Hv1-messinkimalli (Oli: Hv1:n puskimet)

Keskustelua vetureita, vaunuista, autoista, ym...

Valvojat: jhr, Hermanni

ealab
Veturinkuljettaja
Viestit: 1185
Liittynyt: 21.09.2007 09:49

Hv1-messinkimalli (Oli: Hv1:n puskimet)

Viesti Kirjoittaja ealab »

Löytyisikö varsinkin mittapiirroksia Hv1:n (545)varsipuskimista. Tai peräti valmiita, metallisia esikuvan mukaisia puskimia. Mäntäpuskimia lienee koskaan ollutkaan. Kuva aihiosta, vuosien takaa.
Liitteet
P1010024a.jpg
P1010024a.jpg (229.46 KiB) Katsottu 6122 kertaa
Viimeksi muokannut LOK, 15.12.2017 07:51. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Syy: Otsikko vaihdettu kuvaavampaan.
LOK
Lämmittäjä
Viestit: 213
Liittynyt: 19.10.2015 21:42

Re: Hv1:n puskimet

Viesti Kirjoittaja LOK »

Komea malli, vaikka on vasta "veturipajalla" valmistumassa! :D Laittaa nöyräksi, kun näkee mihin veteraanitason mallarit kykenevät käsipelin kokoamalla. 3D-tulostimella ei vielä pääse tuohon tarkkuuteen (ainakaan kuluttajan kukkarolle sopivalla hinnalla).

Puskimista minulta ei löydy tietoa, mutta löytyisikö sinulta enemmän tietoa ja kuvia kyseisestä pienoismalliprojektistasi? Onko kyseessä W:n tuottama rakennussarja/muunnossarja? Kuinka voimansiirto, virroitus ja moottorointi on toteutettu? Onko lyhtyihin tulossa toimiva valaistus? Kuinka jyrkistä kaarteista veturisi kulkee?
LOK
lakivija[ät]hotmail[piste]com
ealab
Veturinkuljettaja
Viestit: 1185
Liittynyt: 21.09.2007 09:49

Re: Hv1:n puskimet

Viesti Kirjoittaja ealab »

Kuvia ei ole, nyt niitä on hankala saadakin, koska veturi on osina maalausta varten, mutta katsotaan. On aikaisempaa, Mallijunat- tuotantoa, briteissä teetetty, laadukas* sarja. Kulkee ainakin r=472-mm:n kaarteesta. Valoja en taida laittaa, koska se olisi pitänyt alussa jo huomioida ja siitä on aikaa. Voimansiirto hienohampaisella M03-matoruuviparilla. Tämän vuoksi laitoin vetoakseliin kuulalaakerit, paremman hammaskosketuksen säilymiseksi, kestää myös paremmin lisäpainot. Vetureita tehtiin kahdella vaihteistosysteemillä, tässä matoruuvi. Oli myös kartioratasvaihteisto?, jolloin moottori pyörii veturia työntämällä. Omasta alkuperäinen moottori kärsi, joten nyt on puretusta CD-asemasta lyhyempi malli. Sen tyhjäkäyntivirta 12V:lla on 60mA, ei paha ja potku riittää hyvin, sutii kevyesti. Ja tämä moottori mahtuu juuri ja juuri rungon väliin, kyljelleen. Virroitus rungon kyljistä, muoviholkit, niissä jousitetut Ms-tapit, hankaavat pyöränkehän sisäreunaan. Kaarrekäytöksen takia laitoin etutelin ripustuksen niin, ettei sen I pyöräkerta heti ota kiinni sylinterien sisäreunaan. Etuteli onkin kaarrekäytöstä rajoittava. Muiden vetoakselien Ms-laakeriholkit laitoin siten liikkumattomiksi, etteivät pyöri mukana ja holkkilaipat pysyvät rungossa kiinni. Ovat myös jousitetut. Etutelin ja tenderin laakeripesät levensin lisäämällä messinkiä pesien kylkiin. Nämä akselit myös ovat pois otettavia, laakerireiät muutin hahloiksi. Tenderiin tein NEM-tuppilon, kääntyvä, jousitettu. *Tätä on myös useista W:n höyryvetureistakin, kuten Ukko-Pekka- ja Risto-sarjat, sekä Truman-muunnossarjat.
Ps. Nyt on vetokoukut jousitettuina.
Liitteet
pusla.jpg
pusla.jpg (8.96 KiB) Katsottu 5853 kertaa
Viimeksi muokannut ealab, 12.07.2017 18:55. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 952
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: Hv1:n puskimet

