Nohab – helpohko suomalaisveturi

Keskustelua vetureita, vaunuista, autoista, ym...

Valvojat: jhr, Hermanni

Zimba
Konduktööri
Viestit: 61
Liittynyt: 28.06.2007 19:40

Nohab – helpohko suomalaisveturi

Viesti Kirjoittaja Zimba »

VR:llä oli 1950-luvun lopulla kokeiltavana useanlaisia dieselvetureita.Yksi oli ruotsalainen Nohab, joka oli vuokralla joulukuusta 1958 tammikuuhun 1960. Tämä veturi vastaa aika lailla norjalaista Di3-sarjaa, mutta on norjalaista hieman pidempi ja kolmiakselisissa teleissä vain kaksi akselia vetää. Nohab oli siinä määrin varma vetureiden myynnistä VR:lle, että ehti aloittaa viiden veturin valmistuksen ennen kauppojen kariuduttua. Kolme veturia päätyi lopulta Norjan NSB:lle sarjaksi Di3b, kaksi muuta veturia pystyttiin muokkaamaan muiden Di3-sarjan vetureiden mukaisiksi. Suomessa ollut Di3b-veturi päätyi norjalaisuran päätyttyä Kosovon rautateille.

Veturista on säilynyt runsaan kirjeenvaihdon lisäksi mukavasti valokuvia. Näitä löytyy mm. kirjoista Suomen Rautatiet, Suuri Raideliikennealbumi ja VR Suomi - Dieselien aikaan. Värikuvia tiedetään vain vähän; kirjoissa Eilispäivän liikennettä ja Rautateiden Pasila on julkaistu pari pysäytyskuvaa Kauko Kuosman värikaitafilmiltä. Lisäksi tanskalaisessa Jernbanen-lehden numerossa 11/2004 on käsitelty veturia. Pienoismalli-lehdessä 3/2006 on Petri Sallisen artikkeli veturin muutostöistä.

Verkossa kuvia löytyy esim. Vaunut.orgista (http://vaunut.org/kuvat/?tt=20&i1=KDs1), Finnasta ja Muistaja.fi-sivustolla Hyvinkään kaupunginmuseon kokoelmista.

Kesän aikana tuli askarreltua tästä koeveturista pienoismalli. Pohjana käytin Rocon mallia NSB:n Di3b-sarjan veturista 3.643, joka sattumalta on sama Suomessa käynyt yksilö.
D8C27496.jpg
D8C27496.jpg (207.8 KiB) Katsottu 3410 kertaa
Kori vaati hieman muutostöitä. Rocon jäljiltä korissa oli reikiä peileille, kaiteille, tikkaille ym. yksityiskohdille. Laskin, että paikkasin, täytin, pakkeloin ja hioin yhteensä kahdeksisenkymmentä reikää. Tämän jälkeen porasin uudet reiät viheltimille, keulan otetangoille sekä sivuovien kaiteille. Esteenraivaajaan sahasin aukot astinlaudoille. Katolle tein reiän soittokelloa varten.

Sivuovien otetangot ovat 0,5 mm:n uushopealankaa, jotka taivutin Rocon muovikaiteen mallin mukaisesti. Kaiteet tummensin metallintummennuskemikaalilla. Keulan otetangot ovat veturin pintamaalilla maalattua 0,4 mm:n uushopealankaa. Esteenraivaajan astinlauta on 0,3 mm:n uushopealankaa.

Lisädetaljeista soittokello on muistaakseni Pienoisrautatiekerho ry:n pronssivalukassasta; tuulilasinpyyhkijät, viheltimet, ilmaletkut ja ruuvikytkin Weinertin tuotantoa ja valmistajalaatta, etupäänmerkit ja keulan iso Nohab-siirtokuva Mestarimallien tuotantoa.

Kori on ruiskumaalattu ensin harmaalla pohjamaalilla, jonka jälkeen ruiskutin Rautatiemuseon dieselveturikerman. Tämän jälkeen teippasin koristeraidat Aizun 0,7 mm:n teipillä. Varsinainen pintamaalaus on 2-komponenttiautomaalia, sopiva sävy oli Citroënin EKA. Näyttää siltä, että viininpunaiseksi sopisi myös Humbrolin nro 20, jota käytin satunnaisten virhekohtien paikkamaalaukseen. Katto on maalattu XtraColorin antrasiitinharmaalla. Siirtokuvien päälle ruiskutin 2-komponenttilakoista sekoitetun satiinilakan. Telisivut ja polttoainesäiliön vain lakkasin mattalakalla.

