Pr-harrastuksen laajuus ja yleinen kiinnostus

Yleinen keskustelu rautateistä ja pienoisrautateistä.

Valvojat: jhr, Hermanni

Vastaa Viestiin
ealab
Veturinkuljettaja
Viestit: 1088
Liittynyt: 21.09.2007 09:49

Pr-harrastuksen laajuus ja yleinen kiinnostus

Viesti Kirjoittaja ealab » 20.08.2012 08:16

On hyvä, mutta kapea. Verrattuna esim. sukellusharrastajien "snorkkeli"-sivustoon, tai Citroën-harrastajien kahteen verkkosivustoon. C-sivujen tieto-, asiantuntijamäärää, avuliaisuutta, ystävällistä asiallisuutta, huumoriakin, ei paljon muilla sivustoilla tapaa. Vastauksia, tietoa saattaa kysyjä saada useammaltakin Citroën-tietäjältä. Täällä nähtyjä lieveilmiöitä ei ole huomattu. Sukellus- ja Citroën-harrastajia vaan taitaa olla paljon enemmän, kuin pr-harrastajia. Tai se vain näkyy eri tavalla. "Snorkkeli"-sivuilla näkyy kulloinkin sivuilla vierailevat jäsenet ja vierasmäärät. Heitä on paljon.

Tony
Lämmittäjä
Viestit: 152
Liittynyt: 21.03.2007 14:41

Re: Pr-harrastuksen laajuus ja yleinen kiinnostus

Viesti Kirjoittaja Tony » 20.08.2012 10:48

Eipä ole kovin suosittua PR-harrastus ainakaan oman kokemukseni mukaan. Tuttavapiirini ei sisällä yhtään ao harrastajaa ja kyllä se ymmärryskin "lelujuna"-harrastusta kohtaan on vähän niin ja näin. En ole itse jaksanut asialla päätäni vaivata, vaan leikin enemmän tai vähemmän tosissani junilla. :D
Kolmatta kiskoa pitkin perille saakka!

Avatar
Jaska
Asemapäällikkö
Viestit: 550
Liittynyt: 09.01.2007 10:58

Re: Pr-harrastuksen laajuus ja yleinen kiinnostus

Viesti Kirjoittaja Jaska » 20.08.2012 21:15

Messuilla ja näyttelyissä havainnoimani mukaan porukkaa tuntuu kiinnostavan varsinkin nostalgiset Suomi-mallit ilmiselvästi. Mutta harvalla on lopulta resursseja muuhun, kuin korkeintaan valmiiden tehdasmallien ostamiseen ja into saattaa tyssätä heti alkuunsa tämän takia.

PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 794
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: Pr-harrastuksen laajuus ja yleinen kiinnostus

Viesti Kirjoittaja PeS » 20.08.2012 23:11

Jaska kirjoitti:Messuilla ja näyttelyissä havainnoimani mukaan porukkaa tuntuu kiinnostavan varsinkin nostalgiset Suomi-mallit ilmiselvästi. Mutta harvalla on lopulta resursseja muuhun, kuin korkeintaan valmiiden tehdasmallien ostamiseen ja into saattaa tyssätä heti alkuunsa tämän takia.
Suomi-mallit todellakin näyttävät kiinnostavan. Suomi-malleille on tyypillistä se, että ne on koottava rakennussarjoista, modattava tehdasmalleista tai rakennettava kokonaan itse. Valmiit Suomi-mallit tulevat aina oleman harvinaisuus tai sitten ne ovat yksin kappalein rakennettuina tilaustöinä erittäin kalliita. Suomalaisten rautatiemallien rakentaminen ei kuitenkaan kovin paljon eroa muovimallien rakentamisesta. Nykyaikaisessa muovimallissa - vaikkapa lentokoneessa, panssarivaunussa tai autossa - on melkoinen määrä osia, mallit on koottava itse ja ne on myös maalattava. Juttelin ModelExpossa kaverin kanssa, joka oli rakentanut Trumpeterin 1:35 -muovisarjasta staattisen BR52-veturin (tosin siihen oli hankittu kaikki mahdolliset after market -syövyteosat, lisäksi yhtä ja toista oli väkerretty käsin). Mallin rakentamiseen oli kulunut 1300 tuntia. Muovimallareita on moninkertaisesti enemmän kuin rautatiemallien rakentajia. Yhdistävä tekijä on, että on oltava valmis innostumaan rakentamisesta - ja sitähän rakennussarjojen kokoaminenkin on. Rautatieaiheet eivät kauheasti kiinnosta, mutta muovimalliporukka on aktiivista.

