Veturitalli.Fi

On kyllä erittäin upea rata!

Kuljetusketjut

Jatketaan vielä hivenen radan operointiin liittyvistä asioista, tällä kertaa radalla olevista kuljetusketjuista. Eri tehtaille ja loppukäyttäjille kohdistuvat kuljetukset muodostavat tavaraliikenteen pohjan niin todellisessa elämässä kuin radallanikin ja esikuvanmukaisuuteen pyrittäessä rakentajan tulee ymmärtää, miksi ja mihin tavarajunat kuljettavat tavaraa. Tässä kirjoituksessa on vähän laajemminkin taustatietoa Washingtonin alueen rautatieliikenteestä ja kuljetusketjut sinällään tulevat vastaan jokaisessa operointiin suuntautuneessa pienoisrautatiessä - toivottavasti tästä kirjoituksesta on apua myös muiden esikuvien harrastajille kuljetusketjujen suunnittelussa.

Metsäteollisuus

Washingtonin osavaltio on valtaosiltaan havumetsien peitossa. Länsiosissa kasvoi aikanaan suuria punapuita douglaskuusien ollessa valtalaji länsi- ja keskiosissa. Ei olekaan ihme, että metsäteollisuus on ollut erittäin tärkeässä roolissa osavaltiossa aina rautateiden rakentamisesta lähtien.

Myös radallani metsäteollisuus on tärkeässä roolissa. Kemiallista metsäteollisuutta edustaa radan suurin teollisuuslaitos Puget Sound Pulp & Paper Co. Delta Yardissa. Delta Yardin tehdas on paperitehdas ja paperiin tarvittava sellu saapuu tehtaalle rautateitse. Paperitehtaan kuljetukset koostuvat seuraavista tuotteista:

• Markkinasellua Seattlesta ja Spokanesta n. 8-10 vaunua ajoillassa

• Valmista paperia Seattleen ja Spokaneen 4-6 vaunua

• Klooria ja muita kemikaaleja Keski-USA:sta (Spokanesta) 2-4 vaunua

• Hiiltä lämpövoimalaitokselle Keski-USA:sta (Spokanesta) 2-4 vaunua

• Paperitehtaalle tarvittavia varaosia ja muita täydennyksiä 0-2 vaunua

Ei ihme, että tehtaalla on oma vaihtoveturi!
Sellupuuvaunuja lastataan radallani mm. Anacortesissa.

Raakapuukuljetukset jakaantuvat radallani sellu- ja tukkipuun kuljetuksiin. Sellupuun lastausraiteita radallani on Anacortesissa, Snohomishissa ja Monroessa. Tukkipuita lastataan Rockportissa, Snohomishissa, NP-radalla Sumasissa, Snoqualmiessa Milwaukee-radalla, josta nämä tulevat Carnationin kautta radalleni ja lisäksi tukkeja kuljetetaan sekä Spokanen suunnasta että Pohjois-Washingtonista Länsi-Washingtonin sahoille. Raakapuuliikenne on lyhyesti seuraavaa:

• Snohomishista Everettin sahalle 2-4 tukkivaunua ajoillassa omassa Weyerhaeuserin tukkijunassa

• Rockportista 2-4 vaunua Seattleen

• Sumasista 2-4 vaunua osin Seattleen ja Everettiin Weyerhaeuser Timber Companyn sahalle

• Vancouver B.C:n suunnasta Seattleen 0-3 vaunua

• Snoqualmiesta 0-4 vaunua osin Seattleen ja osin Spokanen suunnan sahoille

• Itä-Washingtonista Spokanen suunnasta Seattleen 3-6 vaunua

Everettissä sijaitsee radallani (kuten esikuvassakin) Weyerhaeuser Timber Companyn saha. Tämä tuottaa radallani varsin merkittävän liikenteen:

• Raakapuukuljetukset, kuten edellä on listattu

• Anacortesiin Hansen's Furniturelle 0-2 vaunua lautoja ajoillassa

• Seattleen 2-4 vaunuja lautoja ja parruja

• Spokanen suuntaan 2-4 vaunuja lautoja ja parruja

Everettin vaihtoveturi GE:n 44 Tonner on siirtämässä lastattuja parruvaunuja Weyerhaeuser Timber Companyn sahalta Everettin ratapihalle.

