Näin alkuun, mistä rakennustarvikkeet ja materiaalit.

Keskustelua radan rakentamisesta, maisemoinnista, ratapihakaavioista, ym.
PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 776
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: Näin alkuun, mistä rakennustarvikkeet ja materiaalit.

Viesti Kirjoittaja PeS » 29.12.2008 11:00

jartsa kirjoitti:Tälläistä olen ratapohjana ja runkorakenteina käyttäväni:Runkona 100x15mm kuusi hienosahattuna/höylättynä,jalat myös hs/höylättynä 2x2:sta.Vaneri (10mm)on radan kantava pohja,raiteiden alla korkki tms?Kiskot on "metrikiskoja" ja vaikkapa 3m:n välein 1mm:n?(vai riittääkö 0,5mm,per pääty), välyksellä oleva juottamaton liikuntasauma.Jokaisessa toisiin kiinnijuotetussa n.3m:n pätkässä oma virransyöttö .Takaa ainakin virransyötön toimivuuden sähköisesti.
Vaikea ottaa kantaa valitsemiisi runkomateriaaleihin, kun ei ole tarkempaa tietoa itse rungon rakenteesta. Onko kyseessä ns. avoin runkorakenne vai vanerilevyllä kokonaan katettu rakenne? Penkkojen pohjissa tai radan katemateriaalina en käyttäisi vaneria - korkeintaan filmivaneria ja sekin maalattuna molemmilta puolilta öljymaalilla ennen asentamista. Itse olen käyttänyt avointa runkorakennetta, eli puupohjaisella materiaalilla katetaan vain kiskojen alle jäävät alueet ja kaikki muut välit katetaan synteettisillä materiaaleilla, kuten styrofoam-levyllä, kanaverkolla, paperilla jne. Penkkojen alla linjoilla käytin pistosahalla sivuistaan viistoksi sahattua lastulevyä, jonka kaikki pinnat (myös alapuoliset) on maalattu kahteen kertaan öljypohjaisella Empire-maalilla. Maalauksen voi välttää valitsemalla vihertävän saniteettilastulevyn, joka on "kyllästetty" kostetta kestäväksi. Kantavan penkan päällä on kolmen millimetrin VinylBed-penkka, joka on liimattu kosteutta kestävällä puusepän liimalla (korkilla on taipumus turvota paitsi Bilteman moottoritiivisteitä varten myytävällä kumikorkkilevyllä, joka on stabiili). Näin sain aikaiseksi esikuvaansa edes jossain määrin muistuttavan kaksinkertaisen pengermallin. Asemien alla taas on suurempia suoria lastulevyjä - nekin maalattuina kummaltakin puolelta ja muutamasta kohdasta katkaistuina ja liikuntasaumoilla varustetuina (kannataa välttää suuria yhtenäisiä levypintoja). Asema-alueilla kiskojen alla on pelkkä VinylBed (asema-alueillahan ei ole pengermuotoa käytännössä lainkaan).

Flekseistä kolmen metrin kangiksi juotettuja pätkiä monet jenkkikirjat todellakin suosittelevat. Näitä ohjeita mekin aikoinaan noudatimme. Kolmen metrin kanki on kuitenkin aivan liian pitkä Suomen ilmasto-oloihin. Kun kaikki kaarteemme olivat paukahtaneet irti, piti kolmen metrin pätkät pätkiä lyhyemmiksi, eli tehdä liikuntasaumoja laikalla (paksuus 0,7 mm) käytännössä noin 1,5 m:n välein. Elämisen ilmiöihin toki vaikuttaa myös käytetty kaarresäde. Meillä minimikaarresäde on 600 mm, joka jenkkiopuksien mielestä on aivan liian jyrkkä fleksistä taivuteltuna - jenkkiopuksissa todetaan, että alle metrisiä säteitä ei fleksistä pitäisi vääntää tai jos väännetään, niin profiilit pitäisi manklata. 600-milliset kaarresäteet saimme lopulta pysymään paikoillaan ilman manklaustakin: riittävillä liikuntasaumoilla on kunnollisella naulauksella, eli käytimme kaikissa kaarteissa ns. "oikeita" kiskonauloja. Oikeat kiskonaulat ovat nauloja, joissa kanta on korvattu 90 asteen kulmaan väännetyllä väkäsellä. Naulaus tehdään aivan profiilin jalan vierestä ja ennen kuin naula painetan pohjaan, käännetään väkänen siten, että se tarraa kiinni profiilin jalasta. Naulaukset tehdään karteissa noin joka kymmenenteen pölkkyyn - sekä profiilin ulko- että sisäpuolelta. Liikuntasaumojen kohdalta kahdesta tai kolmesta vierekkäisestä pölkystä sauman kummaltakin puolelta ja profiilin kummaltakin puolelta. Ensin tehdään naulaus ja vasta naulauksen jälkeen katkaistan liikuntasauma. Näin varmistetaan se, että kaarteeseen sijoitettu liikuntasauma ei muodosta "kinkkiä", eli kulmakohtaa. Noin yleisesti ottaen liikuntasaumojen sijoittamista kaarteeseen tulisi välttää - aina näin ei kuitenkaan voi tehdä.