Suomalaiset rautatieaiheiset rakennussarjat perustuvat pitkälti syöyvytettyihin osiin. Kammoksuuko porukka kolvin käyttöä ja juottamista? Kokoonnumme joka sunnuntai Tapiolaan kokoamaan malleja, vaihtamaan kokemuksia ja opastamaan toisiamme. Aina silloin tällöin mukaan ilmestyy harrastaja täysin pystymetsästä - ilman minkäänlaista kokemusta messinkimallista. Parin kolmen kerran jälkeen juottamisen salat aukeavat ja tästä eteenpäin homma on enää itsestä kiinni. Sama pätee ruiskumaalaukseen: aikan monella ei ole minkäänlaista kokemusta, mutta kun kokeneemmat opastavat, niin homma alkaa pelittämään. Ehkä yksi syy rautatieharrastuksen alakuloon on se, että yhdistystoiminta on lähes kokonaan kuollut. Tällä tarkoitan sellaista yhdistystoimintaa, jolloin jossain kellarissa on suuri yhteinen kerhorata, jota voi käydä katsomassa ja rakentamassa viikoittain. Tällaisessa yhteisössä oppii parhaimmillaan monta kertaa enemmän kuin yksin kotona. Se, että jokainen nykertää yksin kotona jotain moduulia, joka viedään kerran vuodessa johonkin näyttelyyn muiden moduulien kanssa ei ole sama asia.

Suomalaisen vaunumallin rakentaa käytännössä viikonlopun aikana ynnä maalaus päälle. Tämä on huomattavasti vähemmän kuin muovisen lenkoneen malli puhumattakaan hartsista tuotetusta lentokoneen piensarjamallista (joita niitäkin on tullut rakennettua). Ehkä ongelma onkin siinä, että rautatieaiheet eivät ole yhtä kiinnostavia kuin muut malliaiheet. Tosin vetureiden rakentelussa yhtenä haastena on saada se myös liikkumaan.

Tietoa ja kokemusta Suomesta löytyy yllättävän paljon. En sitten tiedä kohtaako tieto ja tiedon tarve riittävän hyvin - aikaisemmin tätä tyhjiötä ainakin osittain täytti kerhotoiminta.

ealab
Veturinkuljettaja
Viestit: 1088
Liittynyt: 21.09.2007 09:49

Re: Pr-harrastuksen laajuus ja yleinen kiinnostus

Viesti Kirjoittaja ealab » 21.08.2012 08:05

Kuinka monta aktiivista kerhorataa Suomessa on? Tapiola on, Turku on, Tampere, Lahti?....Turun kerhorata ei ole kellarissa, vaan III-kerroksessa! Sieltä vaan raijataan rappuja myöten maailmalle.....Nuoria ei Turun kerhossa taida olla, vain ikinuoria. Vaikuttaisiko nykyään VR:n tilanne mielikuviin, myös ns. "vain näppäilyyn tottuneet nintendosukupolvet", heidän käsitys itselle aiheutetusta vaivasta? Toiselta kantilta myös esim, joukkueurheiluharrastus, kuten jääkiekko vaatii paljon aikaa, siihen vielä koulunkäynti, se on siinä. Sekä varsinainen tiedonpuutekin. Pr-harrastus on ollut laskemaan päin 60-luvulta lähtien. Sitä myötä, kun autoistus on lisääntynyt ja autot ovat pienoismalleinakin alkaneet kiinnostaa. Ps. Tässä oli hiukan pohdintaa.

Psi
Lämmittäjä
Viestit: 249
Liittynyt: 24.02.2007 12:32

Re: Pr-harrastuksen laajuus ja yleinen kiinnostus

Viesti Kirjoittaja Psi » 21.08.2012 09:08

Toisaalta on hyvä muistaa että pienoisrautatieharrstus ja mallien rakentaminen eivät ole ihan sama asia.

Näyttelyissä nähdään vain niitä ratoja joita saadaan näyttelyyn vietyä, ei kotiratoja. Suomessa pienoisrautatieharrastus on ollut pitkälti saksalaisten kuvastojen innoittamaa, kuvastot oli aikoinaan suomennettuja ja niitä oli helppo lukea. Kuvastossa esiteltiin erilaisia ympyräratoja. Sitähän suomalainen pienoisrautatieharrastus kai nykyäänkin lähinnä on.

