Kohdistuspala

Keskustelua moduuleista ja moduuliradoista.
Avatar
Jaska
Asemapäällikkö
Viestit: 554
Liittynyt: 09.01.2007 10:58

Kohdistuspala

Viesti Kirjoittaja Jaska » 23.03.2014 22:29

Minulla on H0-mooduulirata, joka on ollut keskeneräinen jo pitkään ja into on ollut loppumaisillaan, koska en ole kunnolla onnistunut ratkaisemaan ongelmaa moduulien saumakohtaan liittyen.
Toisin, kuin esim. tavallisessa FREMO-FIN perusmoduulissa, minulla on aina kaksi raidetta rinnakkain ylittämässä saumakohtaa. Kohdistus on oltava todella tarkka, jotta molempien ratojen kaikki kiskonpäät kohtaavat ihan täsmällisesti.

N-mittakaavassa tällaisa moduuleita taitaa olla paljonkin. Kuinka kohdistusongelma on näissä ratkaistu? Vai koliseeko ikävästi aina sauman kohdalla?

Mietin tällaista 3d-tulostettua palikkaa ratkaisuksi. Kaikkien moduulien päähän upotettaisiin ja kiinnitettäsiin tällainen 3d-printattu pala, jossa olisi kohdistusta varten kartion muotoisia tappeja ja kiskoja varten kiskoliittimen muotoiset osat. Ympyrän muotoiset isot reiät ovat vain materiaalin vähentämiseksi ja tulosteen hinnan alentamiseksi. Mahtaisiko tällainen tehdä saumakohdasta kunnollisen ja helposti valmistettavan?
Liitteet
jigi.jpg
Kuva

PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 772
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: Kohdistuspala

Viesti Kirjoittaja PeS » 24.03.2014 22:52

Mielestäni periaatteesi on hyvä ja kartiotappi toimii tarkasti. Olen itse käyttänyt samaa ideaa lohkoissani, mikä on vähän eri asia kuin moduulit. Olen teettänyt sovitteet teräksestä. Profiili on kantattu ja työstetty laserilla. Kartiotapit on hitsattu paikoilleen — profiiliin olisi tietty voinut teettää kohdistimet raiteelle tai kaksoisraideparille. Miten 3D-tulostimella valmistettu sovite mahtaa kestää lukuisia liittämisiä ja antaako se tarpeeksi tarkan kohdistuksen — tämä ei kai selviä muutoin kuin kokeilemalla.

Kuva
Kuva
Kuva

Brakeman
Ratavartija
Viestit: 19
Liittynyt: 10.11.2013 23:53

Re: Kohdistuspala

Viesti Kirjoittaja Brakeman » 02.04.2014 05:25

Meillä SoCal ETE-kerhossa luovuttiin vuosien jalkeen päittäinkohdistamisesta. Ajan myota liitoskohdan kiskot väsyivät ja homma oli epäluotettava.
Nyt liitoksessa kaytetaan 180 mm vakio K-raidepalaa, johon ajovirta syotetaan johdolla alakautta.
Modulin ja liitospalan raiteista on trimmattu keskikiskon virroitus kontaktit pois. Kiskoliittimet liu'utetaan paikoilleen kun pala on kohdallaan.
Levylläni ei ollut yhtään hyvää kuvaa, mutta eikohan noista selviä.

t. Juha
Liitteet
bridge track5.jpg
bridge track5.jpg (84.61 KiB) Katsottu 3048 kertaa
bridge track1.jpg
bridge track1.jpg (140.9 KiB) Katsottu 3048 kertaa

Psi
Lämmittäjä
Viestit: 241
Liittynyt: 24.02.2007 12:32

Re: Kohdistuspala

Viesti Kirjoittaja Psi » 02.04.2014 16:41

Aivan teoriapohjalta epäilen hieman tuota kartiotappikohdistusta.