Oikean kiskonaulan pito on erinomainen. Kiinnityksessä on tarvittava jousto ja mahdollisesti elämään pyrkivässä rakenteessa profiili pääse liukumaan suhteesessa naulan kantaan. Paikat eivät siis mene rikki, vaikka radan rakenne eläisikin. Oikean kiskonaulan käyttäminen ei ole juurikaan työläämpi tapa kuin tavanomaisten naulojen käyttäminen: porataan tiukka reikä profiilin jalan vierestä pölkyn läpi puiseen alusrakennelmaan asti. Painetaan naula sormilla paikoilleen siten, että väkänen sojottaa pois päin profiilista. Naulataan tuurnan avulla paikoilleen. Kun naula on lähellä loppusyvyyttään käännetaan väkänen kiskoprofiilin jalan päälle, tuurna naulan päälle ja kevyellä napautuksella lyödään naula loppusyvyyteensä. Seurataan samalla silmä kovana, että naulaus ei mene liian syvälle ja paina monttua kiskoon. Naula tarttuu yleensä niin lujasti, että sitä ei voi kiskoa irti, vaan epäonnistunut naulaus on purettava katkaiselmalla naula teräslangan katkaisuun soveltuvilla sivuleikkureilla.

Suorilla osuuksillä voi käyttää tavanomaisia kiskonauloja. Naulaus noin joka 12:sta pölkystä - pölkyn päistä, ei pölkyn keskeltä. Pölkyn keskelle lyöty naula voi painaa pölkyn lyttyyn ja kaventaa raideleveyttä.

Jokaiseen liikuntasaumalla erotettuun osuuteen ei välttämättä tarvitse järjestää omaa sähkön syöttöään - riittää, että hyppylangalla ylitetään laikalla katkaistu sauma.

Avatar
jartsa
Veturinkuljettaja
Viestit: 959
Liittynyt: 20.12.2008 18:20

Re: Näin alkuun, mistä rakennustarvikkeet ja materiaalit.

Viesti Kirjoittaja jartsa » 29.12.2008 17:19

PeS kirjoitti:
Vaikea ottaa kantaa valitsemiisi runkomateriaaleihin, kun ei ole tarkempaa tietoa itse rungon rakenteesta. Onko kyseessä ns. avoin runkorakenne vai vanerilevyllä kokonaan katettu rakenne? Penkkojen pohjissa tai radan katemateriaalina en käyttäisi vaneria - korkeintaan filmivaneria ja sekin maalattuna molemmilta puolilta öljymaalilla ennen asentamista.