Muuta metsäteollisuutta edustaa kyllästetyn puutavaran kuljetukset Seattlesta Vancouveriin, Spokaneen ja Rockportiin. Yhteensä tätä liikennettä on 0-4 vaunun verran ajoillassa.

Kalastus

Washingtonin osavaltiossa kalastus on aina ollut tärkeä elinkeino eikä tämä tietenkään ole ihme! Tyynivaltameri on (on ollut) loppumaton kala-aitta tonnikalalle, äyriäisille ja maankuululle King Salmonille. Vuoristopuroista on saatavissa kirjolohta. Kalastus oli niin tärkeä elinkeino, että Great Northern ajoi 1920- ja 1930-luvuilla kokonaisina lisäjunina todella nopealla aikataululla lohijunia Seattlesta Minneapolisiin ja sieltä edelleen idän suuriin kaupunkeihin. Kalateollisuutta radallani edustaa Mukilteossa sijaitseva pieni kalapakkaamo. Tämä ei tuota liikennettä kuin 0-2 vaunua Express Reefereitä Spokaneen ja sieltä edelleen idän suurkaupunkeihin.
Mukilteon kalapakkaamo edustaa radalla Washingtonille tärkeää kalateollisuutta.

Alumiinituotanto

Sotien aikana alumiinituotannosta muodostui tärkeä osa Washingtonin teollisuutta. Itä-Washingtonissa on useita alumiinimalmin esiintymiä ja alumiinin tuotannossa tarvittavaa sähköenergiaa on Washingtonissa saatavissa lähes rajattomasti vuoriston suurien vesivoimaloiden myötä. Tänä päivänäkin suuria alumiinin käyttäjiä toimii Washingtonissa, mm. Boeingin päätehtaat sijaitsevat Mukilteon lähellä. Radallani alumiiniteollisuutta edustavat Anacortesissa sijaitseva alumiinsulatto, joka on ratani toiseksi suurin teollisuuslaitos sekä Delta Yardilla sijaitseva alumiiniprofiileita valmistava tehdas. Todellisessa elämässä Anacortes on ennen kaikkea kemian teollisuuden ja metsäteollisuuden keskittymä, mutta halusin radalleni alueelle tyypillisen alumiinitehtaan ja päätin sijoittaa sen Anacortesin teollisuuskaupunkiin.
GP7 #610 tekemässä vaihtotöitä American Aluminum Companyn alumiinisulatolla ja -valssaamolla Anacortesissa. Tämä tehdas on synonyymi käsitteelle Heavy Industry!

Ratani alumiiniteollisuuteen liittyy seuraavia tavaravirtoja:

• Alumiinimalmia kuljettava 12-vaunuinen malmijuna Spokane-Anacortes

• Alumiinikeloja Anacortesista Seattleen ja Spokaneen 4-6 vaunua ajoillassa

• Alumiinilevyjä Anacortesista Seattleen, Spokaneen ja Delta Yardiin 4-6 vaunua

• Alumiiniprofiileita Delta Yardista Spokaneen 1-3 vaunua

• Varaosa- ja täydennyskuljetukset Anacortesin sulatolle 0-2 vaunua

Alumiinimalmijuna saapumassa Anacortesiin. Junan peräpäätä koristaa Caboose, kuten tähän aikaan USA:ssa kuuluukin. Taustalla näkyy Hansen's Furnituren huonekalutehtaan rakennuksia.

