Suomalaisen pienoisrautatiekaluston saatavuudesta
Re: Suomalaisia pienoisrautatiekauppoja.
Hieman tämä suomalaiskalustokurjuus helpotti kun Museo otti valikoimiinsa HO-puolelle ne Ei-vaunujen rakennussarjat ja maalisarjat suomalaisvärein. Mutta jos yhtään lohduttaa, niin N:ssä suomalaiskaluston tilanne on vielä kurjempi eikä edes mitään rakennussarjoja taida olla näköpiirissä. Tosin N:ssä löytyy joitakin Arnoldin tavara- ja tankkivaunuja suomalaistunnuksin, mutta siihen se sitten taitaa jäädäkin.
Re: Suomalaisia pienoisrautatiekauppoja.
Suomi-malleja voidaan tuottaa seuraavilla tavoilla
1. Kokonaan valmismalleja tuottavan yrityksen omalla riskillä.
2. Suomalaisen kauppiaan tai yhdistyksen rahoittamina valmismalleina, jolloin valmismalleja tuottava yritys on ainoastaan alihankkija.
3. Suomalaisten rahoittamina muovirakennusarjoina
4. Suomalaisten rahoittamina valmiina piensarjamalleja (=valmiiksi koottuina joko maalattuina tai maalaamattomina)
5. Suomalaisten rahoittamina piensarjarakennusarjoina
6. Suomalaisten rahoittamina maalausversioina valmismalleja valmistavan yrityksen tuotteista
7. Valmismalleja valmistavan yrityksen rahoittamina maalausversioina, kuten Rocon Sr2.
8. Tilaustöinä valmiiksi rakennussarjoista koottuina malleina.
Jokaisen em. kohdan realistisuus voidaan yrittää arvioida, koska suomalaisilla on kokemusperäistä tietoa jonkin verran asiasta. Valmismalleja tuottava teollisuus toki valmistaa juuri sitä, mille on kysyntää, eli markkinoita.
1. Tämä on mielestäni täysin epärealistinen vaihtoehto. Roco toteaa oman kannattavuutensa perustuvan vähintään 10 000 kappaleen myyntiin. Tanskalaisen Heljanin tuotantotekniikka ei ole yhtä raskas, jolloin kannattavaksi markkinaksi riittää muutama tuhat. Kun englantilainen H0 Society suunnitteli teettävänsä Heljanilla 1:87-mittakaavaisen englantilaisen dieselveturin, olisi yhdistyksen pitänyt sitoutua ostamaan noin 1000 kappaletta vetureita. Tämä antaa jonkinlaisen käsityksen asetelmasta. Erät ovat todennäköisesti suurempia, mikäli Heljan toimisi kokonaan omalla riskillä.
2. Roco on ilmoittanut tekevänsä malleja myös kokonaan asiakkaiden piirustusten perusteella. Asiakkaan olisi tuolloin sitouduttava ostamaan vähintään 5000 kpl malleja. Tämä tieto on tosin jo muutaman vuoden takaa, joten en tiedä tarkkaan, mikä tilanne on tällä hetkelle. Investointitarve on täysi arvoitus. Tälle antanee suuntaa Rocon omien tuotteiden hinnoittelu.
3. Mallijunien Ei, Gb ja Hdk ovat kokonaan suomalaisten rahoittamia polystyreenistä ruiskupuristamalla valmistettuja rakennussarjoja. Halvempi matalapainevalutekniikka edellyttää sitoutumista vähintään 500 kappaleen sarjan rahoittamiseen, kalliimpi teräsmuottien käyttö taas enemmän. Investointitarve vähintään luokkaa 10 000 euroa.
4. Etelä-Korea lienee tällä hetkellä tunnetuin valmiiden piensarjamallien tuottaja. Minimituotantoerät valmistajasta riippuen ovat 500-1000 kappaletta. Investointitarpeesta antaa hyvän kuvan katsomalla keskieurooppalaisten piensarjavalmistajien loppuhintoja, joista vähentää pois vähintään 30 prosenttia, jolloin valmistajalle maksettavasta tukkuhinnasta saa jonkinlaisen kuvan. Norjalainen NMJ erimerkiksi teettää malleja Etelä-Koreassa, mm. Nohabin malli.