Flekseistä kolmen metrin kangiksi juotettuja pätkiä monet jenkkikirjat todellakin suosittelevat. Näitä ohjeita mekin aikoinaan noudatimme. Kolmen metrin kanki on kuitenkin aivan liian pitkä Suomen ilmasto-oloihin. Kun kaikki kaarteemme olivat paukahtaneet irti, piti kolmen metrin pätkät pätkiä lyhyemmiksi, eli tehdä liikuntasaumoja laikalla (paksuus 0,7 mm) käytännössä noin 1,5 m:n välein. Elämisen ilmiöihin toki vaikuttaa myös käytetty kaarresäde. Meillä minimikaarresäde on 600 mm, joka jenkkiopuksien mielestä on aivan liian jyrkkä fleksistä taivuteltuna - jenkkiopuksissa todetaan, että alle metrisiä säteitä ei fleksistä pitäisi vääntää tai jos väännetään, niin profiilit pitäisi manklata. 600-milliset kaarresäteet saimme lopulta pysymään paikoillaan ilman manklaustakin: riittävillä liikuntasaumoilla on kunnollisella naulauksella, eli käytimme kaikissa kaarteissa ns. "oikeita" kiskonauloja. Oikeat kiskonaulat ovat nauloja, joissa kanta on korvattu 90 asteen kulmaan väännetyllä väkäsellä. Naulaus tehdään aivan profiilin jalan vierestä ja ennen kuin naula painetan pohjaan, käännetään väkänen siten, että se tarraa kiinni profiilin jalasta. Naulaukset tehdään karteissa noin joka kymmenenteen pölkkyyn - sekä profiilin ulko- että sisäpuolelta. Liikuntasaumojen kohdalta kahdesta tai kolmesta vierekkäisestä pölkystä sauman kummaltakin puolelta ja profiilin kummaltakin puolelta. Ensin tehdään naulaus ja vasta naulauksen jälkeen katkaistan liikuntasauma. Näin varmistetaan se, että kaarteeseen sijoitettu liikuntasauma ei muodosta "kinkkiä", eli kulmakohtaa. Noin yleisesti ottaen liikuntasaumojen sijoittamista kaarteeseen tulisi välttää - aina näin ei kuitenkaan voi tehdä.

Oikean kiskonaulan pito on erinomainen. Kiinnityksessä on tarvittava jousto ja mahdollisesti elämään pyrkivässä rakenteessa profiili pääse liukumaan suhteesessa naulan kantaan. Paikat eivät siis mene rikki, vaikka radan rakenne eläisikin. Oikean kiskonaulan käyttäminen ei ole juurikaan työläämpi tapa kuin tavanomaisten naulojen käyttäminen: porataan tiukka reikä profiilin jalan vierestä pölkyn läpi puiseen alusrakennelmaan asti. Painetaan naula sormilla paikoilleen siten, että väkänen sojottaa pois päin profiilista. Naulataan tuurnan avulla paikoilleen. Kun naula on lähellä loppusyvyyttään käännetaan väkänen kiskoprofiilin jalan päälle, tuurna naulan päälle ja kevyellä napautuksella lyödään naula loppusyvyyteensä. Seurataan samalla silmä kovana, että naulaus ei mene liian syvälle ja paina monttua kiskoon. Naula tarttuu yleensä niin lujasti, että sitä ei voi kiskoa irti, vaan epäonnistunut naulaus on purettava katkaiselmalla naula teräslangan katkaisuun soveltuvilla sivuleikkureilla.

Suorilla osuuksillä voi käyttää tavanomaisia kiskonauloja. Naulaus noin joka 12:sta pölkystä - pölkyn päistä, ei pölkyn keskeltä. Pölkyn keskelle lyöty naula voi painaa pölkyn lyttyyn ja kaventaa raideleveyttä.

Jokaiseen liikuntasaumalla erotettuun osuuteen ei välttämättä tarvitse järjestää omaa sähkön syöttöään - riittää, että hyppylangalla ylitetään laikalla katkaistu sauma.
Ainakin Fleischmann:in digilaitteissa suositellaan tuota 3m:n syöttöväliä,tarkkanahan on oltava,ettei vahingossa kytke johtoja ristiin. :( Tuo n.3m:n fleksipätkien käyttö pitkillä suorilla,kaarteisiin voi sitten käyttää mainitsemaasi lyhempää väliä.Radius kaarteissa minimi 600mm sivulinjoilla,päälinjoilla mahdollisuuksien mukaan 700/jopa 1200mm.Löytyykö noita kiskonauloja vaikkapa Risteysasemalta,aikoinaan käytin ihan rautakaupan nupukantaisia teräsnauloja kiskon keskelle lyötyinä.Tuurna oli malliltaan tasainen pää,jossa porattu pieni monttu,tosiaankin sai olla tarkkana ettei lyönyt liian lujaa joko raidepölkky katkesi tai meni montulle.