Elintarviketuotanto

Washington on viljavaa aluetta ja osavaltiossa on erittäin laaja elintarviketuotanto. Columbia-joen laaksossa ja Itä-Washingtonissa kasvatetaan viljaa ja osavaltio on kuuluisa omenoistaan. Omenaviljelyn keskus on Wenatchee ympäristöineen. Wenatchee sijaitsee alueella, joka ei sisälly rataani. mutta päätin lisätä Burlingtoniin pienemmän omenapakkaamon. Paikallinen erikoisuus on Monroessa aikanaan sijainnut yksi USA:n suurimmista kaalifarmeista. Farmi tuotti paljon liikennettä GN:lle, joten minunkin piti sijoittaa Monroehen kaalipakkaamo. Minun versioni koko on tosin lähinnä karikatyyri esikuvasta!
Burlingtonissa sijaitseva omenapakkaamo tuottaa pienestä koostaan huolimatta varsin paljon liikennettä radalleni.

Ratani elintarvikeliikenne koostuu seuraavista tavaravirroista:

• Maitotuotteiden kuljetus Carnationin meijeriltä Seattleen 1-3 vaunua ajoillassa

• Omenakuljetukset Burlingtonista Spokaneen (ja edelleen itään) 4-6 vaunua

• Kaalikuljetukset Monroesta Spokaneen 2-4 vaunua

Kappaletavaran lastausta Anacortesin tavara-asemalla. Kappaletavara - Less-than-carload - on 1940-luvulla ajalta ennen UPS:ää tai DHL:ää tärkeä kuljetusmuoto.
O-4 #3205 -veturin vetämä tavarajuna #711 Vancouver B.C:stä Seattleen kuljettaa mm. elintarvikkeita, kappaletavaraa ja muuta umpitavaravaunuhin lastattua tavaraa. Burlingtonin avokuormausraiteella on 50' umpivaunu. Tänne on varmaankin tuotu puutavaraa tällä vähän harvinaisemmalla vaunutyypillä.

Henkilöjunaliikenne

Jatketaan pienellä kirjoituksella ratani henkilöjunaliikenteestä. Henkilöliikennettä radallani rajoittaa erityisesti säilytysraiteiden määrä. Olen joutunut tekemään radalla kulkevien junien määrän osalta aika paljon kompromisseja ja erityisesti tämä näkyy henkilöjunissa. Säilytysraiteet eivät mahdollista junien kääntämistä ajoillan aikana ja olen päätynyt henkilöjunien osalta siihen, että ajoillassa ajetaan ainoastaan saman junan toinen kulkusuunta, seuraavassa ajoillassa sitten toinen. Tämä tiputtaa esikuvanmukaisen henkilöliikenteen heti puoleen! Lisäksi olen joutunut jättämään radaltani useita henkilöjunia kokonaan pois. Toisaalta olen käyttänyt taiteilijan vapautta muutaman henkilöjunan osalta.

The Empire Builder
Aloitetaan Great Northernin tärkeimmästä pikajunasta, Chicagon ja Seattlen välillä kulkevasta pikajunaparista #1 ja #2 eli the Empire Builderista. Juna on saanut nimensä radan perustajan James J. Hillin lempinimestä. Herra oli todellinen imperiumin rakentaja ja amerikkalaisen unelman henkilöitymä. James Hill aloitti työelämänsä Mississipillä kulkeneen jokilaivan lämmittäjänä. Aika pian hänellä oli oma höyrylaiva ja ei aikaakaan, kun höyrylaiva oli vaihtunut pieneen rautatiehen Minneapolisissa. Varsin pian tämä rautatie muuttui yhdeksi USA:n suurimmista ja tärkeimmistä ja rautatie sai myös ansaitsemansa nimen Great Northern Railway. The Empire Builder -pikajuna aloitti kulkunsa vuonna 1929 ja se oli aina Great Northernin tärkein ja hienoin pikajuna. Chicagon ja Seattleen väliseen matkailuun Empire Builder oli ainoa "oikea" vaihtoehto - aina hienoin ja nopein, mutta ei välttämättä todellakaan halvin. Ratani Empire Builder on vuosien 1947-1950 asussa. Juna uudistettiin kokonaisuudessaan vuonna 1947 ja se pysyi tässä muodossa vuoteen 1950, jolloin veturit vaihdettiin EMD:n F7-sarjaan. Great Northernilla oli kokonaista 5 täydellistä junarunkoa varavaunuineen, jotta päivittäiset yhteydet oli mahdollista toteuttaa. Esikuvan runko oli Seattlen ja Spokanen välillä 10-vaunuinen, mutta olen joutunut radallani tyytymään 8-vaunuiseen. Junan kalusto on seuraava:

• 2 * EMD E7 -dieselveturi

• RPO-postivaunu (Railroad Post Office)

• 2 kpl 48-paikkaista päivävaunua

• ravintolavaunu

• baarivaunu

• 2 kpl makuuvaunuja

• Näköala- ja salonkivaunu

Empire Builder ohittamassa Snohomishin pikkuasemaa. Asema on niin pieni, että Great Northernin ykkösjuna ei pysähdy täällä.

Fast Mail
Numeroilla #27 ja #28 Minneapolisin ja Seattlen välillä kulkenut the Fast Mail oli vuosikymmeniä Washingtonin osavaltion tärkein postinkuljettaja. Muillakin rautatieyhtiöillä oli omia postijuniaan, mutta GN:n Fast Mail oli lähes aina nopein ja luotettavin. Junan aikataulu oli todella nopea ja muutamilla yhteysväleillä se oli jopa The Empire Builderia nopeampi. GN:lle oli kunnia-asia, että Fast Mail kulki prikulleen aikataulunsa mukaan ja juna oli niin täsmällinen, että Seattlen asukkaat kuulemma tarkistivat kellonsa junan saapumisesta. Juna oli Seattlen ja Spokanen välillä yleensä 8-10 vaunua pitkä, mutta sesonkeina juna saattoi olla huomattavasti pidempi. Jouluna Fast Mail ajettiin usein useammassa osassa. Radallani on varsin tarkka jäljennös Seattlen ja Spokanen välisestä junasta:

• S2-höyryveturi, GN:n ehkä hienoin höyry!

• 1-2 RPO-postivaunua (minulla yksi)

• 5-7 Storage Mail -postivaunua (minulla 5)

• Junan viimeisenä vaununa Pullman-makuuvaunu. Juna kuljetti myös matkustajia, mutta makuuvaunun lisäksi muita mukavuuksia ei ollut.

• Junassa oli usein Milwaukee Roadin ja AT&SF:n postivaunuja, myös minulla näitä kuuluu junakokoonpanoon

Pienoismalli Great Northernin kuuluisasta S2-höyryveturista on juuri saapunut radalleni ja tässä se on koeajossa tuolloin vielä maisemoimattomalla Snohomishin asemalla. S2 oli Great Northernin viimeisin ja hienoin henkilöjunakäyttöön hankittu höyryveturi. Näitä on säästynyt jälkipolville yksi kappale Fargossa Pohjois-Dakotassa.

The Western Star
Nämä numeroilla #3 ja #4 Chicagon ja Seattlen välillä kulkeneet pikajunat puuttuvat kokonaan radaltani. Harmi, nämä olivat myös hienoja pikajunia!

