Dieselveturit V-sarja DB(50-70 luku)

[jartsa]

Dieselveturit V-sarjassa (ep3-4)ovat luokiteltu kolmeen kategoriaan,moottrit ovat polttoainekäyttöisiä V:n mukaisesti.
Kategoriat ovat:

Dieselmoottori yhdistettynä mekaaniseen voimansiirtoon.
Dieselmoottori yhdistettynä hydraulipumpun avulla voimansiirtoon,eli dieselhydraulinen.
Dieselmoottori yhdistettynä generaattoriin,voimansiirto sähkömoottorein,eli dieselelektrinen.

V 60 tyypin veturit ovat vaihto/järjestelyvetureiksi luokiteltu,kaikki (veturit alle V 100) sarjan.
V 100 ja alle V 200: Kevyet yleisveturit,matkustaja- tai tavaravaunujunat.
V 200 ja ylöspäin: Raskaat yleisveturit,pikajuniin tai raskaaseen tavarajunakäyttöön.

Numeromerkintä ilmaisee veturin teholuokan(pyöristettynä).
Esim. V 200:Tyyppinumero 200x10=2000 hv.

[KLu]

DB:n tyyppimerkinnäthän eivät erottele voimansiirtotapaa. Mekaaninen voimansiirto oli käytössä vain muutamissa tyypeissä, kuten VT 95.

Hydraulinen voimansiirto oli vallitseva käytäntö Saksassa (myös DDR:ssä). Hydraulisella voimansiirrolla ymmärretään hydrodynaamista eli virtausvaihteistolla toteutettua voimansiirtoa, hydraulipumpun ja hydraulimoottorin yhdistelmää eli hydrostaattista voimansiirtoa ei käytetty.

Dieselsähköinen (siis ei dieselelektrinen ) voimansiirto on ollut Saksassa käytössä vain yksittäisissä tyypeissä, tämä siis ennen taajuusmuuttajien aikaa.

V-merkintä viittasi siis polttomoottorikäyttöön, mutta dieseleiden ohella käytettiin jonkun verran kaasuturbiineita.

V-merkintätapa ei erottele myöskään veturin käyttötarkoitusta vaan esim. V 60 oli vaihtoveturi ja V 80 kevyiden matkustajajunien veturi. V-kirjainta seuraava numero viittasi veturin kokoluokkaan niin, että se oli suunnittelun viitekehysvaiheessa ko. veturille suunniteltu teholuokka kymmenellä jaettuna. Näin esim. V 200 oli suunniteltu 2000 hv:n veturiksi, mutta prototyyppien jälkeen sarjavalmisteisen tehoksi tuli 2200 hv. Myöhemmän sarjan teho oli jo 2700 hv, mutta tyyppimerkintää ei muutettu V 270 :ksi vaan sarja erotettiin vanhemmasta sarjasta merkitsemällä se V 200.1 :ksi.

Vielä parempi esimerkki on V 160, joka piti alun perin olla kahdella V 80:n 800 hv:n moottorilla varustettu veturi, eräänlainen V 200:n halpisversio, mutta toteutettiin 1900 hv:n koneella (V 190 ) ja kehityksensä loppuvaiheessa siin oli jopa 2850 hv:n moottoreita (V 285 ). Puhumattakaan niistä versioista, joissa dieselkäyttöistä päämoottoria avusti täyden tehon ajossa kaasuturbiini niin, että kokonaisteho oli liki 4000 hv, tämä olisi antanut veturille jo komean tyyppimerkinnän V 400


K.L.

[jartsa]

Nämä ovatkin 50-60 luvun taitteesta olevat tyyppimerkinnät.
Näiden veturien merkinnäthän muuttuivat 70-luvulle mentäessä tietokonepohjaisiksi.
Vrt.esim. 211,212,216,218 tai 221 alkuisiksi .
Se on taasen ihan oma lukunsa,kuinka tämä veturien sarjanumerointi on järjestetty(tiedän kyllä miten)

[EMD F7]

Saksassa on myös neuvostovalmisteisia perinteitiä diesel-electrisiä vetureita.

[KLu]

Näin on. Kuten kirjoitin, dieselsähköistä voimansiirtoa on käytetty yksittäisissä tyypeissä, kun samaan aikaan valtavirtana on ollut hydraulinen voimansiirto. Merkittävimmät sarjat ovat juuri nämä neuvostovalmisteiset veturit, DR:n alkuperäiseltä tyyppimerkinnältään V 200 ja V 300.

Länsipuolella sähköinen voimansiirto on rajoittunut V 188:aan (2 veturinpuoliskoa) ja MaK:n 1024:ään eli sarjaan 240, joita on yhteensä 3 kpl. Kaikkein vanhimmisssa moottorivaunutyypeissä käytettiin niinikään sähköistä voimansiirtoa.


K.L.

[jartsa]

Saksassa on myös neuvostovalmisteisia perinteitiä diesel-electrisiä vetureita.

Ei muuten ole ollut 60-70 luvulla ainoatakaan neukkuveturia BRD:ssä,DDR:ssä olikin näitä "Taigatrommeleita"!