Viesti Kirjoittaja PeS »

Rakennusarja on Mallijunat Ay:n tuottama — ensimmäinen kaupallinen rakennussarja Suomessa. Se on suunniteltu ja toteutettu Englannissa. Malli on melko helppo rakentaa, koska suunnittelu on selkeä ja yksinkertainen — huomattavasti helpompi ja samalla laadukkaampi sarja kuin Wikbergin tuottamat höyryvetureiden mallit. Voimansiirtoratkaisuja oli kahta eri mallia: alkupään sarjoissa oli syövyttämällä toteutettu vaihdelaatikko, joka vetää takimmaista vetoakselia. Hammasratas-matoruuvi-pari oli Romfordin valmistetta ja mottorina tavanomainen avorunkoinen malli. Jälkipään sarjoissa taas oli Escapen valmis vaihdelaatikko, jossa mottorina raudaton Faulhaber ja moottorin akselilla kartiohammasratas. Kartiohammasratasparin jälkeen alennusvaihteena oli muutamia rattaita. Kummassakin ratkaisussa vaihdelaatikko on asennettu takimmaiselle vetoakselille, jolloin voima välittyy muille vetopyörille kankikoneiston avulla.

Veturin virroitus on järjestetty "sprung plunger pickup" -virroittimilla, eli kehyksessä on nylonholkit, joiden sisällä kierrejousi työntää messingistä sorvatun virroittimen laipan takapintaa vasten. Tämä on monessa englantilaisessa rakennussarjassa yhä yleisesti käytetty virroitustapa — tosin hieman kiistanalainen ratkaisu, koska sen edellytyksenä on juuri sopiva kehyksen ja laipan välinen etäisyys, jotta kierrejousen jousivoima asettuisi sopivaksi. Osa vannoo ratkaisun nimiin, osan mielestä se on kelvoton. Tunnettu englantilainen veturimallien rakentaja Ian Rice toteaa kirjassaan, että hän ei aio käsitellä tätä virroitustapaa lainkaan, koska siitä hänellä ei ole mitään hyvää sanottavaa. Itse olen käyttänyt virroitusta useassa eri veturissa ja mielestäni sen etuna on helppo asennettavuus erityisesti höyryveturissa — virroitin jää täysin piiloon eikä riskinä ole virroittimen vääntyminen, kuten on lankavirroittimia käytettäessä. Mikäli kierrejouset väsähtävät, niin ne voi vaihtaa uusiin. On myös väitetty, että oikosulku jäykistäisi jouset — englantilaisten tekemien mittausten mukaan virtojen pitäisi olla kuitenkin melkoisen suuria ennen kuin näin tapahtuisi.

Hv-mallin rakentamisen etenemistä voi seurata oheisesta blogissa. http://www.pienoismallit.net/galleria/malli_13257/

Kaikkien tähän asti julkaistujen suomalaisten höyryveturisarjojen ongelma on se, että akselit on laakeroitu holkkilaakereilla suoraan kehyslevyyn. Käytännössä akseleilla ei ole lainkaan pystysuuntaista liikevaraa eikä niitä voi lähtökohtaisesti jousittaa — paitsi lisäämällä laakeriholkkien välystä. Tällaisen ripustustavan seurauksena radan on oltava lähes absoluuttisen suora ja tasainen, jotta pyörät olisivat koko ajan kiinni kiskonharjassa — ripustustapa nimittäin vaikuttaa sekä virroitukseen että veturin kulkuun, ennen kaikkea vetokykyyn.

Englantilaissa rakennussarjoissa on jo vuosikymmenet käytetty pystysuunnassa liikkuvaa laakerointia erilaisillla jousitusjärjestelyillä ja/tai kolmipisteripustuksella varustettuna — yleisimmät tavat ovat CSB (Continuous Springy Beams) tai Mike Sharmanin kehittämä flexichas eli "matoalusta". Tällaiset ripustustavat antavat anteeksi radan virheille ja parantavat veturin kulkuominaisuuksia. Alunperin protoskaleluokassa käytetyt menetelmät ovat siirtyneet maailmalla muidenkin skaalojen yleisratkaisuiksi. Jostain syystä Suomessa kumpaankaan ripustustapaan ei ole ollut mielenkiintoa perehtyä — kirjallisuutta aiheesta on julkaistu jo 1970-luvulta lähtien.