5. Piensarjavalmistus perustuu messinkisyövytykseen ja erilaisten valuosien käyttöön, joita ovat hartsit ja metallit. Menetelmällä voidaan tuottaa sarjoja vaikka vain 50 kappaletta. Investointitarve on muutamia tuhansia euroja sen mukaan, onko kyse vaunuista tai vaikkapa höyryvetureista. En sitten tiedä, ovatko rakennussarjat suomalaisista malleista ylipäätään sitä, millä harrastus saataisiin nousuun. Monet pienoisrautatieharrastajathan näyttävät vierastavan rakennussarjoja ja haluaisivat mieluummin valmiita malleja.
6. Monet valmiita pienoisrautatiemalleja valmistavat yritykset valmistavat myös alihankintana vaikkapa suomalaisten yritysten tilauksista maalausversioita sarjatuotantomalleistaan, esimerkiksi Heljan olisi ollut valmis maalaamaan Nohabista Suomi-version tai Trix siirtoseinävaunu Gks:stä. Trix edellytti 500 kappaleen tilausta. Tämän perusteella voidaan laskea investointitarve, joka vaunujen osalta on luokkaa 15 000 euroa ja vetureiden osalta 50 000 euroa.
7. Rocon Sr2-maalausversio ei ole syntynyt suomalaisten tarpeesta, vaan keskieurooppalaisten keräilijöiden tarpeesta, kuten myös venäläiset vaunut. Todennäköisyys tämäntapaisille malleille on kuitenkin melko pieni.
8. Suomessa on koulutuksen saaneita pienoismalliartesaaneja, jotka kokoavat tuntitöinä malleja. Hintaluokka noin 500 euroa vaunujen osalta. Veturia tuskin saa alle tuhannella eurolla.
Johtopäätös on väkisinkin se, että on olemassa monenlaisia mahdollisuuksia, mutta kuka on valmis investoimaan malleihin ja siihen, että rahat saattavat olla vuosikausia kiinni varastossa.
Ei-vaunujen rakennussarjat ovat olleet myynnissä jo toistakymmentä vuotta. Rautatiemaalit taas on teetetty Rautatiemuseon omalla kustannuksella.
1. Kokonaan valmismalleja tuottavan yrityksen omalla riskillä.
2. Suomalaisen kauppiaan tai yhdistyksen rahoittamina valmismalleina, jolloin valmismalleja tuottava yritys on ainoastaan alihankkija.
3. Suomalaisten rahoittamina muovirakennusarjoina
4. Suomalaisten rahoittamina valmiina piensarjamalleja (=valmiiksi koottuina joko maalattuina tai maalaamattomina)
5. Suomalaisten rahoittamina piensarjarakennusarjoina
6. Suomalaisten rahoittamina maalausversioina valmismalleja valmistavan yrityksen tuotteista
7. Valmismalleja valmistavan yrityksen rahoittamina maalausversioina, kuten Rocon Sr2.
8. Tilaustöinä valmiiksi rakennussarjoista koottuina malleina.
Jokaisen em. kohdan realistisuus voidaan yrittää arvioida, koska suomalaisilla on kokemusperäistä tietoa jonkin verran asiasta. Valmismalleja tuottava teollisuus toki valmistaa juuri sitä, mille on kysyntää, eli markkinoita.
1. Tämä on mielestäni täysin epärealistinen vaihtoehto. Roco toteaa oman kannattavuutensa perustuvan vähintään 10 000 kappaleen myyntiin. Tanskalaisen Heljanin tuotantotekniikka ei ole yhtä raskas, jolloin kannattavaksi markkinaksi riittää muutama tuhat. Kun englantilainen H0 Society suunnitteli teettävänsä Heljanilla 1:87-mittakaavaisen englantilaisen dieselveturin, olisi yhdistyksen pitänyt sitoutua ostamaan noin 1000 kappaletta vetureita. Tämä antaa jonkinlaisen käsityksen asetelmasta. Erät ovat todennäköisesti suurempia, mikäli Heljan toimisi kokonaan omalla riskillä.
2. Roco on ilmoittanut tekevänsä malleja myös kokonaan asiakkaiden piirustusten perusteella. Asiakkaan olisi tuolloin sitouduttava ostamaan vähintään 5000 kpl malleja. Tämä tieto on tosin jo muutaman vuoden takaa, joten en tiedä tarkkaan, mikä tilanne on tällä hetkelle. Investointitarve on täysi arvoitus. Tälle antanee suuntaa Rocon omien tuotteiden hinnoittelu.
3. Mallijunien Ei, Gb ja Hdk ovat kokonaan suomalaisten rahoittamia polystyreenistä ruiskupuristamalla valmistettuja rakennussarjoja. Halvempi matalapainevalutekniikka edellyttää sitoutumista vähintään 500 kappaleen sarjan rahoittamiseen, kalliimpi teräsmuottien käyttö taas enemmän. Investointitarve vähintään luokkaa 10 000 euroa.