Runkorakenne on suunniteltu avoimeksi perinteisten talojen "koolaus" mitoituksella 600mm ja jalkaväli 1200mm,raideosuudet ja asema-alueet vaneripohjalle rakennettuna.Filmivaneria ei tarvitse käsitellä mielestäni mitenkään.Esimerkkinä nuo tallin ovien sisäpinnat ovat ko.tavaraa,eikä ne ole kupruilleet 15 vuoden aikana,vaikka vettä on satanut niiden pinnalle.(Editoin tämän tänne)
FLEISCHMANN Die Modellbahn der Profis

PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 776
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: Näin alkuun, mistä rakennustarvikkeet ja materiaalit.

Viesti Kirjoittaja PeS » 29.12.2008 20:26

jartsa kirjoitti:Ainakin Fleischmann:in digilaitteissa suositellaan tuota 3m:n syöttöväliä,tarkkanahan on oltava,ettei vahingossa kytke johtoja ristiin. :( Tuo n.3m:n fleksipätkien käyttö pitkillä suorilla,kaarteisiin voi sitten käyttää mainitsemaasi lyhempää väliä.
Fleischmannin digilaitteiden sähkönsyötön osalta 3 metriä varmaan pitää paikkansa, mutta ei elämisen vaikutusten välttämisen osalta, kun kiskoja naulataan. Nämä ovat siis kaksi eri asiaa.
jartsa kirjoitti: Löytyykö noita kiskonauloja vaikkapa Risteysasemalta,aikoinaan käytin ihan rautakaupan nupukantaisia teräsnauloja kiskon keskelle lyötyinä.Tuurna oli malliltaan tasainen pää,jossa porattu pieni monttu,tosiaankin sai olla tarkkana ettei lyönyt liian lujaa joko raidepölkky katkesi tai meni montulle.
Suomesta saa vain tavanomaisella kannalla varustettuja kiskonauloja, kuten esimerkiksi Pecon kiskonauloja. Jos haluat "oikeita" kiskonauloja, on niitä tilattava. Micro Engineeringin "oikeita" kiskonauloja on saatavana useita eri pituuksia vaikkapa Micro-Markista tai melkein mistä tahansa amerikkalaisista pienoisrautatiekamaa myyvistä postimyyntiputiikeista. Jos oikein muistan, niin myös saksalainen Fohrmann myy niitä.
jartsa kirjoitti:Filmivaneria ei tarvitse käsitellä mielestäni mitenkään.Esimerkkinä nuo tallin ovien sisäpinnat ovat ko.tavaraa,eikä ne ole kupruilleet 15 vuoden aikana,vaikka vettä on satanut niiden pinnalle.
Kosteuden kestävyyden vuoksi ei filmivaneri tarvitse maalata (tosin sahatut pinnat eivät ole yhtä hyvin suojattuja kuin itse vanerin pinta). Penkan liimaaminen filmivaneriin ja sorastaminen onnistuvat kuitenkin helpommin maalatulle pinnalle. Jos pintaan vetää esimerkiksi Otepohjan, antaa se karkeana mattamaalina hyvän pohjan esimerkiksi liimalle.

Avatar
Jaska
Asemapäällikkö
Viestit: 556
Liittynyt: 09.01.2007 10:58

Re: Näin alkuun, mistä rakennustarvikkeet ja materiaalit.

Viesti Kirjoittaja Jaska » 29.12.2008 21:36

Olipa hienoja kuvia taas Petrin radasta!

Niin irrotettavuus pienempiin lohkoihin on varmasti hyvä juttu, vaikka ei moduuleita puuhaisikaan. Pääsee työstämään hyvin valaistun työpöydän ääreen jotain kohtaa, jonka detaljitasoa vaikkapa haluaa parannella. Täysin kiinteässä joutuisi pahimmillaan kurottelemaan oudossa asennossa ja jäisi detaljit tekemättä. Itsehän teen moduuleita ja irrotettavuuden edut olen jo havainnut. Minulla on ollut "ennenvanhaan" kiinteitä ratoja. Silloin kun oli vielä nuori ja vetreä, niin menihän se kurottelukin. :wink:

Avatar
jartsa
Veturinkuljettaja
Viestit: 959
Liittynyt: 20.12.2008 18:20

Re: Näin alkuun, mistä rakennustarvikkeet ja materiaalit.