Kartiotapin tarkuus perustuu siihen että kohdistettavat palat saadaan tiukasti yhteen. Jos kartion kärki on 90 astetta niin 1 mm rako saumassa johtaa 2 mm sivutaiseen välykseen:

Koodi: Valitse kaikki

             /\
            //\\
           //  \\
__________//    \\__________
-----------      -----------


             /\
            /  \
           //\  \
__________//  \  \__________
          /    \
----------      ------------
Mutta kuten tuli todettua tämä on luuloa, arvausta ja varmasti ilkeämielistä panettelua. Maailmalla käytetään yleensä hieman eri näköisiä kohdistimia, suoria tappeja tai lähes suoria tappeja, jolloin lohkojen etäisyyden muuttuminen ei huononna kohdistuvuutta.

pekka

Avatar
Jaska
Asemapäällikkö
Viestit: 554
Liittynyt: 09.01.2007 10:58

Re: Kohdistuspala

Viesti Kirjoittaja Jaska » 03.04.2014 10:24

Tuossa hahmotelmassani valmistusmateriaali ei ole ihan vahvinta mahdollista. Olettaisin, että kartion muotoinen tappi olisi aika kestävä myös shapewaysin "strong and flexible"-materiaalista (mitä sitten lieneekään) toteutettuna. Vaikka kohdistus olisi alkuun hieman pielessä, tuo muoto ohjaisi liitosta oikeaan suuntaan samalla kun ruuveja kiristettään. Arvelisin, että suora muovitappi olisi herkemmin vaurioituva. Tietysti suoran ja 45-asteisen väliin jää muutkin vaihtoehdot. Yksi vaihtoehto sekin, että tapin pää voi olla kartio tai vaikka puolipallo, jonka jälkeen tulisi suora sylinterin muotoinen osuus siihen perään. Mahdollisimman tiivis liitos olisi varmasti hyvä asia joka tapauksessa. Pitäisi varmistaa, että moduulissa ei mikään muu kohta estä näitten palikoitten täsmällistä liittymistä. Sellainenkin vaihtoehto kävi mielessä, että tuossa muoviosassa olisi pelkät reiät ja niihin tulisi metalliset irtotapit väliin.

Avatar
JuhaTelimaa
Lämmittäjä
Viestit: 108
Liittynyt: 11.01.2007 16:36

Re: Kohdistuspala

Viesti Kirjoittaja JuhaTelimaa » 03.04.2014 15:48

Pekka on aivan oikeassa. Kartiotappi ei sovi hyvin tarkkaan kohdistukseen. Valitettava tosiasia on, että vuosien kuluessa moduulien päädyt elävät enemmän ja vähemmän eikä kartiotappeja saa enää pohjaan asti. Kartiotappeja käytetään yleensä paikoissa, joissa kohdistuksessa on suuret sivuttaisvoimat.
Suora metallitappi suorassa metalliholkissa on hyvä ratkaisu. Tietysti tappien päissä voi olla viisteet helpottamassa liittämistä. Muovinen tappi on liian pehmeää, (Shapewaysin Strong & Flexible on polyamidia eli kansanomaisesti nailonia), puolen millin painauma syntyy helposti, mikä riittää jo kohdistuksen epäonnistumiseen. Shapewaysin tulosteen pinta on myös melko epätasainen, mikä nopeuttaa kulumista.

Itse olen käyttänyt Santavaaran lohkoissa kahta metallitappia ja hyvin on toiminut kuuden vuoden ajan, rata on purettu ja kasattu noin 30-35 kertaa. Ja oikea järjestys on laittaa ensin moduulit tappien avulla yhteen ja vasta sitten asentaa kiskot, jotta kohdistuksesta saadaan tarkka.

PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 772
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: Kohdistuspala

Viesti Kirjoittaja PeS » 03.04.2014 19:15

Tämä on yleisin englantilaisten käyttämä kohdistin (Pattern Makers Dowel). http://www.stationroadbaseboards.co.uk/cart_dowels.htm Näitä on yleisesti saatavilla monista paikoista.
En tiedä, onko kohdistin suora vai loivasti kartiokas. Jos kohdistimia käyttää puurakenteessa, pitää laipalle tehdä kolmen millimetrin upotus. Uroskappaleen laipan taustapuolella on piikki, joka merkkaa poraukselle paikan. Upotukselta vältytään, jos lohkon päätyyn ruuvataan kolmen millimetrin vahvuinen alumiinilevy, johon on porattu reiät kummallekin kohdistimelle. Yleensä kahden lohkon saumassa on siis kaksi paria kohdistimia.

