jhr kirjoitti:Voihan tehdä N-mittakaavan radan....se on kooltaan noin neljäsosa HO radasta.
Hyvä ehdotus ja idea, mutta voi olla vaikeaa, kun on kaikki rahansa laittanut H0-hon
Laita HO lihoiksi=rahoiksi ja aloita "alusta". Voi olla ihan antoisa kokemus ja saada harrasteeseen ihan uutta potkua luomiensa uusien mahdollisuuksien myötä. Itse olen aina kateudesta vihreänä kun näen Minitrixin viiden vaunun Hangartner- setin myynnissä alle satasella. Isoveli-Märklinin HO setti, ja sekin vain kolmella vaunulla, maksaa reippaasti yli puolentoistasadan plus tasavirtapyörät päälle
jsiren kirjoitti:Tuleepa vaan mieleen lapsuusvuodet... rata oli yleensä lattialle ladottua Pikon peltikiskoa ja kalusto enimmäkseen saman valmistajan tavaraa (eli sitä mitä halvimmalla sai).
Jos silloin, 1980-luvun lopussa, olisi ollut käytettävissä tällainen webin kaltainen tietolähde, mitä olisikaan syntynyt! Tietolähteenä olivat Leppävaaran kirjaston kokoelmassa olleet muutamat teokset: lähinnä Rautatiet ja pienoisrautatiet (Alameri-Hovi) ja Robert M. Schleicherin englanninkielinen kaksiosainen opus. Viimeksimainitun ahkera lainailu selittänee allekirjoittaneen tasaisen hyvät arvosanat englannin kielestä...
Tuskin mitään olisi syntynyt,netissä roikkuessa... Granissahan ne kirjat olivat kirjastossa ruåtsin kiälellä...
Viimeksi muokannut jartsa, 17.07.2010 00:09. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Huomaan, että olen jo useamman kerran luvannut asioita joita en ole saamattomuuttani jaksanut toteuttaa. Nyt olen ollut eläkkeellä vähän yli puoli vuotta ja silti ei ole mitään tapahtunut. Nuo vanhat kuvat jotka olin ottanut myyntii kelpaavista kamoista on jääneet duunikoneelle ja niitä siis ei ole enää minun käytössä. Sain potkut viime vuonna viikko ennen jouluaattoa, ja sain vain päivän aikaa kerätä omat kamani ja kopioida tärkeät sähköpostiosoitteet omaan sinä päivän perustettuun sähköpostiosoitteeseeni. Irtisanomisaikani oli 6kk, joten eläköidyin periaatteessa kesäkuun lopussa, mutta työpaikalle minulla ei ollut enää asiaa, 37v tuotekehityspäällikkönä toimineena olin syvästi loukattuna ilmeisesti liian vaarallinen yritykselle ja näin koko irtisanomisajan olin ilman työvelvoitetta.
No, niin tai näin, tämä viimeinen vuosi on ollut minulle sen verran raskas, että en ole saanut oikein mitään aikaiseksi, toivon, että nyt alkaisin jo saada energioita takaisin ja voisin palata edes jossain määrin pienoisrautatieharrastuksen pariin.
Märklin materiaalia pistän varmasti myyntiin, kunhan saan aikaiseksi, vekotinhulluudessani olen hankkinut sitä aika tavalla ja loppuvaiheessa siitä paremmasta päästä, eli FX tai MFX vetureita ja jos mahdollista, niin ääniefekteillä, paljon hienoja vaunuja ja vaunusettejä, sekä osin vitriinikamaa joita ei kukaan ole käyttänyt, koska ne on enemmänkin keräilykohteita joiden arvonnousua omistaja jaksaa odottaa vuosia ja vuosia (usein silloin voiteluaineet on sitkistyneet ja toimintakuntoon laitto edellyttää läpikotaista puhdistusta ja uudelleen voitelua). Aloitussettejä on useita ja niissä on kaikissa mukana mobile station.