Viesti Kirjoittaja jartsa » 30.12.2008 18:02

Tuo modulijuttu tuntuu hankalalta noiden liitosten kohdistuksen kanssa ja sähköliitoksien kanssa sama juttu.Aikoinaan rakentelin noita moduleita,eivät oikein vaikuttaneet niin käyttökelpoisilta.Kiinteässä radassahan noita ongelmia ei ole,mutta nimimerkki PeS kertoi kiinteän radan haitoistakin,joista jo joitain asioita oli tiedossa.Ratahan on vasta suunnitteluasteella,joten aikaa on vielä tarkistella ja tutkia noiden haittojen poistoa tai ennaltaehkäistä niitä,ennen rakentamisen alkua.Melko selvä asia on kuitenkin päätyä kiinteän radan rakentamiseen,edut ja haitat on puntarissa ollut,kiinteän radan edut ovat olleet haittapuolia suuremmat.
FLEISCHMANN Die Modellbahn der Profis

PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 776
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: Näin alkuun, mistä rakennustarvikkeet ja materiaalit.

Viesti Kirjoittaja PeS » 30.12.2008 20:21

Sekä kiinteän radan että moduulien ongelmat ovat ehkä tässä keskustelussa hivenen ylikorostuneita. Ongelmat voidaan kummankin osalta ratkaista kunhan ne vain tiedostetaan. Mikäli harrastajalla on mahdollisuus rakentaa kiinteä rata, niin ilman muuta sellainen. Kiinteässä radassa on paljon vähemmän rajoitteita kuin moduuleissa tai lohkoissa. Lohkojen tai moduulien riemu on siinä, että ne voidaan roudata näyttelyyn tai niistä voidaan toisten harrastajien kanssa yhdessä koota johonkin näyttelyyn suuri kokonaisuus. Kiinteän radan lisäksihän voi rakentaa lokoista liikuteltavan näyttelyradan tai moduuliradan, mikäli mielii viedä jotain näyttelyyn. Niitä voi sitten kotona säilyttää varastossa tai vaikkapa kiinteän radan osana.

markku55
Lämmittäjä
Viestit: 346
Liittynyt: 24.02.2007 09:36

Re: Näin alkuun, mistä rakennustarvikkeet ja materiaalit.

Viesti Kirjoittaja markku55 » 30.12.2008 21:09

Itse olen tekemässä (ok, suunnittelemassa) rataa joka koostuu lohkoista ja jota voisi ainakin teoriassa myös koota muuallekin (tai ainakin osan siitä).
Lohkojen syynä on ilman muuta se, että rata ei välttämättä kiinnosta meikäläistä radan valmistumisesta ikuisuuteen ja sen täytyy siis olla poistettavissa sitä rikkomatta jos tarve vaatii.
On surullista kuulla viestejä joissa kerrotaan jonkun radan roskiin heittämisestä, itse en tätä tekisi, jos olen radan "rakkaudella" rakentanut. :D

Avatar
jartsa
Veturinkuljettaja
Viestit: 959
Liittynyt: 20.12.2008 18:20

Re: Näin alkuun, mistä rakennustarvikkeet ja materiaalit.