Kuva

Kohdistus ei ehkä ole kuitenkaan se suurin ongelma. Yksiraiteisessa Fremo-moduulissa on niin suuret välykset reikien ja pulttien kesken, että moduulien päiden pitäisi vaivatta kohdistua — vaan eivät kohdistu. NCF:n kaksiraiteisissa moduuleissa taas on tarkat tappikohdistukset ja kohdistusjigit eikä sielläkään moduulit kaikilta osin kohdistu. Viimeiset 20 vuotta, mitä Suomessa on moduuleita rakennettu, ei itse rungon rakenteessa tai materiaalivalinnoissa ole tapahtunut mitään kehitystä. Samaa paksusta vanerista harvakseltaan tuettua laatikkoa käytetään yhä eikä edes huolellinen pintakäsittely näytä parantavan laatikoiden stabiliteettia. Tällaisessa rakenteesa on mitä ilmeisimmin turha käyttää supertarkkoja kohdistimia, kun rakenne joka tapauksessa kohdistimien ympärillä elää. Tulee jotenkin mieleen, että rakenteen suunnittelussa ja materiaalivalinnoissa on jotain perusteellisesti pielessä.

Kohdistimiin ehkä kannattaa palata sen jälkeen, kun rakenteesta on saatu stabiili. Englannissa erityisesti skaalaluokissa saumojen toimivuus on aivan olennainen juttu. Britit näyttävät käyttävän lohkoissaan erittäin ohutta materiaalia, mutta kennorakenteita. Vaneeri tai MDF-levy on joskus vain jopa kolmen millimetrin vahvuista. Kannattaa ehkä tutustua myös ruotsalaisten pahvikennomoduuleihin. Olen muutaman sellaisen hankkinut, mutta enpä ole saanut niitä vielä koottua.

Psi
Lämmittäjä
Viestit: 241
Liittynyt: 24.02.2007 12:32

Re: Kohdistuspala

Viesti Kirjoittaja Psi » 03.04.2014 23:25

On hyvä muistaa, että Englannissa on aina kosteaa. Vaikka talossa keskuslämmitys olisikin, se saattaa olla päällä ajastimella vain aamulla ja illalla. Päivällä ja yöllä ei lämpö ole päällä, eikä kosteus siksi katoa, kastepiste vaan vaeltaa sinän sisällä. Meillä Suomessa on talvella rutikuivaa. Jos rata viedään näyttelyihin, on talvella vielä lämpötilan vaihtelut kuljetuksissa rassaamassa. Radat ei ylipäänsä keski-Euroopassa joudu sellaisten ääriolosuhteiden uhreiksi kun Suomessa. Englantiainen rata on myös usein lohkorata, ei moduulirata, joten saumoissa samat palat kohtaavat, eikä vaihtokelpoisuutta tarvita.

"Pattern makers dowel" on Englannissa yleinen, mutta Suomesta niitä ei saa, on tilattava ulkomailta. Voi olla kynnys jollekulle. Halvempana vaihtoehtona olen nähnyt englannissa tarjottavan sellaisia tappeja joita käytetään esim jatkettavien ruokapöytien kansilevyjen kohdistuksessa. Ne asennetaan johonkin luokkaa 8-10 mm pyöreään reikään (PeS:n linkittämällä sivulla onkin noita tarjolla). Tapiolassa VM-93-radan kulmapaloissa ja Haukikankaassa käytetään väljää tappiliitosta, 8 mm messinkitappi 8/10 mm messinkiputkessa (Bauhausin mesinkitankoa ja -putkea). Messinkiputket on juotettu prikkoihin, jotka on ruuvattu/liimattu lohkon sisäpuolelle. Tappi on aavistuksen väljä, mutta huonosta asennuksesta johtuen kohdistus on ollut kohtuullisen tiukka, ja ainakin nopeuttaa kohdistamista.

Tapiolan Kauniais-radan moduuleissa (ei itse asemassa) oli yksi kohdistustappi, ja kiskon päät oli saumoissa muutaman sentin päästä saumaa irti pölkyistä. Kiskon päät yhdistettiin moduulien liittämisen jälkeen kiskoliitimin. Tässä irralliset kiskon päät ovat erityisessä vaarassa, sillä irralliset kiskonpäät saattavat tarttua vaatteisiin yms rataa pystytetäessä.

N-Club-Finland käyttää 4mm terästappeja puulevyyn liimatuissa messinkiholkeissa. Kiskot asennetaan jigien avulla tappien/holkkien mukaan. Mielestäni kiskon paikkoja on jouduttu näyttelyissä juotoskolvin kanssa säätämään. Erittäin pienen laipattoman messinkiholkin pysyminen kiinni vanerissa huolestauttaa myös. Mielestäni olen nähnyt yhden holkin irronneen liimauksestaan.