Tein joitakin kauppoja ennen kuin väsähdin harrastukseen, ja niistä jäi hieman harmillinen muisto, koska muutamassa veturissa esiintyi yllättäen ongelmia, kuten vinkunaa jne. Nyt en enää halua myydä viallista kalustoa, joten jokainen myyntiin tuleva veturi on ensin koeajettava ja jos veturissa on jotain ongelmaa, niin sen sitten kerron ostajalle, ei siis mikään pikainen projekti, vetureita on vajaat kolmekymmentä.
Uuden radan, vaikkakin n-skaalan, esteenä on mm se, että yläkerran tarpeet on muuttuneet. Vaimo ei kestä meikäläisen kuorsausta, joten hän nukkuu yläkerrassa jonne olen rakentanut myös huoneet lapsille, WC vielä puuttuu, mutta siihenkin taitaa tulla muutos tämän tulevan kevään aikana. Tila siis pienenee koko ajan, joten saapa nähdä innostunko n-skaalan jutskasta niin paljon, että alan sitä vakavissani miettiä.
Antakee aikaa,
t. Markku
Et ole varmasti ainoa, jolla hankkeet seisovat syystä jos toisestakin, suunnitelmat viivästyvät ja muuttuvat ja välillä tuntuu, että tästä ei kyllä tule yhtään mitään.
Harrastus on tekijäänsä varten. Erikseen ovat näyttelyradat sun muut, joiden kohderyhmänä on joku muu kuin harrastaja itse. Mutta harrastuksen pitäisi tuoda iloa harrastajalle itselleen, rentouttavaa puuhastelua asioiden parissa, joissa hän saa käyttää taitojaan ja asiantuntemustaan.
Tärkeänä päämääränä on rakentelun parissa toimiminen, ei valmis lopputulos. Se on sitten taas eri tarina
On todella ikävä, että hyvin pitkä työurasi ainoassa jäljellä olevassa suomalaisessa fillaritehtaassa sai noin tylyn lopun!
Mutta, et ole ainoa. Meikäläinen tahkoaa vielä pohjoismaiden suurimmassa IT-alan firmassa eläköityäkseni keväällä 2015. Mutta työtehtäväni ovat nyt jo jonkin aikaa olleet sellaisia "vasemmalla kädellä" tehtäviä, lähinnä vain pidän työtuoliani lämpöisenä! Itse olisin mielelläni jo aikaa sitten lähtenyt firmastamme, jos vain olisi tarjottu se pitkä irtisanomisaika + jotakin hyvää ilman työntekovelvollisuutta. Tämä ei vain työnantajalle sopinut, joten nuokun nyt siellä hamaan loppuun saakka!
Mitä olen kolleegoiltani kuullut sekä omassa firmassani että muualtakin, että tämä tällainen vanhempien työntekijöiden arvostus on Suomessa liki nollassa. Yritykset kokevat heitä lähinnä rasitteeksi ja ilmeisesti myös pelkäävätten, että he tuovat esiin pitkän firmassa olon kokemuksensa myötä esim. näkemyksiään johdon epäonnistumisista ym katastrofaalisista virhepäätöksistä. Miten tähän sitten suhtautuu se valtiovallan, eläkeyhtiöiden ja monien liittojenkin ajama työuran pidentämistavoiteett???
Mitä tulee tuohon pienoisrautatieharrastuukseeni, olen kuten toisessa ketjussa kerroin, luopunut siitä N-mittakaavasta koska näkökykyni ja myös käsien motoriikka ovet sen verran heikentyneet, ettei tuo N enää oikein toimi. Nyt siis lähinnä touhuan H0 kanssa, mutta saas nähdä pitääkö jatkossa vielä siirtyä johonkin G tai vielä isompaan skaalaan?
Granissahan ne kirjat olivat kirjastossa ruåtsin kiälellä...