Kerhotoiminta täällä etelässä on ilmeisesti hiipunut. Toisaalla asiat lienee paremmin. Oulussa PoRha taitaa olla varsin vireä, Turussa tapahtuu, ja kai PiRaKekin on edelleen pelissä mukana?

Messinkiveturin teko on yksilötoimintaa, vaikka veturia joukolla jossain tinataankin -- veturi tai vaunu on oma ja henkilökohtainen -- niinkuin se Sitikka ja snorkkelikin! Niin on usein myös moduuliradan moduuli. Omaa saa nysvätä niinkuin haluaa, ei tule besserwisserit sanomaan mitään, jos haluaa "väärin sammuttaa", paitsi katsastusmies Sitikan kohdalla ja joku normi-niuhottaja moduuliradan kanssa. Siksi kai moduulirata-ajatus vielä jaksaa jonkin verran innostaa. Vuodessa on vaan nykyään niin monta tapahtumaa että samalla pienellä porukalla moduuliradan kasaaminen ja ajaminen väsyttää pientä aktiivijoukkoa.

Mikä lienee muovimallauksen innostavuus nuorten keskuudessa nykyään? Onko siellä vireää nuorisotoimintaa? Kuinka muovimallit ja (saksalainen) pienoisrautatiemateriaali menee kaupaksi -- Verkkokauppa.com trokaa kumpaakin, ja Hämentien risteysasemakin muutti vähän aikaa sitten isompiin tiloihin.

pekka

PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 794
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: Pr-harrastuksen laajuus ja yleinen kiinnostus

Viesti Kirjoittaja PeS » 21.08.2012 09:22

ealab kirjoitti:Kuinka monta aktiivista kerhorataa Suomessa on? Tapiola on, Turku on, Tampere, Lahti?..
Ei ole Tapiolassa(kaan) kerhorataa, eikä ole koko pääkaupunkiseudulla. PRK vuokrasi Löylymäen Leikkikalumuseolle, jonka jälkeen koko yhdistys on käytännöllisesti katsoen kuollut. Vähän sama kuin jos rekkamies myisi rekkansa ja yrittäisi tämän jälkeen hoitaa entistä ammattiaan. Kun radasta luovuttiin, kaikkosivat ne nuoret, jotka tykkäsivät ajella sillä kerhoiltoina. Romua täynnä oleva kerhotila ei riitä houkuttelmaan ketään.

Fremo-porukka on tietty "uusi" ryhmä, kuten myös moduuleita rakenteleva N-Club. Moduulitoiminta vaan ei ole sama asia kuin kerhorata. Jatkuvasti ajokunnossa oleva kerhorata on se, mikä vetää - jos on vetääkseen. Tästä on niin paljon kokemuksia. Voi olla, että nykytilanteessa edes kerhorata ei jaksa innostaa. Pienoisrautatieharrastukseen liittyy niin paljon käsityötä ja näpräämistä, että siitä on oltava kiinnostunut ja aika ei ilmeisesti suosi käsityövaltaisia harrastuksia. Dinosaurusten lajihan tämä näyttää olevan vähän joka puolella Suomea, eli ei tämä pahemmin nuoria kiinnosta. Keski-ikä lienee jo 50 vuoden paremmalla puolella.

Muovimallipuoli kiinnostaa kuitenkin nuoria - ja käsityöharrastuksestahan sielläkin on kyse. Muovimalliyhdistykset vaan ovat paljon aktiivisempia. Mallikisoja on useita vuoden aikana ja monet vanhat konkarit vetävät junnuille jatkuvasti kursseja, joissa perehdytään rakentamisen saloihin. Aktiivisuudesta oiva esimerkki on esim. http://www.pienoismallit.net -sivusto. Jotenkin tuntuu oudolta, että pienoisrautatiepuolella ei kyetä tuottamaan dataa edes tärkeimmistä perusasioista, joita mielestäni on radan sähköistys. Vuodesta toiseen vaihteiden ja radan sähköistys näyttää olevan asia, joka on porukalle epäselvä ja johon tarvittaisiin sarjakuvatasoista opastusmateriaalia suomenkielellä. Onko näin, että pienoisrautatieharrastajat ovat kykenemättömiä organisoitumaan ja toimimaan ryhmänä (tämä on pelkkä kysymys, johon minulla ei ole vastausta)?