PRK:n löylymäessä on Antero Alkun kehittämä kohdistusmenetelmä: Lohkojen runkoina käytettiin nelikulmaista huonekaluputkea kantavana runkona ja putkien sisään pantiin holkit, jotka kohdistivat rungot toisiinsa. Holkeissa oli tasot, joiden avulla toinen kohdistava holkki saatiin kohdistamaan ylös/alas ja vasemmalle/oikealle, toinen holkki käännettiin niin, että se kohdisti vain ylös/alas. Löylymäen ongelmana oli kohdistuselinten ja kiskojen välinen etäisyys: teräsputkirunko kohdistaa, mutta etäällä puurakenteen päällä olevat kiskot eivät. Koska holkki on tiukasti putkeen sovitettu, ja lohkojen liittämisessä yleensä joudutaan käyttämään voimaa, se johtaa pikku hiljaa huonekaluputken kulumiseen ja deformoitumiseen.

Siuntion mekaanisen verstaan Kirjava-piilopihassa on tästä kohdistustavasta muokattu menetelmä, jossa lohkoja yhdistää kaksi metalliprofiilia, joista toinen kiinnitetään ruuveilla lohkoihin päältä ja sivulta, toinen vain päältä. Kohdistustavasta on vielä vähän kokemuksia, Kirjava on ollut vasta kahdessa näyttelyssä.

Jos moduuleja/lohkoja ei yritettäisikään kohdistaa tarkasti, voisi tulla kysymykseeen N-TRAKin liitosraideosa. Tässä penkka jatkuu saumaan, ja penkan päälle saumakohtaan pannaan tietty Atlas-merkkinen raideosa. Sorastus puuttuu tästä raideosasta, joten liitos näkyy melko selvästi.

Kun liitosraideosassa on penger mukana, kuten Brakemanin edellä mainitsemassa, ja PRK:n edesmenneessä Nyrsylässä käytetyssä tavassa, häivyttää sorastettu liitosraideosa saumakohdan paremmin kuin pelkkä liitosraideosa ilman sorastusta.

Ruotsalaisen MälarModulMöten, USA:laisen Free-mo:n, ranskalaisen FFMF:n ja Tapiolan VM93-moduulissa oli käytössä vain liitoskiskot. Pölkyt ja sorastus tuodaan (kiskojen kohdalta madallettuna) saumaan asti ja kun moduulit on yhdessä, pannaan sopivan mittaiset liitoskiskot kiskoliittimien varaan sauman yli. Pienet heitot kompensoituvat tässä. Jos moduulien väliset pultit jostain syystä löystyvät, tai joku radan ali yrittävä limbomestari ei sittenkään taivu riittävästi, voivat moduulit liikkua toisiinsa nähden ja liitoskiskojen vuoksi kiskotus moduulissa todennäköisesti repeää. Tapiolassa näin kävi onneksi vain kerran. Tapiolaanhan tuo kohdistusmenetelmä oli kopioitu ranskalaiselta FFMF:ltä.

FREMOssa ei ole sauman yli muuta kuin kolme pulttia väljissä rei'issä. Kiskon päät on em. onnettomuudessa turvassa, mutta passaaminen on hidasta. jos moduulipäädyt ei ole aivan suorat saattaa kiskon päät jäädä turhan etäälle toisistaan, tai puristua toisiaan vasten, jolloin kiskotus on jälleen vaarassa. FREMOssa kiskojen päät tulee kiinnittää äärimmäisen huolellisesti moduulirunkoon esimerkiksi kiskon alle tuleviin ruuveihin juottaen, jotta kiskot eivät repeile pystyettäessä.

T-TRAK käyttää Katon raideosien kiskoliittimiä. T-TRAK-moduulit on pienikokoisia, ja keveitä, ja rata kootaan pöydälle. Moduulit on hieman raideosia lyhempiä, jolloin moduuleja toisiinsa työnnettäessä raiteet menevät varmasti yhteen. Kaikkia ei kuitenkaan Katon raiteet miellytä.

Suo siellä, vetelä täällä.

pekka

PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 772
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: Kohdistuspala