Jos muistan oikein, niin Hv-sarja on suunniteltu kulkevaksi jopa 360 mm:n kaarresäteistä, joka oli aikanaan yksi yleisimmistä kotiratojen säteistä. Tämän seurauksena sarjaan on tehty muutamia merkittäviä kompromisseja. Sylintereitä on levitetty reippaasti esikuvan mitoista, jotta pyöräkerroille ja etutelille on saatu tarvittava sivuttaisliikevara. Samalla telin kaikki yksityiskohdat on karsittu. Sylinterit voi asentaa pienin muutoksin oikealla etäisyydelle — tämä edellyttää muutoksia myös kankikoneiston asennuksessa. Muutosten jälkeen minimikaarresäteeksi muodostuu noin 600 mm.
ealab
Veturinkuljettaja
Viestit: 1185
Liittynyt: 21.09.2007 09:49

Re: Hv1:n puskimet

Viesti Kirjoittaja ealab »

Kyllä tuo virroitus on toiminut. Kunhan käyttää niissä ohutta, erittäin notkeata johdinta ja välillä poistaa "villakoiria". Ne taitaakin olla tämän systeemin ongelmat. Nuo virroituksen jouset saattavatkin väsähtää, pehmetä, jos kuumenevat liikaa. Näin kävi 70-luvun Skil-porakoneelle, jossa virta kulki vain hiilien jousien kautta. Ei tarvinnut paljon kuormittaa, kun tuli jousien vaihto, tai sitten hiilet, joissa oli johdin mukana. Asia rönsyää.
PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 952
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: Hv1:n puskimet

Viesti Kirjoittaja PeS »

Veturiguru Guy Williams esittää kirjassaan seuraavan tavan rakentaa "sprung plunger" -virroitus. Kehyslevyyn asennetaan olakkeellinen muoviholkki. Sen läpi pujotetaan uushopeatangosta pätkäisty virroitin, jonka pää pyöristetään. Kehyslevyn sisäpuolelle juotetaan pala kaksipuoleista PC-levyä, johon taas juotetaan ohut fosforipronssilanka jousto-ominaisuutta varten. Sen toinen pää juotetaan sitten uushopeiseen virroittimeen, joka painaa laipan taakse. Tällaisillä virroittimilla Williams on varustanut Pendonin museoon rakentamansa veturit. En ole kokeillut, mutta idea ei vaikuta yhtään hullummalta. Oleellista olisi löytää sopiva muoviholkki, jollaiseksi sopinee vaunun akselin navan eristysholkki. Virroitin ei saa olla holkissa tiukka, mutta ei väljäkään.

Villakoiria taitavat jokaiset virroittimet kerätä, mikäli koiria radalla on. Tältä välttyäkseen pitäisi kaiketi hoitaa virroitus pelkästään laakereiden kautta ja eristää kehyslevyt toisistaan.

Kuva
Zimba
Konduktööri
Viestit: 61
Liittynyt: 28.06.2007 19:40

Re: Hv1:n puskimet

Viesti Kirjoittaja Zimba »

Omaan Hv1:eeni (tai oikeastaan kyseessä on H8) hommasin taannoin varsipuskimet joko Wikbergin tai PRK:n pronssivaluista. En enää muista, kummasta.

Veturini on edelleen kuvanmukaisessa asussa, siis peltivalmiina ilman moottoria ja vaihteistoa. Ajatukseni oli laittaa takimmaiselle vetoakselille matoruuvilaatikko (näillä näkymin Exactoscalen 4GB 125A) ja moottori ynnä muu sähkötekniikka tenderiin. Välitys kardaanilla juuri hytin lattian alapuolelle. Moottorin asennus tälle kohdalle edellyttäisi kuitenkin tenderin pohjalevyn avaamista – moottori kun tulisi lähes puoliksi tenderin pohjalevyn alapuolelle.

