Veturitalli.Fi

Hienon näköistä! Soraistukset ja tiestöt näyttävät oikein hyvin onnistuneilta. Puiden muovisuuden hävittämisestä tuli mieleen, että onko kokemusta puiden runkojen mattalakkaamisesta? Tasottaisikohan se muovin kiiltoa? Hyvän näköinen ratkaisu kyllä tuo runkojen sirottelukin.

Toisenlaisen pienoismalliprojektin sivittämänä olen nyt "koukuttunut" maalaushommiin, joita myös on riittämiin. Tarvitseehan ratapihan ympäristö yhtä sun toista rekvisiittaa. Työn alle päätyi JHR:ltä ostamani relekoju. Tässä ensimmäisten osien maalaus kasaamisen jälkeen.





Samalla maalausalustalla Svs-vaunun suursäiliöitä (vaunusta oma ketjunsa) ja V60:n osat, jotka kokivat koemaalauksen suomalaisiksi. Konekopat päätynevät säistämisen (eli tuhrimisen) jälkeen lastiksi avovaunuun.

Päätin kokeilla myös rakennusten modaamista. Kokoelmissani on Heljanin kaksikerroksinen asetinlaiterakennus, joka oli pienoisrautatieharrastukseni ensimmäinen muovirakennussarja, jonka koskaan ole kasannut. Kasattu siis ehkä vuonna 1995 tai -96. Osien toisiinsa liittämisessä käyttämäni UHU:n muoviliima osoittautui turhankin sitkeäksi, sillä joistakin kohdista muovi antoi vierestä ennemmin periksi kuin liimasauma yrittäessäni irroitella yläkerran osia toisistaan.







Tarkoitus olisi tehdä asetinlaitetornista Karjaan vanhaa tornia muistuttava: http://vaunut.org/kuva/23955

Tiiliosan ikkunat ovat toki erilaiset mutta modaus koskeekin lähinnä yläkertaa.

EDIT: Avasin projektille oman ketjun. http://www.veturitalli.fi/viewtopic.php?p=10524#p10524

Puiden istutusta.

Asemapuistoon päätyi omenapuu, kun puolestaan kuuset ovat valloittaneet vanhan ratapohjan ympäristön. Asemapuisto sai ympärilleen myös pensasaidan. Asemamiehelle riittänee siis junien kulkuaikojen ulkopuolella kunnossapitotöitä.











Pysäkkirakennuksen vasemmalle puolelle kuului mielestäni myös yksi isompi lehtipuu mutta sen ainoa optimipaikka tuli lähelle lohkojen välistä saumaa. Niinpä se on ainoa puista joka on irroitettava. Porasin puun pohjaan reiän johon liimasin rautanaulan pätkän. Vastaavasti porasin myös ratapöytään reiän naulaa varten.

Muuntamon ympäristökin sai viimein maastonsa. Sivelin Nochin maisemaliimaa reilusti kertaalleen sirotetulle alustalle ja liiman päälle sirottelin pieniä kiviä, pensasmateriaalia ja lopulta kuorrutin jäljelle jääneet kohdat ruohosirottimella. Keräsin jo harrastuksen alkuvuosina erääseen margariinirasiaan muistaakseni paloiksi saksittua joulukranssia ja joitain luonnonkuituisia koristeita. Jälkimmäiset olivatkin vuosien aikana kuivaneet helposti silputtaviksi haituviksi. Mielestäni sain ne kuvaamaan aika hyvin puista pudonneita risuja ynnä muuta oksastoa.





Lisäsin myös pensaistoa tasoristeyksen ympäristöön.



Pysäkkirakennuksen ympäristö kaipaisi vielä ainakin muutaman penkin ja valaisinpylvään.



Vanhan kallion laelle pitänee lisätä vielä muuta lyhyempi puu. Vanhan ratalinja ympäristö puolestaan näyttää kohtuulliselta.



Asemapuisto kaipaa seuraavaksi enää ihmisiä vilvoittelemaan junaa odottaessa.

Loppusuoralla. Enää rekvisiitat ja figuurit paikoilleen. Tarkoituksena on saada lohkot "valmiiksi" jouluksi. Tunnustan, että yksikään pienoisrautatie ei ole koskaan valmis mutta joku pieni henkinen maali on silti syytä asettaa. Parantamiselle ja täydentämiselle on aina sijansa.



Liikennemerkit ovat peräisin Fallerin sarjasta 180540. Radan varteen tulevat merkit puolestaan on kopioitu skannerilla Tapio Keräsen piirtämistä kuvista, joita ilmestyi Junat-lehdissä 1980-90 -lukujen taitteessa. Tulostin kuvat tarrapaperille ja käytin Fallerin sarjan liikennemerkkirunkoja avuksi. Kuvassa on kaikki rataan tulevat merkit paitsi aurausmerkit, jotka tulee vielä askarrella.

Ihmiset ovat saapuneet Hietalaan. Kesäpäivä loistaa kuin LED-valo horisontista.