Viesti Kirjoittaja jartsa » 30.12.2008 22:08

PeS kirjoitti:Sekä kiinteän radan että moduulien ongelmat ovat ehkä tässä keskustelussa hivenen ylikorostuneita. Ongelmat voidaan kummankin osalta ratkaista kunhan ne vain tiedostetaan. Mikäli harrastajalla on mahdollisuus rakentaa kiinteä rata, niin ilman muuta sellainen. Kiinteässä radassa on paljon vähemmän rajoitteita kuin moduuleissa tai lohkoissa. Lohkojen tai moduulien riemu on siinä, että ne voidaan roudata näyttelyyn tai niistä voidaan toisten harrastajien kanssa yhdessä koota johonkin näyttelyyn suuri kokonaisuus. Kiinteän radan lisäksihän voi rakentaa lokoista liikuteltavan näyttelyradan tai moduuliradan, mikäli mielii viedä jotain näyttelyyn. Niitä voi sitten kotona säilyttää varastossa tai vaikkapa kiinteän radan osana.
Oliko noissa kirjoituksissasi vastauksia ylikorostuneina kysymyksiini?Mitä olen oikein ymmärtänyt kirjoituksisitasi,olet ollut Tapiolan SRK ja Helsingissä pienoisrautatieklubissa?Nuo kommenttisi ratojen rakennuksesta otan tietysti kiitollisuudella vastaan.Aikaa on omista radoista vierähtänyt jo melkein 30 vuotta,olihan joitain kokeiluja rakentaa moduleista rata 80-luvun lopulla.Työssä ja toisentyyppisessä harrastuksessa (autojen parissa)vei kaiken ajan.Nyt tuntuu siltä että,on aika palata tähän "vanhaan harrastukseen".Toki olen vuosien aikana kartuttanut kaluston määrää "suht reilusti",liikenevät rahat pääsääntöisesti vetureihin ja vaunuihin.Halvemmat?raideosat vielä hankintalistalla,vaihteita ja opastimia on jo "varastossa"valmiina uusina suurinosa.Vanhat kiskot tarkoitin jättää vaihteineen,alueille jotka ovat helppo vaihtaa tarvittaessa uusiin.Kaikki näkymättömiin jäävät raiteet ovat uusia,sähkökäyttöisineen vaihteineen.
FLEISCHMANN Die Modellbahn der Profis

PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 776
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: Näin alkuun, mistä rakennustarvikkeet ja materiaalit.

Viesti Kirjoittaja PeS » 30.12.2008 23:43

jartsa kirjoitti:Oliko noissa kirjoituksissasi vastauksia ylikorostuneina kysymyksiini?
Ei, mutta hankaluuksien luetteleminen voi antaa sellaisen kuvan, että radan rakentaminen olisi yhtä tuskaa. Eihän se mitään tuskaa ole, kun vain on huolellinen.

Avatar
jartsa
Veturinkuljettaja
Viestit: 959
Liittynyt: 20.12.2008 18:20

Re: Näin alkuun, mistä rakennustarvikkeet ja materiaalit.

Viesti Kirjoittaja jartsa » 31.12.2008 17:04

PeS kirjoitti:
jartsa kirjoitti:Oliko noissa kirjoituksissasi vastauksia ylikorostuneina kysymyksiini?
Ei, mutta hankaluuksien luetteleminen voi antaa sellaisen kuvan, että radan rakentaminen olisi yhtä tuskaa. Eihän se mitään tuskaa ole, kun vain on huolellinen.
Tottakai rata rakennetaan huolellisesti,ei viitsisi montaa kertaa tehdä sama uudelleen. :( Siksipä olenkin kysellyt pieniä huomioitavia asioita rakentamiseen liittyen,joita en itse ollut ajatellut tarkemmin tai pitänyt niitä vähemmän huomionarvoisina.Monikin juttu on selvinnyt jo nyt,useampien harrastajien näkemyksiä rakentamisesta myös saisi tulla.Tuo pöydän korkeus vielä mietityttää,ratapöydän "nollataso" on 800mm vai 1000mm?Korkeampihan on eduksi radan alustan huoltotöissä,kun matalampi taasen päällipuolisissa huolloissa.
FLEISCHMANN Die Modellbahn der Profis

PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 776
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: Näin alkuun, mistä rakennustarvikkeet ja materiaalit.

Viesti Kirjoittaja PeS » 31.12.2008 21:39

jartsa kirjoitti:Tuo pöydän korkeus vielä mietityttää,ratapöydän "nollataso" on 800mm vai 1000mm?Korkeampihan on eduksi radan alustan huoltotöissä,kun matalampi taasen päällipuolisissa huolloissa.
Fremo-standardi määrittelee radan korkeudeksi lattialta kiskon harjalle 1300 mm. Samaa olen noudattanut kotiradassani. Mielestäni erittäin oivallinen korkeus. Junista kiinnostuneille pikkuipanoille on varattu jakkarat, joiden päälle voi nousta katselemaan.

Avatar
jartsa
Veturinkuljettaja
Viestit: 959
Liittynyt: 20.12.2008 18:20

Re: Näin alkuun, mistä rakennustarvikkeet ja materiaalit.