The Cascadian
Numeroilla #5 ja #6 kulkenut päivähenkilöjuna Seattlen ja Spokanen välillä oli vuosikymmeniä mielenkiintoinen bongattava. Juna ei ollut varsinaisesti hieno, päinvastoin se sai monesti vanhempaa kierrätyskalustoa muiden junien uusinnan yhteydessä, mutta se oli aikanaan tärkeä päiväyhteys kahden Washingtonin alueen suuremman kaupungin välillä. Juna puuttuu vielä radaltani, mutta se on tarkoitus mallintaa, kunhan konepaja ehtii varustella sopivia vaunuja. Minulla on jo valmiina toinen S2-höyryveturi tätä junaa varten. Juna oli useimmiten viisivaunuinen ja viimeisenä vaununa oli tyypillisesti avokuistinen Observation-näköalavaunu. Junassa kulki usein myös kiitotavaravaunu ja monissa kuvissa se on ollut harvinaisempi sota-aikaisesta joukkojenkuljetusvaunusta muutettu CB&Q-rautatieyhtiön vaunu.

Paikallisjuna Seattle - Skykomish
Great Northern ajoi 1920-luvulla Seattlen ja Skykomishin välillä pientä paikallisjunaa, joka koostui ainoastaan American-sarjan höyryveturista ja kahdesta avokuistisesta vaunusta (RPO ja matkustajavaunu). En voinut välttää kiusausta, kun ensin Bachmann julkaisi American-höyryveturista Great Northern -mallin ja pian tämän jälkeen ConCor lanseerasi vanhoja 1890-luvun avokuistisia puuvaunuja. Tämä juna tulee liikkumaan radallani joko (vanhan) esikuvan mukaisena paikallisjunana tai nostalgiarunkona.
Eletään vuotta 1928 ja aamun postijuna Anacortesiin on juuri saapunut asemalle. Tämä runko toimii radallani joko Seattle-Skykomish -paikallisjunana tai nostalgiarunkona.

The International
Junat #361 ja #362 edustavat radallani Seattlen ja Vancouver B.C.:n välisiä kansainvälisiä pikajunia. Ratani juna on noin vuoden 1950 asussa, jolloin veturina oli jo EMD:n F7 ja vaunusto Budd-yhtiön valmistamia Streamline-vaunuja. Esikuvan junat olivat 5-vaunuisia, mutta radallani mahtui ainoastaan 4-vaunuinen juna:

• EMD F7A -dieselveturi

• RPO-postivaunu

• 2 kpl päivävaunuja

• Ravintolavaunu (puuttuu junastani)

• Salonki-/näköalavaunu

The International -pikajuna kohtaa Puget Soundin rannalla Northern Pacificin tavarajunan Sumasiin. Oikealla näkyy Puget Soundin rantaa.

Henkilöjuna #358 ja #359 Seattle - Vancouver B.C.
Tämä henkilöjuna edustaa radallani vanhempaa, ennen vuotta 1950 kulussa olleita Kanadan junia. Juna kulkee yleensä ajoillaissani vastakkaiseen suuntaan kuin The International. Junan veturina on perinteinen H-5 -sarjan Pacific ja vaunusto koostuu radallani ainoastaan kahdesta vaunusta - samalle säilytysraiteelle piti pystyä mahduttamaan tavarajuna. Esikuvan junat koostuivat 4-5 vaunusta, mutta sesonkiaikoina junien pituus saattoi olla jopa 12 vaunua. Ratani junan kokoonpano on seuraava:

• H-5 -sarjan Pacific-höyryveturi

• 1910-luvun Heavy Weight RPO-postivaunu

• 1910-luvun Heavy Weight -matkustajavaunu

Vancouver B.C.:hen Kanadaan matkaava juna #358 on juuri saapumassa Burlingtoniin.

Yhdysliikenne liikenteen monipuolistajana

Yhdysvalloissa on tunnetusti satoja rautatieyhtiöitä, esimerkiksi vuonna 1956 USA:ssa oli 113 Class I –rautatieyhtitötä ja 309 Class II –yhtiötä. Monilla reiteillä melkein jokaisella asemalla on vielä tänäkin päivänä yhdysliikenneraide toisen rautatieyhtiön raiteille. Aina ei kuitenkaan ollut näin, rautateiden aamunkoitossa 1840-luvulla yhtiöt suojasivat mustasukkaisesti omia reittejään ja monopolihinnoitteluaan. Tämä johti lopulta viranomaisten puuttumiseen ja mm. kaikille rautatieyhtiöille yhteisten yhdysliikennesääntöjen laadintaan. Tultaessa 1870-luvulle yhdysliikenne eri rautatieyhtiöiden välillä alkoi olla jo arkipäivää ja monet rautatieyhtiöt olivat myös huomanneet yhdysliikenteen merkittävyyden liikenteen lisääjänä.