Nyt kiinnostaisi kuitenkin tietää jäsen ealabin ratkaisusta hieman enemmän: minkäkokoinen moottori on ja onko perässä vauhtipyörää. Entä kuinka kovaa veturi kulkee ns. täydellä höyryllä?

Alustassa olisi moottorille kohtuullisesti tilaa, jolloin kattilan voisi täyttää sopivalla painolla – toimisiko esim. uudenvuodentinalla täytetty sopivankokoinen kupariputki? Painopisteestä tulee kuitenkin huolehtia, ettei veturista tule keulapainoinen. Ensimmäinen vetopyöräkerta on kuitenkin suhteellisen pitkällä veturin keulasta.

Kuva
PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 952
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: Hv1:n puskimet

Viesti Kirjoittaja PeS »

Hv3:ssani vaihdelaatikko on asennettu toiselle vetoakselille — yksinkertainen loota, jossa matoruuvi ja hammasratas välityssuhteella 1:30:een. Lootaan asennetun Mashiman moottorin yläpinta ylittää vain parilla millimetrillä kehyksen yläpinnan. Tämän virityksen seurauksena veturiin voi iskeä melkoisen määrän painoa. Veturini painaa noin 350 grammaa. Tämä veturi jaksaakin kiskoa kunnollisia junia.

Toiseen tekeillä olevaan Hv1:een olen asentanut hornblock-laakerit. Samalla ensimmäinen ja toinen pyöräkerta on kytketty yhteen tasausvivulla Mike Sharmanin flexichas-idean mukaisesti. Veto on takimmaisella akselilla, jonka laakerit eivät pääse liikkumaan pystysuunnassa, ja moottori on pitkittäin eteenpäin. Teliä ei ole kytketty flexichas-ripustukseen, vaikka Sharman itse sitä suosittelee varsinkin Hv:n kaltaisessa veturissa, jossa ensimmäinen vetoakseli on aika kaukana nokasta — asensin telin asennusruuviin kierrejousen, jotta veturi ei pääse missään missään olossuhteissa painumaan nokilleen (liian voimakas jousi pyrkii muuten nostamaan ensimmäistä vetopyörää radasta, joten jousen kanssa ei passaa liioitella). Tällöin nokikappiinkin uskaltaa laittaa painoa. Veturi todennäköisesti jaksaisi vetää kunnolla alkuperäisenkin voimansiirron avulla, jos pyöräkerrat olisi ripustettu asianmukaisesti. Toinen heikkous on sarjan fillarit — vaihto Romfordeihin auttaa kummasti. Kankikoneistosta vähintään kytkintankoa olisi syytä vahvistaa juottamalla taakse peltiä — alkuperäinen on vähän letkun oloinen.

Jos takimmaiselle vetoakselille ei saa tarpeeksi painoa, niin apua saa tenderistä. Tenderi täyteen lyijyä ja sellainen asennus veturiin, että tenderin etummainen fillari on hitusen ilmassa jolloin tenderin paino painaa itse veturia.

Kolmanteen Hv-veturiini tulee CSB-ripustus eli kaikki pyöräkerrat ovat jousitettuja ja yhteenkytkettyjä, jolloin vaihdelaatikko on kehykseen nähden "kelluva" P4-vetureiden tyyliin. Sekä flexichas- että CSB-ripustusta varten voi hankkia kehykseen sopivat jälkiasennettavat hornblock-laakerit ohjaimineen — niitä löytyy usealta eri valmistajalta ja usealla eri tavalla valmistettuina.
PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 952
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: Hv1:n puskimet

Viesti Kirjoittaja PeS »

Exacto Scale fyysisesti korkein vaihdelaatikko (4GB 126A) sopii hyvin Hv:n sisälle. Sen välityssuhde on 1:40, joten on varmasti riittävän hidas henkilöjunan veturiiin. Moottoriksi voisi valita Maxonin raudattoman sylinterimallin, jossa akseli menee läpi koko moottorin rungon. Fyysisesti se on pienikokoinen moottori, mutta tarjoaa hyvin vääntövoimaa. Vauhtipyöränkin siihen voi asentaa. Jos ei raaski panostaa Maxoniin, niin kyllä tällä sovitteella veturiin sopii myös Mashiman kannumoottori — hyttiin jää tilaa runsaasti painoille. Tällä tavalla vältytään tenderin ja veturin väliseltä nivelakselilta, joka on aina hieman hankala.