[jartsa]

Näissä oli hieman "ihmeellisyyksiä",jopa V-sarjan dieseleissä.
Jos V60 sarjassa oli hieman epämääräisyyksiä,V60 oli yleensä punaväri/valkoraitanen vaihtoveturi(260-sarja).
Tämä (360-sarja) oli väritykseltään sininen/beige,sama veturi.

[Tony]

Näissä oli hieman "ihmeellisyyksiä",jopa V-sarjan dieseleissä.
Jos V60 sarjassa oli hieman epämääräisyyksiä,V60 oli yleensä punaväri/valkoraitanen vaihtoveturi(260-sarja).
Tämä (360-sarja) oli väritykseltään sininen/beige,sama veturi.

Onko sulla tästä jotakin referenssiä?

Minun ymmärryksen mukaan juttu meni näin:

V60 sarjan veturit jaettiin kahteen ryhmään painon perusteella vuonna 1968:

48t painavat veturit luokiteltiin luokkaan 260
53t painavat veturit luokkaan 261

Myöhemmin DB määritti nämä veturit kuuluvan pienvetureiksi, jolloin numerot olivat vastaavasti 360 ja 361.

Vielä myöhemmin, kun moottorit vaihdettiin, radio-ohjaus otettiin käyttöön jne saivat veturit luokkanumerot 362-365, mutta se onkin jo toinen tarina.

[KLu]

Tony on tässä oikeassa. Jartsa puolestaan on aivan metsässä väittäessään värityksen vaikuttaneen veturin tyyppimerkintään. Tiedot tosiaan kannattaisi tarkistaa jostain luotettavasta lähteestä, ennen kuin lähtee kovin kovalla äänellä niitä totena rummuttamaan.

Alun perin V60:n väritys oli punainen beigeraidoin. Siiryttäessä uuteen merkintätapaan tyyppimerkinnäksi tuli 260. Väritys pysyi entisellään.

DB:n siirtyessä sininen-beige -väriyhdistelmään tyyppimerkintä pysyi edelleen 260:nä. Myöhemmin osa vetureista siirrettiin sarjaan 360, joka mahdollistaa sen, että niitä saa ajaa pienveturin kuljettaja.

Edelleen myöhemmin kaikki V 60 / 260 -peräisiä vetureita on maalattu uusiin punainen-valkoinen -väreihin, tyyppimerkinnästä riippumatta.

[KLu]

Dieselveturit V-sarjassa (ep3-4)ovat luokiteltu

Aikakausi 4:n aikana ei ole enää käytetty V-alkuisia tyyppimerkintöjä.


K.L.

[jartsa]

V60-sarjaan kuuluvat veturit valmistettiin vuosina 1955-64 seuraavasti(muutamia valmistajia mainittu):
MaK,Krupp,Henschel ja Krauss-Maffei:in toimesta.
Vetureissa oli Maybach GTO6/GTO6A(BR360/361) ja CAT 3412E DI-TTA(BR362/363) 12 sylinterinen moottori.

Vaihteisto oli 2-portainen (30km/h vaihto ja 60km/h linja).

Myöhemmin vetureita varustettiin radio-ohjauksella,kuski pystyi ohjaamaan veturia olematta hytissä.

[KLu]

Vetureissa oli Maybach GTO6/GTO6A(BR360/361) ja CAT 3412E DI-TTA(BR362/363) 12 sylinterinen moottori.

Protoissa kokeiltiin useita eri pääkoneita, ja mainittu Maybach vakiintui sitten sarjavetureihin. Vuoden 1992 jälkeen on rikkoutuneita pääkoneita vaihdettu mainittuun Catepillariin ja vuoden 1997 jälkeen on vetureihin vaihdettu systemaattisesti peruskorjauksessa Catepillar, kun samalla veturi on varustettu radio-ohjauksella.

Vaihteisto oli 2-portainen (30km/h vaihto ja 60km/h linja).

Ensimmäisen sarjan vetureissa oli Voithin kolmiportainen hydraulinen vaihteisto, myöhemmissä sarjoissa kaksiportainen. Lisäksi veturi oli varustettu kaksivaihteisella aluevaihteella, jolla saavutettiin mainitut huippunopeudet.

Vetureita valmistettiin DB:lle peräti 942 kappaletta.


K.L.

[jartsa]

Protoissa kokeiltiin useita eri pääkoneita, ja mainittu Maybach vakiintui sitten sarjavetureihin. Vuoden 1992 jälkeen on rikkoutuneita pääkoneita vaihdettu mainittuun Catepillariin ja vuoden 1997 jälkeen on vetureihin vaihdettu systemaattisesti peruskorjauksessa Catepillar, kun samalla veturi on varustettu radio-ohjauksella.


K.L.

Täytyy pysyä aiheessa,alkaa muutoin rönsyämään OT.
Muutin otsikon sopivaksi,kyseessä on ep 3-4.
Nämä uudemmat ei kuulu kuvioihin(-85>)