Yhdysliikenteessä voidaan erottaa seuraavat päätavat:

• yksittäisten vaunujen vaihto yhdysliikenneraiteilla (Interchange). Yhdysliikenneraiteita on kaiken kokoisia muutaman vaunun raiteesta aina satojen vaunujen vaihtoratapihoihin.

• Kokonaisten junien rataoikeussopimukset (Trackage Right), joissa naapuriyhtiö voi ajaa omia juniaan omilla vetureillaan toisen ratayhtiön kautta sopimuksessa sovittujen asemien välin. Rataoikeussopimuksia on hyvin monia erityyppejä, sopimus voi kattaa esim. ainoastaan yksittäisen junatyypin ja pienen välin tai laajemman sopimuksen kaikille junille naapuriyhtiön koko rataverkolle.

• Junien kuljetussopimus (Haulage Right), jossa naapuriyhtiö toimittaa kokonaisen junan toiselle rautatieyhtiölle toimitettavaksi esimerkiksi tiettyjen asemien välin. Kuljetussopimuksissa vastaanottava yhtiö vastaa junan kuljettamisesta ja vetureina käytetään tämän yhtiön vetureita.

• Yhdysliikenteen alalajiksi voi tulkita myös suurten kaupunkien eri ratayhtiöiden ratapihojen väliset siirtoajot (Transfer Run). Näissä naapurirautatieyhtiöt vaihtavat vaunuja toistensa ratapihojen välillä. Vaihdoissa voidaan käyttää jommankumman yhtiön vetureita ja henkilökuntaa tai vaihtoehtoisesti pelkästään siirtoihin erikoistunutta yhtiötä (Terminal Railroad).

Kuva 1. Pienoisrautatielläni Milwaukee Roadilla on oikean esikuvan mukaisesti rataoikeussopimus Great Northernin raiteille reitillä Carnation-Monroe-Everett. Carnationista jatkui Milwaukee Roadin omat kiskot kohti Snoqualmieta. Kuvassa Milwaukee Roadin RSC-2 on juuri aloittanut matkansa Great Northernin raiteilla kohti Carnationia.

Pienoisrautateillä yhdysliikenne tarjoaa mielenkiintoisen tavan lisätä liikennettä. Yhdysliikenne tarjoaa paljon vaihtoehtoja muutaman vieraan ratayhtiön vaunujen siirroista kokonaisten junien kauttakulkuihin. Joillain pienoisrautateillä koko radan teema on rakennettu yhdysliikenteen ympärille. Yhdysliikenne tarjoaa myös mahdollisuuden kaluston monipuolistamiseen ja radalla voi perustellusti ajaa toisen rautatieyhtiön kalustoa. Tietenkin tulee muistaa, että yhdysliikennettä voivat harrastaa ainoastaan lähekkäin sijaitsevat rautatiet.
Kuva 2. Northern Pacificin Z-4 -sarjan mallethöyryveturi on siirtymässä tavarajunan kanssa Snohomishissa Northern Pacificin Sumas-linjalta Great Northern –yhtiön raiteille. Pienoisrautatielläni Northern Pacificilla on esikuvan mukaan rataoikeussopimus Snohomishin ja Everettin väliseen liikenteeseen.

Kuva 3. Northern Pacificin C-4 –sarjan höyryveturi on kuvassa Everettissä siirtämässä tavarajunaa kohti Snohomishia ja NP:n Sumas-linjaa.