Kuva
LOK
Lämmittäjä
Viestit: 213
Liittynyt: 19.10.2015 21:42

Re: Hv1:n puskimet

Viesti Kirjoittaja LOK »

Kiitokset ealabille ja PeS:lle höyryveturimallien virroitus-, voimansiirto-, moottorointi- ja ripustusratkaisujen esittelystä. Tämä keskustelu kannattanee uudelleennimetä, jotta tieto on myöhemmin helpommin löydettävissä.
LOK
lakivija[ät]hotmail[piste]com
ealab
Veturinkuljettaja
Viestit: 1185
Liittynyt: 21.09.2007 09:49

Re: Hv1:n puskimet

Viesti Kirjoittaja ealab »

Kyllä Hv liikkuu, johtuu kierrosherkästä moottorista. Alkuperäisestä poikkeavasta. Myös sutii vaivatta, tähän auttaa painon lisääminen. Nämä CD-asemien moottorit ovat tyypillisesti kierroskoneita.(O&K, Br24). Nämä moottorit myös alkavat liikuttaa alhaisella jännitteellä. Voisin kyllä hankkia jonkin Faulhaberin, tai vastaavan, jossa olisi akselia enemmän, saisi vauhtipyöränkin. Kuvat kertoo mekaniikasta. Tällainen välitys tässä versiossa.
Nyt veturi odottaa laatikossa, kunnes R-museolla voin mittailla puskimia. Eikä sarjan "ripajalkaiset" lyhdytkään ole ihan oikeita tähän?
Alunperin tässä oli Mashiman moottori, pidempänä se oli viistosti, vauhtipyörä osin kattilassa. Alkuperäiset vetopyörät styreeniä?teräskehin, oli hiukan huterat, eikä kovin heitottomasti pyöriviä. Nyt on Romfortit. Niiden kammentapit olivat isommalla säteellä, laitoin samalle säteelle, kuin alkuperäisissä. Olisi ehkä toiminut ilmankin tuota. Ei voi välttämättä suositella kopan kasaamista näin valmiiksi, ennen maalauksia.
Ps. PeS:n laittamat piirrokset ovat "paljon puhuvia". Mielestäni näinkin on hyvä asioihin suhtautua ja olla kiinnostunut. Homma saa olla myös haastavaa.
Liitteet
P3030907.JPG
P3030907.JPG (145.94 KiB) Katsottu 5879 kertaa
P3030909.JPG
P3030909.JPG (180.87 KiB) Katsottu 5602 kertaa
P3030908.JPG
P3030908.JPG (134.27 KiB) Katsottu 5879 kertaa
PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 952
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: Hv1:n puskimet

Viesti Kirjoittaja PeS »

ealab kirjoitti:Alkuperäiset vetopyörät styreeniä teräskehin? Oli hiukan huterat, eikä kovin heitottomasti pyöriviä.
Sarjaan kuuluu Alan Gibsonin valmistamat fillarit, joiden puolat ja napa ovat muovia. Gibsonin fillareiden kokoaminen on melkoisen haastavaa, koska käytetty muovi on melko pehmeää. Sekä kammentapin että akselin asennusreikä on senkattava kevyesti pyörän takaa, jotta akseli ohjautuisi luotettavasti paikoilleen. Muovi on sen verran pehmeää, että painettaessa akselin saa helposti reiän "viereen". Akseli on pehmeähköä terästä, joten sen pään kulmat on helppo viistää. Tällä myös varmistetaään akselin ohjautuminen keskelle reikää. Pyöräkerran kokoamisessa tarvitaan hyvä jigi — sorvissakin onnistunee — jotta fillareista ei tulisi vipottavia.

Kammentappi on asennettava paikoillleen ennen pyöräkerran kokoamista, koska se ruuvataan paikoilleen pyörän takaa. Kammentappi on M1 uppokantainen teräsruuvi. Kammentapin reikä on suosiolla jengattava pystytelineessä. Teoriassa ruuvi jengaa kyllä itsensä muoviin, mutta samalla lähes poikkeuksetta se asettuu vinoon. Jengaamisen avulla kammetapin saa suoraan. Kytkintanko asennetaan kammentappiin olakkeellisella teräsholkilla, jonka sisäpuolella on kierre. Valitettavasti holkki on ulkomuodoltaan usein epäkesko tai sen ulkomuoto on soikea. Olen luopunut kokonaan Gibsonin fillareiden käytöstä — sen verran haastavia ne ovat. Pari veturinrakennussarjaa meni kokonaan uusiksi, kun olin alunperin ajatellut käyttää niissä Gibsonin fillareita. Gibsonin pyöräkertojen kokoaminen on keskivertoharrastajalle liian vaikeaa ja edellyttää kunnollista pyöräkertakokoamistyökalua. Onneksi on muitakin vaihtoehtoja.

