. Tällaisia ovat mm. monet suomalaiset pienoisrautatieveturit — etenkin höyryveturit. Fyysisesti pienikokoinen raudaton moottori tarjoaa selvästi enemmän vääntövoimaa kuin fyysisesti samankokoinen "perinteinen" laadukas sähkömoottori — kuten esimerkiksi viisinapainen Mashima. Lisäksi raudaton moottori käynnistyy hyvin alhaisella jännitteellä. Se on käytännössä myös äänetön.
Maxon on pienoisrautatiesovelluksissa vahvoilla esim. Faulhaberin verrattuna, koska Maxonilla on tarjolla myös sellaisia malleja, joissa akseli kulkee rungon läpi — akseli on siis laakeroitu molemmista päistään moottorin runkoon. Tämä mahdollistaa perinteisen matoruuvikäytön vaihdelaatikoissa. Toisaalta monen raudattoman moottorin asennus esimerkiksi vaihdelaatikkoon on konstikasta. Moottorin asennus tehdään kiertämällä. Moottorin rungossa on M5,5 ulkokierteellä varustettu kaulus (tämä näyttää olevan vakioasennustapa monissa laatumoottoreissa). Tätä varten vaihdelaatikkoon on valmistettava sovite — sinänsä yksinkertainen asia, jos hankkii M5,5 kierretapin. Tavanomaisissa moottoreissa — kuten Mashimassa — moottorin rungossa taas on kaksi M1,4 kierteellä varustettua reikää, johon vaihdelaatikko ruuvataan kahdella ruuvilla.
Maxonin ja Faulhaberin moottorit ovat kalliita. Yksin kappalein ostettuna hinta on noin 60 euroa. Viisinapainen Mashima maksaa noin 25 euroa ja kolminapaiset kiinalaiset noin kaksi euroa. Kaikki harrastajat eivät halua maksaa moottoreista tällaista hintaa, vaikka ne olisivat kuinka hyviä. Kiinalaiset ovat myös ryhtyneet valmistamaan halpoja raudattomia moottoreita, joiden hinta on murto-osa Maxoneista. Tällainen irtoa alle kympillä. Maxon tai Faulhaber saattavat olla pienoisrautatiekäytössä jonkin sortin yli-investointi. Asiaa on syytä pohtia sen jälkeen, kun on enemmän kokemuksia kiinalaisista raudattomista moottoreista.
Mestarimallien sarjoissa on kokeiltu monenlaisia moottoreita — myös Maxonin moottoreita. Joissakin tapauksissa ne ovat ainoa vaihtoehto yksinkertaisesti sen vuoksi, että veturin sisätilat rajoittavat moottoreiden valintaa.
Kesällä kokeilin Rocon teleihin perustuvassa Märklin-käyttöön tarkoitetussa Dv12-veturissa lukuisia erilaisia moottoreita. Suomalainen Dv12 on kohtuullisen haastava kohde, koska konepeitot ovat melko kapeat — etenkin siinä tapauksessa, kun konepeitot ovat valettu konevaluna (tällöin konepeittojen seinämien ainevahvuus on pari milliä, mikä kaventaa sisätilaa). Rocon telit osoittautuivat yllättävän jäykiksi — ei siis ole ihme, että Roco on ratkaissut ongelman selvästi ylimitoitetulla ja fyysisesti suurikokoisella moottorilla. Näin jäykkien telien vääntämiseen tarvitaankin ylimääräistä voimaa. Veturin saa kyllä liikkeelle monenlaisilla moottoreillä, mutta jäykkien telien vääntäminen vie osan moottorin voimasta — siksi moni pienempi moottori kuumenee melkoisesti. Raudattomasta moottorista on tässäkin apua. Toisaalta järkevämpää olisi yrittää herkistää telejä — tämä parantaa myös hidasajo-ominaisuuksia. Hehkutukset Rocon teknisestä laadusta ovat ainakin tämän kokemuksen perusteella katteettomia.
Kuvassa näkyvässä Märklin-käyttöön suunnitellussa ja Rocon teleihin perustuvassa Dv12-veturissa on Mitsumin kolminapainen ja melkoisen voimakas perinteistä moottoritekniikkaa edustava moottori. Tätä käytetään muistaakseni jonkun tietokoneen valmistajan printtereissä. Tämä on kuitenkin aivan liian heikko vääntäämään Rocon telejä. Lyhyen ajon jälkeen moottori on tulikuuma.
Tilaustyönä Dv12-veturiin valmistettu alusta, jossa Maxonin raudaton moottori vääntää herkästi rullaavia telejä. Tähän työhön riittää hyvin myös perinteistä moottoritekniikkaa edustava Mashima, mutta erot moottoreiden välillä ovat kuitenkin selvät. Tulipahan tämäkin kokeiltua.
Maxonin moottori asentuu tällaisen asennuslevyn avulla helposti pellistä syövytetyn vaihdelaatikon runkoon. Kuvassa on käytetty kolme millimetriä paksua messinkiä, mutta yhden millimetrin tai puolentoista millimetrin vahvuiseen levyyn syntyy myös riittävästi kierrettä asennusta varten.