Viesti Kirjoittaja jartsa » 01.01.2009 18:35

PeS kirjoitti:
jartsa kirjoitti:Tuo pöydän korkeus vielä mietityttää,ratapöydän "nollataso" on 800mm vai 1000mm?Korkeampihan on eduksi radan alustan huoltotöissä,kun matalampi taasen päällipuolisissa huolloissa.
Fremo-standardi määrittelee radan korkeudeksi lattialta kiskon harjalle 1300 mm. Samaa olen noudattanut kotiradassani. Mielestäni erittäin oivallinen korkeus. Junista kiinnostuneille pikkuipanoille on varattu jakkarat, joiden päälle voi nousta katselemaan.
Fremo on moduliradan standardi,vai onko sama mitta myös kiinteälle radalle?Tuo korkeus vain tuntuu aika hurjalta,huoltotoimia ajatellen.
FLEISCHMANN Die Modellbahn der Profis

Avatar
Hermanni
Asemapäällikkö
Viestit: 350
Liittynyt: 07.02.2006 18:05

Re: Näin alkuun, mistä rakennustarvikkeet ja materiaalit.

Viesti Kirjoittaja Hermanni » 09.01.2009 22:21

Tilasin Biltemasta edullista 3mm vahvaa "kumikorkkia", alle 10€ maksavan rullan koko on 50x100cm.
Yhdesta rullasta riittää noin kahteentoista metrin mittaiseen yksiraiteiseen Fremo moduuliin, joten edulliseksi tulee!
Tänään nouden paketin postista ja en tiedä mistä sitten nimitys kumikorkki tulee, normaalia korkkia se näyttää olevan.....
Ylläpito

PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 776
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: Näin alkuun, mistä rakennustarvikkeet ja materiaalit.

Viesti Kirjoittaja PeS » 09.01.2009 23:08

Hermanni kirjoitti:Tilasin Biltemasta edullista 3mm vahvaa "kumikorkkia", alle 10€ maksavan rullan koko on 50x100cm.
Yhdesta rullasta riittää noin kahteentoista metrin mittaiseen yksiraiteiseen Fremo moduuliin, joten edulliseksi tulee!
Tänään nouden paketin postista ja en tiedä mistä sitten nimitys kumikorkki tulee, normaalia korkkia se näyttää olevan.....
Vaikea sanoa, mitä olet tilannut. "Kumikorkki" on kumilla vahvistettua tai kyllästettyä korkkilevyä, joka on ilmeisesti tarkoitettu moottorin osien tiivisteiden leikkaamiseen. "Kumikorkki" on siinä mielessä oivallista pengermateriaalia, että se on täysin tunteetonta kosteuden vaihteluille, mutta silti hieman joustavaa. Joustavuutta tarvitaan jonkin verran, kun kisko naulataan paikoilleen. Kosteutta penkassa taas on runsaasti silloin, kun rata sorastetaan. Myös itse hiekasta valmistettu penger imee kohtuullisen hyvin kosteutta ilmasta. Em. syistä radan alla olevat puurakenteen suositellaan maalattaviksi. Saattaa olla, että tuo hankkimasi korkkilevykin on kelpo kamaa. Laita pala hankkimaasi korkkilevyä vesiastiaaan päiväksi ja mittaa turposiko se. Jos ei turpoa, niin on todennäköisesti kelpo kamaa.

PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 776
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: Näin alkuun, mistä rakennustarvikkeet ja materiaalit.

Viesti Kirjoittaja PeS » 09.01.2009 23:10

jartsa kirjoitti:Fremo on moduliradan standardi,vai onko sama mitta myös kiinteälle radalle?Tuo korkeus vain tuntuu aika hurjalta,huoltotoimia ajatellen.
1,3 metriä on todellakin Fremo-radan korkeudeksi määritelty standardi. Itse olen käyttänyt samaa korkeutta kiinteällä kotiradallani, samoin veljeni. Aika monissa näkemissäni kiinteissä radoissa korkeudet ovat tätä luokkaa. Maksimisyvyydeksi taas suositellaan 90 senttiä, jotta huoltotyöt onnistuisivat. Makuasiahan tämä korkeus viime kädessä on. Itse pidän 1,3 metriä aika passelina.

Vastaa Viestiin