Käytät näköjään Romfordin matoruuvi-hammasratas-yhdistelmää, jossa välityssuhde on 1:40:ään. Ne ovat helppokäyttöisiä, koska kiinnitys tapahtuu ruuveila.
ealab
Veturinkuljettaja
Viestit: 1185
Liittynyt: 21.09.2007 09:49

Re: Hv1:n puskimet

Viesti Kirjoittaja ealab »

Näin oli. Siksi laitoin kammentappeja liitteen mukaisesti, AG:kin pyöriin. Niihin tein uudet, kovat, liukkaasti pyörivät akselit entisistä 1/8" poranteristä, hioen, kiillottaen. Sellainen näkyy runkokuvassa. Romfortin pyöräkerroissa onkin omat akselit. Veturin muut akselit ovatkin laakerineuloista. Niitä käytän muissakin projekteissa. Helppo tehdä, vain hieman lyhentää ja kaunistaa lyhennetyt päät. Nämä akseleina käy sellaisenaankin, jos vähän yli menevät akselinpäät jää piiloon.
Nyt havaittu kampien kuluttavan kammentappeja, en muista, olikohan tehty 1,5mm:n injektioneuloista. Siksi kampien keskiakselin reikiin juotin nyt aluslevyt, holkit, jotta tulisi vähän pinta-alaa, kun holkit kuitenkin pitää olla, niin olkoon kiinteästi kammissa*. Osana kantamassa, tasaamassa kuormaa, pintapainetta. *Kuten myös nyt rakenteilla olevassa Trumanissa.
Liitteet
HO Hv1kammentappia.jpg
HO Hv1kammentappia.jpg (26.97 KiB) Katsottu 5814 kertaa
Viimeksi muokannut ealab, 12.03.2016 17:52. Yhteensä muokattu 4 kertaa.
PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 952
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: Hv1:n puskimet

Viesti Kirjoittaja PeS »

G.W. Modelsin "Wheel Press" on erinomainen työkalu pyöräkertojen kokoamiseen — erityisesti Gibsonin kaltaisen "herkkänapaisten". Työkalu myös neljännestää automaattisesti pyöräkerran. Työkalun kyljissä näkyvät lyhyet tapit on jousitettu. Tappi sopii pyörän napaan, joten fillarit pysyvät hyvin paikoillaan. Kun akseli painuu napaan, väistyy jousitettu tappi sisään. Käytetyn akselin pituus määrää automaattisesti syntyvän pyöräkerran laippojen välin. Tällä työkalulla koottu pyöräkerta ei vipota.

Romfordin pyöräkertojen kokoaminen tosin on vieläkin helpompaa :D

Kuva
ATT
Ratavartija
Viestit: 18
Liittynyt: 11.04.2016 08:25

Re: Hv1:n puskimet

Viesti Kirjoittaja ATT »

Kyse on varmaankin tästä puskintyypistä?

[Kuva poistettu]

Airaksen Höyryveturit-kirjassa on jonkintasoinen piirustus - tosin ilman mittoja. Kuitenkin puskimen pituuden tuntien sen avulla on mahdollista päästä kiinni muihin mittoihin riittävällä tarkkuudella.

Sivumennen sanoen; tarvitsen noita kahteen omaan Hv-rakennussarjaani muutamien muiden osien ohella joten ko. puskimia tulee varmaankin saataville lähitulevaisuudessa. Puskimen rungosta on olemassa silmämääräisesti mallinnettu versio mutta tarkoitus on vielä tarkentaa geometria ennen osien teettämistä. Puskinvarreksi on valittu Mestarimallien käyttämä teräksinen osa.

[Kuva poistettu]
Viimeksi muokannut ATT, 12.04.2016 21:18. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Vastaa Viestiin