Tony
Lämmittäjä
Viestit: 152
Liittynyt: 21.03.2007 14:41

Re: Pr-harrastuksen laajuus ja yleinen kiinnostus

Viesti Kirjoittaja Tony » 21.08.2012 09:57

PeS kirjoitti:Jotenkin tuntuu oudolta, että pienoisrautatiepuolella ei kyetä tuottamaan dataa edes tärkeimmistä perusasioista, joita mielestäni on radan sähköistys. Vuodesta toiseen vaihteiden ja radan sähköistys näyttää olevan asia, joka on porukalle epäselvä ja johon tarvittaisiin sarjakuvatasoista opastusmateriaalia suomenkielellä. Onko näin, että pienoisrautatieharrastajat ovat kykenemättömiä organisoitumaan ja toimimaan ryhmänä (tämä on pelkkä kysymys, johon minulla ei ole vastausta)?
Otan tähän kantaa, kun en itse ymmärrä, miksi tuosta tarvitsee heti tehdä rakettitiedettä ja rakentaa vieläpä se raketti heti kättelyssä. Ei aloittelija kaipaa tietoa siitä, miten Pecon vaihdetta ohjataan "slow motion"-vaihdemoottorilla, jossa on rajakytkimet, kondensaattorit, ohjaus painonapeilla, kulkutieautomaatilla, DCC:llä ja radio-ohjauksella jne...

Eiköhän alkuun pääsisi ohjeen osalta ihan yleispätevillä asioilla. Tässä voitaisiin ottaa esimerkiksi jokin Rocon aloituspakkaus, jossa käytäisiin läpi radan sähkönsyöttö, vaihteiden sähköistys solenoidein, opastimien lisääminen rataan. Sitten rönsyinä voisi käydä erikseen läpi vaihteiden digitaalisen ohjauksen, kulkutieautomatiikan jne. Jossakin vaiheessa varmasti johtavien risteysten kytkennät, paluu silmukat jne...

Märklin on tehnyt mielestäni omaan järjestelmäänsä hyvän kirjan "Controlling, switching, running", josta käy ilmi heidän järjestelmänsä perusteita. Tuotakin voisi käyttää asioiden runkona ja soveltaen sen tietoja.

Mutta jos tuosta ohjeläpyskästä tulisi joskus haihattelua enemmän, niin mites kuvien käyttö tuollaisessa materiaalissa tekijänoikeusmielessä? Kuvat pitäisi varmaankin piirtää/ottaa itse, jotta ei tulisi mitään epäselvyyksiä?
Kolmatta kiskoa pitkin perille saakka!

PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 794
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: Pr-harrastuksen laajuus ja yleinen kiinnostus

Viesti Kirjoittaja PeS » 21.08.2012 10:01

Psi kirjoitti:Toisaalta on hyvä muistaa että pienoisrautatieharrstus ja mallien rakentaminen eivät ole ihan sama asia.
Riippuu tietenkin siitä, millä tavalla pienoisrautateitä harrastaa. Jos rakennetaan vetureita ja vaunuja itse tai rakennussarjoista, jos rakennetaan taloja itse tai rakennussarjoista ja jos rakennetaan maastoa, niin menetelmät, rakennusmateriaalit ja lähestymistavat ovat käytännössä samoja olipa aihe mikä tahansa. Rautatiemallin erottaa staattisesta mallista se, että rautatiemalli liikkuu, mikä tuottaa omat haasteensa. Muovimallipuolella syövytteiden ja metallivalujen käyttö on räjähdysmäisesti yleistynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, joten tältäkin osin lähestymistä on tapahtunut.

