Puuvaunuja
Posted: 10.04.2021 18:48
Kaapin pohjalta löytyi vielä kokoamattomia Mallijunien 100-paikkaisten Ei-vaunujen sarjoja. Päätin kuudesta vaunusta koota vaikkapa koeveturi-Nohabin perään sopivan henkilöjunan. Koska pelkistä Ei-vaunuista koottu juna on paitsi tylsä myös esikuvan vastainen, tein yhdestä vaunusta Fo-konduktöörivaunun ja yhdestä 1. luokan Ci-vaunun. Lisäksi junakokoonpanoon löytyi Mestarimallien valikoimasta Eik-kahvilavaunu. Vaihtelua Ei-vaunuihin tuovat yksi koneellisesti tuuletettu Ei ja kaksi A11-teleillä varustettua Ei-vaunua. Junakokoonpanoon tuo väriä vielä Po-postivaunu.
Vaunuihin pyrin etsimään esikuvatietoa vaunukorteista. Näistä löytyi tiedot teleistä, taarasta ja korjausajankohdista. Näin sain vaunujen merkinnätkin vastaamaan esikuvaansa.
Mallijunien sarjojen kokoaminen oli varsin suoraviivaista. Muoviosat liimasin metyylietyyliketonilla toisiinsa. Vaunuissa käytetty polystyreenimuovi on sangen kovaa ja haurasta, joten paikoitellen sai olla varovainen, etteivät osat napsahda poikki. Muutama sivuseinä ja alusta olikin varastossa jo katkennut, mutta ne sai korjattua liiman avulla varsin siististi käyttökelpoisiksi. Sivuseinät ja runkopalkit olivat myös jonkin verran taipuneet vuosien saatossa. Nekin suoristuivat hyvin.
Koriin askartelin sisäisen rungon messinkiprofiileista. Runkoon juotin sivuseinät kiinni. Rungossa on poikkipalkit, joihin katto on ruuvattu kiinni. Kattoa varten valoin uretaanista kiinnityspalikat, joihin ruuvasin M2:n pidätinruuvin – sellaisen, jossa ei ole tavanomaista kantaa. Näin katto saadaan kohdistettua koriin oikealle paikalle ja kiinnitettyä mutterilla korin sisäpuolelta. Tätä varten tein alustaan lisäreikiä.
Vaunujen A12-telit varustin messinkisillä laakerikupeilla rullaamisen parantamiseksi. Vaunujen alustojen telikeskiöt korvasin uusilla, koska olemassaoleviin reikien poraaminen siististi oli mahdotonta. Telit kiinnitin alustaan samoilla ruuveilla ja jousilla kuin Mestarimallien sarjassa. Samalla rakensin kolmipisteripustuksen, jonka mukaisesti vain toinen teli pääsee korkeussuunnassa kääntymään. Tämä onnistui helposti liimaamalla telirunkoon keskiön kohdalle metallilangan pätkä. A11-telit ovat Mestarimallien tuotteita.
Vaunujen portaat juotin sarjan 0,2 mm:n messinkisyövyteosista. Kaiteet ovat Mestarimallien uushopea- tai terässyövytteitä. Osan kaiteet jätin maalaamatta esikuvanmukaisesti – joissakin vaunuissa on näkynyt täysin kirkkaita sivukaiteita. Päätyjen ylikulkusillat, päätyportit ja päätytikkaat ovat Mestarimallien syövyteosia. Sarjan mukana tulleet 0,2 mm:n messinkisyövyteosat ovat aivan liian heikkoja käytettäväksi. Koneellisesti tuuletetun Ei-vaunun tuuletusritilä on itse piirretty uushopeasyövyte.
Ci- ja Fo-vaunujen seinät ovat itse valettua uretaania. Originaalit tein styreenilevystä sirkkelin avulla. Ikkunat ovat nekin uretaanivalua, samoin Fo:n sivuovet. Muilta osin vaunuissa voi hyödyntää Ei-rakennussarjoja – alustan, päädyn ja katon detaljit ovat samanlaisia. Kattokalusteiden (tuulettimien ja kaminan savutorvien) paikka toki vaihtelee hieman.
Eik-vaunu on sekin melko suoraan rakennussarjasta. Ainoat muutokset ovat sivuikkunat (puolet korvasin tuuletusikkunattomalla versiolla) sekä katolle johtavat tikkaat, jotka ovat samanlaiset kuin Ei-vaunuissa. Myös Eik-vaunuun rakensin sisäseinät esikuvan mukaisesti, jotta ikkunoista ei paistaisi toisen puolen ikkunat tarpeettomasti.
Vaunut on pohjamaalattu ensin harmaalla autopohjamaalilla, minkä jälkeen ruiskutin pintaan puuvaunuruskean (tai Fo:n tapauksessa konduktöörivaunun vihreän) Rautatiemuseon maalikokoelmasta. Sivuseinien teippauksen jälkeen maalasin alustan ja telit mustaksi XtraColorin Night Black -sävyllä.
Vaunujen tekstitys on toteutettu märkäsiirtokuvilla, jotka piirsin itse esikuvatietojen perusteella. Siirtokuvat on tulostettu Hollannissa. Eik:n siirtokuvat ovat suoraan rakennussarjasta. Siirtokuvat on suojattu Testorsin Dullcote-mattalakalla, ja kevyt viimeistelysäistys on tehty Carr’sin maapigmenttijauheilla.
Katot on maalattu hiekansävyisellä emalimaalilla, minkä jälkeen pinnalle on ripoteltu hienoa hiekkaa. Käsittely on toistettu, minkä jälkeen asensin kattokalusteet.