Ihmisfiguurien asettelun ja tunnelmakuvien oton jälkeen voin varmaan onnitella rakentajaa Hietala-projektin saattamisesta loppuun. Olet koostanut aloittelijoille hyvän kuvasarjan pienoismallimaiseman rakennusvaiheista ja maininnut kiitettävällä tarkkuudella käyttämäsi tarvikkeet. Tämä oli myös hyvä kertomus pienoismalliharrastajan ehkäpä tärkeimmästä ominaisuudesta: kärsivällisyydestä.

LOK wrote:Ihmisfiguurien asettelun ja tunnelmakuvien oton jälkeen voin varmaan onnitella rakentajaa Hietala-projektin saattamisesta loppuun. Olet koostanut aloittelijoille hyvän kuvasarjan pienoismallimaiseman rakennusvaiheista ja maininnut kiitettävällä tarkkuudella käyttämäsi tarvikkeet. Tämä oli myös hyvä kertomus pienoismalliharrastajan ehkäpä tärkeimmästä ominaisuudesta: kärsivällisyydestä.

Kiitos palautteesta. Aikomus on ollut koostaa tästä myös hieman tiivistetympi kuvakertomus pienoismallit.netin puolelle, jolloin siitä olisi iloa myös hieman useammalle pienoismalliharrastajalle. Ja tarkoitus on myös joku päivä tuoda rata näytille omienkin keskuuteen.

Nyt on tullut aika tehdä hieman lisädetaljointia ja vuosien aikana tapahtuneen kuivumisen aiheuttamia korjauksia. Ensiprojektina on tarkoitus hävittää Märklinin C-kiskojen muovisuus. Maalasin pengerosat Woodland Scenicsin Earth Undercoatilla.

Ja sitten alkoi sorastus. Käytössäni oli sekä uimarannalta haettua ja seulottua luonnonhiekkaa sekä voimalaitoksessa käytettävää leijupetihiekkaa. Jälkimmäinen on raekooltaan tasajakoista, joka on myös sen heikkous eli se näyttää enemmän sepelöinniltä kuin sorastukselta. Tässä tapauksessa se ei ole haitta, sillä käytin sitä pääraiteeseen, jonka onkin tarkoitus näyttää perusparannetulta ja sivuraide voi näyttää vanhemmalta.

Sivelin pengerosa liima+maaliseoksella, jossa oli yksi osa Woodland Scenicsin Earth Undercoatia ja yksi osa Eri-Keeperiä. Tämän päälle ripottelin soraa. Sen jälkeen ripottelin hiekan kiskojen väliin ja koitin jo tässä vaiheessa harjoilla putsata ratapölkyt. Toisessa asemalohkossa kokeilin kastella sorastuksen ensin vedellä, johon lisäsin pari tippaa astianpesuainetta (isopropanoli olisi tietysti voinut olla parempaa, mutta sitä ei ollut käytettävissä). Vaikka koitin tehdä kastelun sumuna ja suhteellisen korkealta, ilmanpaine yhdistettynä kosteuteen puhalsi hiekkoja kasaan ja jälki näytti niin huonolta, että otin imurin ja imin kaiken kostean hiekan pois. Jätin siis esikastelun pois ja sorastuksen jälkeen kastelin kaiken hiekan laimennetulla liimaliuoksella (1 osa Eri-Keeperiä, kolme osaa vettä, pari tippaa astianpesuainetta). Seoksen annostelun tein 5 ml:n muovipipetillä.
Tähän lohkoon tuli hieman liikaa hiekkaa. Kuivumisen jälkeen oli melkoinen savotta raaputella lasikuituharjalla ja muovilastoilla isot hiekan rakeet pois pölkkyjen päältä, kiskon syrjästä sekä nastarivin päältä.

Toiseen lohkoon tuli siis asetella hiekkaa huolellisemmin. Järjestys oli kuitenkin sama, ensin pengerosan liimavärjäys, hiekan levitys kiskojen ulko- ja sisäpuolelle ja tämän jälkeen sidonta ohennetulla liimalla.
Kuivumisen ja pienen putsailun (sekä tietenkin imuroinnin) jälkeen tulos oli kelvollinen.
Tärkeimmät työkalut olivat meikkiharja (jota tarvitaan melkeinpä kaikessa työskentelyssä pienoismallien kanssa), puupalikka/rima, muovinen lasta ja lasikuituharja (sekä se edellä mainittu imuri).

Hienon näköistä tulee ja mukavaa, kun kerrot noin seikkaperäisesti työvaiheet kompastuskivineen kaikkineen.

Välillä pitää tehdä virheitä, että voi oppia niistä.
Seuraavana olisi tarkoituis asetella figuureja uusiksi sekä lisätä pensaistoa.

Nyt on poistettu valurenkaat figuureista ja liimattu uudelleen paikoilleen. Lisäsin myös vähän pensaistoa, mutta lisättäville puille täytyy tehdä tehdä ensin maalausta ja sirottelua, jotta turha muovisuus katoaa.

Mukava nähdä, että tämäkin projekti on lähtenyt taas käyntiin. Sorastus parantaa kyllä todella hyvin radan ilmettä.