Ratatekniikka ja sähköistys ovat niitä asioita, jotka erottavat pienoisrautatieaiheen muista aiheista.
Suomessa pienoisrautatieharrastus on ollut pitkälti saksalaisten kuvastojen innoittamaa, kuvastot oli aikoinaan suomennettuja ja niitä oli helppo lukea. Kuvastossa esiteltiin erilaisia ympyräratoja. Sitähän suomalainen pienoisrautatieharrastus kai nykyäänkin lähinnä on.
Tähän pätee sama kuin edelliseen asiaan - riippuu miten pienoisrautateitä harrastaa. Kyllä suomalaisia aiheita harrastavat ovat kautta aikojen hakeneet oppinsa Englannista. On erittäin vaikea sanoa, mitä suomalainen pienoisrautatieharrastus nykyään - tai ylipäätään - on. Yhtenä mittarina voi käyttää sitä, mitä näyttelyissä näkee. Näyttelyissä ovat kautta aikojen korostuneet suomalaiset aiheet (mikä ei tietenkään anna koko kuvaa harrastuksesta, mutta yhden kuvan antaa silti). Hyvin harvoin itse asiassa suomalaisessa näyttelyssä näkee valmiiksi rakennettua saksalaista rataa. Missä ovat saksalaiset moduuliradat?
Messinkiveturin teko on yksilötoimintaa, vaikka veturia joukolla jossain tinataankin...
Niin on jokainen muovimallikin ja niin on jokainen yhteiselle kerhoradalle naulattu kiskometri - joku yksilö on sen rakentanut. Kun rakentaa yksin, niin on myös erittäin yksin jokaisen ongelman tai vaikeuden kanssa. Pahimmassa tapauksessa mielenkiinto rakentamista kohtaan loppuu siihen, kun sitä ylitsepääsemätöntä vaikeutta ei sitten pystykään ratkaisemaan itse - tai tyydyttävällä tavalla. Porukasta löytyy ainakin ehdotuksia ja ratkaisumalleja, miten ongelmasta voi selvitä. Eihän koulujakaan tarvittaisi, jos kaikki osaisivat kaiken perittynä. Tämän tapainen käsityöhön perustuva kisällilaji ei mitenkään kehity, jos ei ole halua oppia uutta, halua etsiä tietoa, kykyä vastaanottaa neuvoja ja kykyä kestää epäonnistumisia. Tämän harrastuksen voi pitkälti rinnastaa vanhoihin käsityöammatteihin, jossa mentiin vanhan mestarin oppipojiksi. Ainakin itse olen oppinut lähes kaiken vanhemmilta ja kokeneemmilta harrastajilta. Samaa toteuttaa myös kirjallisuuden ja nettisivustojen lukeminen, mutta käytännön ja teorian välillä on aina kuilu, eli sitten kun rakennat, niin ei se sujukaan samalla tavalla kuin jossain kirjassa on kerrottu.
Mikä lienee muovimallauksen innostavuus nuorten keskuudessa nykyään? Onko siellä vireää nuorisotoimintaa? Kuinka muovimallit ja (saksalainen) pienoisrautatiemateriaali menee kaupaksi -- Verkkokauppa.com trokaa kumpaakin, ja Hämentien risteysasemakin muutti vähän aikaa sitten isompiin tiloihin.
Muovimallikauppiaiden määrä on kasvanut Suomessa, vaikka lähes järestään kaikki uudet yrittäjät ovat nettikauppoja. Helsingissä on useita muovimallikauppja (esim. Martti Kuivalainen, Tietonikkari, Hobby-Point), joista saa laajasti myös erikoistuotteita ja harvinaisempien valmistajien malleja. Pienoismallit.net -sivustolta löytyy nettikauppoja. Kauppojen määrä ja myytyjen romppeiden määrä on yksi mittari, joka kertoo jotain harrastuksen laajuudesta. Tullitilastoista löytyy myös mielenkiintoista tietoa maahantuotujen kamojen arvosta - ei niitä tuotaisi, ellei niitä ostettaisi. Jos muistan oikein, niin tullitilastoissa maahan tuotujen muovimallien rahallinen arvo oli pari vuotta sitten viisinkertainen junakamoihin verrattuna - ja muovimallien hinnathan ovat selvästi halvempia kuin junakamojen. Tullitilastot eivät valitettavasti kerro mitään siitä, miten paljon harrastajat tilaavat itse kamaa kansainvälisistä nettikaupoista.

PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 794
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: Pr-harrastuksen laajuus ja yleinen kiinnostus

Viesti Kirjoittaja PeS » 21.08.2012 10:34

Tony kirjoitti: Märklin on tehnyt mielestäni omaan järjestelmäänsä hyvän kirjan "Controlling, switching, running", josta käy ilmi heidän järjestelmänsä perusteita. Tuotakin voisi käyttää asioiden runkona ja soveltaen sen tietoja. Mutta jos tuosta ohjeläpyskästä tulisi joskus haihattelua enemmän, niin mites kuvien käyttö tuollaisessa materiaalissa tekijänoikeusmielessä? Kuvat pitäisi varmaankin piirtää/ottaa itse, jotta ei tulisi mitään epäselvyyksiä?
Villi veikkaukseni on, että Märklinin suomalainen maahantuoja saa oikeuden käyttää julkaisua suomeksi käännettynä, jos sellaisen haluaa tehdä. Eräs tuttavani toi taannoin Woodland Scenicsin kamaa maahan. WS:llä on hyvä maisemarakennusopus, jossa esitellään puljun tuotteiden käyttöä. Kun kysyimme, olisimme saaneet kirjan peräti taittotiedostoina käännöstä ja julkaisemista varten.