Kuvassa lähes vastavalmistunut Great Northernin GP7 #653 toimittaa tankkivaunua asiakkaalle Snohomishissa Washingtonin osavaltiossa kesällä 1953. Veturi oli toimitettu GN:lle maaliskuussa 1953.

Harvemmin täällä näyttää tulevan vastauksia näihin ratojen esittelyketjuihin, mutta täytyy jälleen todeta, että rata on yhä todella upea ja kirjoitukset rautateiden taustasta ja toiminnasta antavat kokonaisuudelle lisäarvoa. Plussaa siitä, että kuvista on lähes poikkeuksetta rajattu pois kaikki pienoismaailmaan kuulumaton!

tv_tyyppi kirjoitti: ↑10.02.2023 11:17 Harvemmin täällä näyttää tulevan vastauksia näihin ratojen esittelyketjuihin, mutta täytyy jälleen todeta, että rata on yhä todella upea ja kirjoitukset rautateiden taustasta ja toiminnasta antavat kokonaisuudelle lisäarvoa. Plussaa siitä, että kuvista on lähes poikkeuksetta rajattu pois kaikki pienoismaailmaan kuulumaton!

Kiitoksia!

Tästä ei höyryajan tunnelma enää paljoa parane ja kuvaajalla on käynyt todellinen tuuri! Great Northern Railwayn postijuna the Fast Mail #27 on juuri lähtenyt Great Northernin Everettin asemalta samalla, kun Vancouver B.C:stä lähtenyt Seattlen tavarajuna #711 on saapunut alemmalle ratatasolle 12.8.1950. Fast Mailin veturina on Great Northernin upea S-2 -sarjan Northern #2584. Tämä sarja edusti GN:n henkilöjunavetureiden parhaimmistoa. Tavarajunaa #711 vetää O-4 -sarjan Mikado #3203. Tämän sarjan vetureita käytettiin usein Vancouverin tavarajunissa. Terminal Avenuella on tiivis liikenne, mutta paloauto on kyllä ajanut vaarallisen pitkälle.

Nykyaika alkoi näkyä 1950-luvun alussa myös Pacific Northwestin tärkeimmässä postijunassa, Great Northern Railwayn the Fast Mailissa. Tässä lähes päivälleen 70 vuotta sitten, 24.8.1950, otetussa kuvassa EMD:n F7 #363-C on jo korvannut junan veturina perinteisen S-2 -sarjan Northern-höyryveturin. Kuvassa Fast Mail, juna #27, on juuri kaartamassa Everettin Great Northern -asemalle. Kuvaaja on ilmeisesti ottanut kuvan Terminal Avenuen varrella olevan talon yläkerroksesta. Onneksi vanhaan 6*6 laatikkokameraan on löytynyt Kodachromea, joten saamme nauttia värikuvasta!

Otin tällä erää viimeiset kuvat vanhasta Espoossa sijaitsevasta pienoisrautatiestä 24.8.2023 ja syksyllä alkaa radan purku. Tavoitteena on aloittaa vuodenvaihteen jälkeen uuden ja paremman Great Northern -radan rakentaminen Mäntsälässä.

Kiitokset näistä viimeisistä kuvista tältä radalta. Toivottavasti päästään pian bongaamaan junia tulevalla radalla.

tv_tyyppi kirjoitti: ↑26.09.2023 12:39 Kiitokset näistä viimeisistä kuvista tältä radalta. Toivottavasti päästään pian bongaamaan junia tulevalla radalla.

Kiitoksia kiitoksista! Lähiviikkoina pitää aloittaa vanhan radan purku, siltä osin on vähän haikea olo, koska sitä tuli kuitenkin rakennettua 15 vuotta!

Onko sulla mitään uutta kerrotavaa Great Northern Cascade Division Vol 2 -radan suunnitelmista? Onko ratakaaviota tms?