4. Etelä-Korea lienee tällä hetkellä tunnetuin valmiiden piensarjamallien tuottaja. Minimituotantoerät valmistajasta riippuen ovat 500-1000 kappaletta. Investointitarpeesta antaa hyvän kuvan katsomalla keskieurooppalaisten piensarjavalmistajien loppuhintoja, joista vähentää pois vähintään 30 prosenttia, jolloin valmistajalle maksettavasta tukkuhinnasta saa jonkinlaisen kuvan. Norjalainen NMJ erimerkiksi teettää malleja Etelä-Koreassa, mm. Nohabin malli.
5. Piensarjavalmistus perustuu messinkisyövytykseen ja erilaisten valuosien käyttöön, joita ovat hartsit ja metallit. Menetelmällä voidaan tuottaa sarjoja vaikka vain 50 kappaletta. Investointitarve on muutamia tuhansia euroja sen mukaan, onko kyse vaunuista tai vaikkapa höyryvetureista. En sitten tiedä, ovatko rakennussarjat suomalaisista malleista ylipäätään sitä, millä harrastus saataisiin nousuun. Monet pienoisrautatieharrastajathan näyttävät vierastavan rakennussarjoja ja haluaisivat mieluummin valmiita malleja.
6. Monet valmiita pienoisrautatiemalleja valmistavat yritykset valmistavat myös alihankintana vaikkapa suomalaisten yritysten tilauksista maalausversioita sarjatuotantomalleistaan, esimerkiksi Heljan olisi ollut valmis maalaamaan Nohabista Suomi-version tai Trix siirtoseinävaunu Gks:stä. Trix edellytti 500 kappaleen tilausta. Tämän perusteella voidaan laskea investointitarve, joka vaunujen osalta on luokkaa 15 000 euroa ja vetureiden osalta 50 000 euroa.
7. Rocon Sr2-maalausversio ei ole syntynyt suomalaisten tarpeesta, vaan keskieurooppalaisten keräilijöiden tarpeesta, kuten myös venäläiset vaunut. Todennäköisyys tämäntapaisille malleille on kuitenkin melko pieni.
8. Suomessa on koulutuksen saaneita pienoismalliartesaaneja, jotka kokoavat tuntitöinä malleja. Hintaluokka noin 500 euroa vaunujen osalta. Veturia tuskin saa alle tuhannella eurolla.
Johtopäätös on väkisinkin se, että on olemassa monenlaisia mahdollisuuksia, mutta kuka on valmis investoimaan malleihin ja siihen, että rahat saattavat olla vuosikausia kiinni varastossa.
Ei-vaunujen rakennussarjat ovat olleet myynnissä jo toistakymmentä vuotta. Rautatiemaalit taas on teetetty Rautatiemuseon omalla kustannuksella.
-
jartsa
Re: Suomalaisia pienoisrautatiekauppoja.
7. Rocon Sr2-maalausversio ei ole syntynyt suomalaisten tarpeesta, vaan keskieurooppalaisten keräilijöiden tarpeesta, kuten myös venäläiset vaunut. Todennäköisyys tämäntapaisille malleille on kuitenkin melko pieni.
Jos vaikka tuntee jonkun harrastajan/keräilijän sieltä,vinkiksi lähettää piirustuksia mittoineen,että tämmöisiä on olemassa myös.Sitten ko. henkilö viestii siellä muille harrastajille,onko kiinnostusta?Valmistajalle ilmoittelevat tällästä mallia pitäisi saada,vielä lähettävät kuvatkin tehtaalle.Monta suomimallia varmaankin saattaisi ilmestyä valmiina.
Jos vaikka tuntee jonkun harrastajan/keräilijän sieltä,vinkiksi lähettää piirustuksia mittoineen,että tämmöisiä on olemassa myös.Sitten ko. henkilö viestii siellä muille harrastajille,onko kiinnostusta?Valmistajalle ilmoittelevat tällästä mallia pitäisi saada,vielä lähettävät kuvatkin tehtaalle.Monta suomimallia varmaankin saattaisi ilmestyä valmiina.
Re: Suomalaisia pienoisrautatiekauppoja.
Toivottavasti nyt tästä 2081-sarjan moottorivaunusta tulis (eli Flirtti) valmismalli, jos sitä on tarjolla jonku muu maa värityksellä.