Loppusilauksena laitoin alustaan ja katollekin englantilaisen Carr'sin säistyspigmenttijauheita. Katolle taisi livahtaa kuitenkin hieman liikaa…

Veturiin asensin digitaaliajoa varten ESUn LokSound 5 -dekooderin. Rocon alustassa on valmiiksi paikat kahdelle 23 mm:n kaiuttimelle. Jo yhdellä tuntuu ääntä irtoavan ihan mukavasti.
D8C27497.jpg
D8C27497.jpg (205.94 KiB) Katsottu 3410 kertaa
D8C27492.jpg
D8C27492.jpg (190.81 KiB) Katsottu 3410 kertaa
D8C27491.jpg
D8C27491.jpg (87.04 KiB) Katsottu 3410 kertaa
Psi
Lämmittäjä
Viestit: 331
Liittynyt: 24.02.2007 12:32

Re: Nohab – helpohko suomalaisveturi

Viesti Kirjoittaja Psi »

Aivan mahtavaa! Teitkö korin lopullisen maalauksen ennen otetankojen yms. yksityiskohtien asennusta? Millaista ruiskua käytit? Voitko kertoa mitä ohenteita käytit?

pekka
PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 952
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: Nohab – helpohko suomalaisveturi

Viesti Kirjoittaja PeS »

Pahinta, mitä mallirakentaja voi maalarikaverilleen tehdä, on liittää kaikki yksityiskohdat mahdollisimman tiukasti kiinni malliin ennen maalausta. Esimerkiksi höyryveturin kori, jossa kattila on juotettu tiukasti kiinni hyttiin ja jonka kattilaan on liitetty otetangot, hiekkaputket, kellot jne. kiinni juottamalla on pahin mahdollinen maalarin painajainen. Osittaminen on yksi mallirakentaminsen perusta, joka on syytä pitää kirkkaana mielessä.

Jos käyttää Decovärin kaksikomponenttimaaleja, joiden arvelen sattuneesta syystä :D päätyneen Simon mallin pintaan, niin ohenteita on tarjolla useampia erilaisia. Niiden suurin ero on nopeus. Valinta on hyvin henkilökohtainen asia ja niitä voi vaihdella tarpeen mukaan. Yksi hyvin toimiva ratkaisu on HB Body 740 — vähän hitaammin kuivuva.

Mikäli muistan oikein, on Simon pajassa sama ruisku kuin meidänkin pajassa: Tamiya HG Spraywork. Erinomainen ruisku. Ajoimme sen jo taannoin loppuun ja korvasimme sen Mark III:lla. En kyllä keksi mitä eroa Mark III:lla on ensimmäiseen malliin verrattuna — paitsi, että sitä ensimmäistä mallia ei enää valmisteta.

Automaalit ja autolakat ovat erinomainen valinta suomalaisiin erityisolosuhteisiin, jolloin malli voi joutua hillomunkkikäpälöinnin uhriksi näyttelyssä. Jos viimeistelyssä käyttää autolakkaa, suojaa lakka siirtokuvat — ja kaiken muunkin — niin hyvin, että mallin voi pestä vedellä ja astianpesuaineella puhtaaksi mansikkahillosta, rasvatahroista ja kuolasta näyttelyn jälkeen. Pienoismallimaalit eivät ole yhtä kestävä ratkaisu.

Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Zimba
Konduktööri
Viestit: 61
Liittynyt: 28.06.2007 19:40

Re: Nohab – helpohko suomalaisveturi

Viesti Kirjoittaja Zimba »

Psi kirjoitti: 06.10.2020 09:25 Aivan mahtavaa! Teitkö korin lopullisen maalauksen ennen otetankojen yms. yksityiskohtien asennusta? Millaista ruiskua käytit? Voitko kertoa mitä ohenteita käytit?
Korin maalasin tosiaan ilman otetankoja ym. detaljeja. Helpotti huomattavasti kermanväristen koristeraitojen teippausta. Otetangot olin toki taivutellut oikeisiin mittoihin ennen maalausta. Keulanurkkien otetangot maalasin samalla korin kanssa irrallisina, kuten esteenraivaajatkin. Sivuovien otetangot on pelkästään tummennettu. Muut detaljit (ilmaletkut, etupäänmerkit) oli helpointa maalata oikeastaan pienellä siveltimellä.

Ruiskuna minulla on Tamiyan HG-sarjan pistoolimallinen ruisku 0,5 mm:n neulalla ja suuttimella (Wide). Pistoolimallisessa maalausergonomia on mielestäni mukavampi kuin tavanomaisessa kaksitoimiruiskussa. Tässäkin toiminta on kaksitoiminen: liipasinta painettaessa tulee ensin pelkkää ilmaa ja pidemmälle painettaessa neula alkaa liikkua taaksepäin. Mitä pidemmälle painaa, sitä enemmän maalia tulee ruiskusta ulos. Ruiskuun voisi oikeastaan vaihtaakin jo 0,3 mm:n neulan ja suuttimen, harvoin tarvitsen kovin runsasta maalimäärää. Ruiskusta en keksi kritisoitavaa, helppo käyttää, säätää maalimäärää ja puhdistaa.

Liuottimena olen käyttänyt Eco Thinner 767 -ohennetta, joka sopii emalimaalien ja kaksikomponenttiautomaalien kanssa. Emaleissa tavanomainen määrä on 2 osaa maalia ja 1 osa ohennetta. Automaaleissa ja -lakoissa olen tavannut käyttää suhdetta 2 osaa maalia, 1 osa kovetetta ja 1 osa ohennetta. Sopan resepti riippuu toki vähän maalista ja sen purkkipaksuudestakin. Maalit sekoittelen yleensä kertakäyttölääkeruiskussa helpon tilavuusmittauksen vuoksi. Ilmaletkun paine on yleensä ollut hieman päälle yhden baarin.
Vastaa Viestiin