Ikkunat ovat kirkasta polystyreenimuovia. Muovinpätkiin liimasin Tiimarin beigeä servettiä verhoa kuvaamaan. Verhot oli helpointa liimata ensin muoviin, ja kokonainen muutaman ikkunan kokoinen elementti asentaa vasta sitten vaunuun. Vessan ja kaminahuoneen ikkunoiden maitolasi on toteutettu kolminkertaisella teipillä.
Mitähän unohdin kertoa? Kertokaapa, mikä kiinnostaa, niin yritän valaista lisää!
Vaunuihin pyrin etsimään esikuvatietoa vaunukorteista. Näistä löytyi tiedot teleistä, taarasta ja korjausajankohdista. Näin sain vaunujen merkinnätkin vastaamaan esikuvaansa.
Mallijunien sarjojen kokoaminen oli varsin suoraviivaista. Muoviosat liimasin metyylietyyliketonilla toisiinsa. Vaunuissa käytetty polystyreenimuovi on sangen kovaa ja haurasta, joten paikoitellen sai olla varovainen, etteivät osat napsahda poikki. Muutama sivuseinä ja alusta olikin varastossa jo katkennut, mutta ne sai korjattua liiman avulla varsin siististi käyttökelpoisiksi. Sivuseinät ja runkopalkit olivat myös jonkin verran taipuneet vuosien saatossa. Nekin suoristuivat hyvin.
Koriin askartelin sisäisen rungon messinkiprofiileista. Runkoon juotin sivuseinät kiinni. Rungossa on poikkipalkit, joihin katto on ruuvattu kiinni. Kattoa varten valoin uretaanista kiinnityspalikat, joihin ruuvasin M2:n pidätinruuvin – sellaisen, jossa ei ole tavanomaista kantaa. Näin katto saadaan kohdistettua koriin oikealle paikalle ja kiinnitettyä mutterilla korin sisäpuolelta. Tätä varten tein alustaan lisäreikiä.
Vaunujen A12-telit varustin messinkisillä laakerikupeilla rullaamisen parantamiseksi. Vaunujen alustojen telikeskiöt korvasin uusilla, koska olemassaoleviin reikien poraaminen siististi oli mahdotonta. Telit kiinnitin alustaan samoilla ruuveilla ja jousilla kuin Mestarimallien sarjassa. Samalla rakensin kolmipisteripustuksen, jonka mukaisesti vain toinen teli pääsee korkeussuunnassa kääntymään. Tämä onnistui helposti liimaamalla telirunkoon keskiön kohdalle metallilangan pätkä. A11-telit ovat Mestarimallien tuotteita.
Vaunujen portaat juotin sarjan 0,2 mm:n messinkisyövyteosista. Kaiteet ovat Mestarimallien uushopea- tai terässyövytteitä. Osan kaiteet jätin maalaamatta esikuvanmukaisesti – joissakin vaunuissa on näkynyt täysin kirkkaita sivukaiteita. Päätyjen ylikulkusillat, päätyportit ja päätytikkaat ovat Mestarimallien syövyteosia. Sarjan mukana tulleet 0,2 mm:n messinkisyövyteosat ovat aivan liian heikkoja käytettäväksi. Koneellisesti tuuletetun Ei-vaunun tuuletusritilä on itse piirretty uushopeasyövyte.
Ci- ja Fo-vaunujen seinät ovat itse valettua uretaania. Originaalit tein styreenilevystä sirkkelin avulla. Ikkunat ovat nekin uretaanivalua, samoin Fo:n sivuovet. Muilta osin vaunuissa voi hyödyntää Ei-rakennussarjoja – alustan, päädyn ja katon detaljit ovat samanlaisia. Kattokalusteiden (tuulettimien ja kaminan savutorvien) paikka toki vaihtelee hieman.
Eik-vaunu on sekin melko suoraan rakennussarjasta. Ainoat muutokset ovat sivuikkunat (puolet korvasin tuuletusikkunattomalla versiolla) sekä katolle johtavat tikkaat, jotka ovat samanlaiset kuin Ei-vaunuissa. Myös Eik-vaunuun rakensin sisäseinät esikuvan mukaisesti, jotta ikkunoista ei paistaisi toisen puolen ikkunat tarpeettomasti.
Vaunut on pohjamaalattu ensin harmaalla autopohjamaalilla, minkä jälkeen ruiskutin pintaan puuvaunuruskean (tai Fo:n tapauksessa konduktöörivaunun vihreän) Rautatiemuseon maalikokoelmasta. Sivuseinien teippauksen jälkeen maalasin alustan ja telit mustaksi XtraColorin Night Black -sävyllä.
Vaunujen tekstitys on toteutettu märkäsiirtokuvilla, jotka piirsin itse esikuvatietojen perusteella. Siirtokuvat on tulostettu Hollannissa. Eik:n siirtokuvat ovat suoraan rakennussarjasta. Siirtokuvat on suojattu Testorsin Dullcote-mattalakalla, ja kevyt viimeistelysäistys on tehty Carr’sin maapigmenttijauheilla.
Katot on maalattu hiekansävyisellä emalimaalilla, minkä jälkeen pinnalle on ripoteltu hienoa hiekkaa. Käsittely on toistettu, minkä jälkeen asensin kattokalusteet.
Ikkunat ovat kirkasta polystyreenimuovia. Muovinpätkiin liimasin Tiimarin beigeä servettiä verhoa kuvaamaan. Verhot oli helpointa liimata ensin muoviin, ja kokonainen muutaman ikkunan kokoinen elementti asentaa vasta sitten vaunuun. Vessan ja kaminahuoneen ikkunoiden maitolasi on toteutettu kolminkertaisella teipillä.
Mitähän unohdin kertoa? Kertokaapa, mikä kiinnostaa, niin yritän valaista lisää!