Pienoisrautien sähköistys on kyllä Märkliniä moniulotteisempi asia. Kaksikiskovalmistajien vaihteita on useita ja jokaisella valmistajalla on hieman erilainen lähestymistapa aiheeseen. Kaupallisessa mielessä luulisi, että vaihteita ja ratatarvikkeita maahantuovilla yrityksillä olisi edes jonkinlainen intressi varustaa myymänsä tuotteet suomenkielisillä ohjeilla.

Sähköistyksessä valmistajien omat ratkaisut vaan eivät ole aina toimivia - ja tähän tarvitaan sitä harrastajien kokemusperäistä tietoa. Aika moni tietää, miten eri valmistajien vaihteita voidaan hyvin yksinkertaisin kikoin modata sellaisiksi, että ne toimivat huomattavasti paremmin tai peräti erinomaisesti. Tätä tietoa ei löydy valmistajien prujuista tai asennusohjeista. Tämä tieto pitäisi saada helposti ymmärrettävään muotoon ja tästä tiedosta on apua myös aloittelijalle kunhan asia on vain esitetty riittävän yksinkertaisella tavalla.

ealab
Veturinkuljettaja
Viestit: 1088
Liittynyt: 21.09.2007 09:49

Re: Pr-harrastuksen laajuus ja yleinen kiinnostus

Viesti Kirjoittaja ealab » 21.08.2012 15:49

Silloin, tällöin joku kirjoittelee, laittaa kytkinkaavioitakin näille sivuille. Pientä, hajallaan olevaa "kirjastonpoikasta" löytynee näiltäkin sivuilta. Ei aina jokaiselle kulloinkin ajankohtaista asiaa. Mm. vaihteista on ollut. Kun näitä toivottavasti luetaan, niin voisi samalla kopioida, tai muuten ottaa itselle talteen vastaisaa tarvetta varten. Muutenkin on hyvä lukea kaikki rivit, voi tulla näitä "löytöjä" eteen. Ja ainakin koettaa painaa mieleen, muistella, missäs se juttu taas olikaan..

magnuken
Lämmittäjä
Viestit: 356
Liittynyt: 28.04.2008 10:26

Re: Pr-harrastuksen laajuus ja yleinen kiinnostus

Viesti Kirjoittaja magnuken » 22.08.2012 23:42

Jaska kirjoitti:Messuilla ja näyttelyissä havainnoimani mukaan porukkaa tuntuu kiinnostavan varsinkin nostalgiset Suomi-mallit ilmiselvästi. Mutta harvalla on lopulta resursseja muuhun, kuin korkeintaan valmiiden tehdasmallien ostamiseen ja into saattaa tyssätä heti alkuunsa tämän takia.
Tuo pitää todellakin paikkansa myös meikäläisen havaintojen mukaan.
Jatkuvasti kysellään "saako sydeemin Ukko-Pekkaa ja puuvaunua" tai muuta vastaavaa! Eli kynnys tuohon Suomi-kalustoon ja myös muuhun Suomi-rekvisiittaan on aivan liian suuri. Edellyttää yleensä varsin mittavia käden taitoja itse rakentamisen muodossa, vaikka olisikin olemassa jonkin sortin aihio rakennussarjan muodossa.

Tässä yhteydessä on kuitenkin kehuttava ja kiitettävä N-Club Finlandia, joka on jäsenkyselyn perusteella teettänyt koko joukon ihka valmiita DR13 Suomi vetureita Espanjassa N-skaalassa. Tällainen toiminta kummasti madalloittaa harrastuskynnystä!

Uskon kyllä, että pr-harrastus Suomessakin jälleen lähtisi kasvuun (sitten 1960 luvun) jos vain sitä valmista tai edes liki valmista Suomi-kamaa olisi hiemankin nykyistä enemmän saatavilla. Tässä ei myöskään liene yksiköiden hinta mikään kynnyskysymys.

Vastaa Viestiin