Viesti Kirjoittaja PeS » 04.04.2014 12:30

Psi kirjoitti:Radat ei ylipäänsä Keski-Euroopassa joudu sellaisten ääriolosuhteiden uhreiksi kun Suomessa
Tämä on totta. Siksi Saksasta lainattu moduulirakenne ei voi toimia Suomen oloissa :roll: , ja tästä huolimatta sitä vuodesta toiseen ajetaan samanlaisena kuin käärmettä pyssyyn. Ongelma on havaittu Ruotsissa ja "kennopahvi"-rakenne on yritys löytää ratkaisu ongelmaan. Suomessa tilanne taas on aika mielikuvitukseton ikään kun mitään muuta rakennetta ei olisi olemassakaan. Pelkästä kohdistuksesta keskusteleminen on melko turhaa ja asian vierestä niin kauan kun moduuleiden rakenteet ovat epästabiileita. On kehitettävä joko parempi rakenne tai löydettävä paremmat rakentajat.
Psi kirjoitti: Englantiainen rata on myös usein lohkorata, ei moduulirata, joten saumoissa samat palat kohtaavat, eikä vaihtokelpoisuutta tarvita.
Se on yhdentekevää kohdistetaanko moduuleita vai lohkoja: kohdistuksen on toimittava kummassakin tapauksessa, kuten myös rakenteen on oltava stabiili. Moduuleiden keskinäinen vaihtokelpoisuus on tietty oma haasteensa, joka tulee bonuksena moduuleita käytettässä. Tosin moduuliradallakin asemat muodostuvat käytännössä lohkoista. Perusongelma ja perusvaatimukset ovat kaikissa tapauksissa aina samat. Juuri tämä oli myös lohkomuotoisen Löylymäen ongelma: kun rakenne eli, jouduttiin kiskojen päitä juottelemaan irti vaikka itse teräsrakenne kohdistikin oikein.

Fremossahan ei ole kohdistusta lainkaan (pultit ja mutterit ovat pelkästään yhteenliittämistä varten; väljässä reiässä oleva pulttiliitos voitaisiin aivan hyvin korvata pelkällä puristimella) ja silti kunnollisia saumoja ei saada aikaiseksi — eli ongelmana on ennen kaikkea moduulin rakenne ja/tai moduulien työn laatu, ei itse kohdistustapa (koska kohdistusta ei ole). Toisaalta yksiraiteisen Fremon perusajatuksessahan ei pitäisi olla mitään ongelmaa, vaikka moduulin rakennekin eläisi: kohdistus tapahtuu aina passamalla kiskonpäät kohdalleen, jonka jälkeen sauma tiukataan pulteilla :) (toivottavasti kukaan ei tosissaan ryhdy rakentamaan kaksiraiteisia Fremo-moduuleita :))
Psi kirjoitti:"Pattern makers dowel" on Englannissa yleinen, mutta Suomesta niitä ei saa, on tilattava ulkomailta. Voi olla kynnys jollekulle.
Mielestäni pelkästään huono tekosyy, koska niin monia harrastetarvikkeita on hankittava Euroopasta. Nettikauppa toimii nykyisin niin hyvin. Mestarimalleilla on sattumoisin maahantuontisopimus C+L Finescale-nimisen valmistajan kanssa matalan lämpötilan juoteaineista. Puljulla on listoillaan myös kyseisiä kohdistimia, eli niitä voidaan hommata Suomeen, jos joku niitä haluaa. Veikkaan, että myös mikä tahansa suomalainen kauppias tilaa em. kamoja, jos niitä halutaan.

KLu
Konduktööri
Viestit: 86
Liittynyt: 07.12.2011 13:23

Re: Kohdistuspala

Viesti Kirjoittaja KLu » 05.04.2014 01:56

VR:n Rahtila-messuradassa oli järeähköstä (saattoi olla 50 x 100 mm, saattoi olla pienempi) teräsputkesta hitsattu runko, johon oli hitsattu holkki tai tappi; suora tappi suoraan holkkiin. Raiteissa puolestaan oli yksi suora irtonainen raideosa sauman kummankin puolen eli vähän tällainen vyö - ja - henskelit -viritys. Runko oli riittävän järeä, jotta se kesti siirtelyt kuorma-autolla ja riittävän kevyt, jotta yhtä 1500 x 2000 mm:n palaa saattoi kaksi miestä siirrellä suhteellisen vaivattomasti. Kohdistuksen kanssa ei ollut ongelmia niiden noin yhdentoista kerran aikana, jolloin rata koottiin esille.


K.L.

mattih
Konduktööri
Viestit: 87
Liittynyt: 19.09.2007 15:21

Re: Kohdistuspala

Viesti Kirjoittaja mattih » 05.04.2014 10:28

Eksytään jo hieman ohi aiheen, mutta oiskohan jossain kuvia tästä Rahtilasta? Olen kuullut kyseisestä radasta useamman kerran, mutta en ole nähnyt ikinä kuvia.

-MattiH.

PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 772
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: Kohdistuspala

Viesti Kirjoittaja PeS » 05.04.2014 10:35

Jaska kirjoitti:Tuossa hahmotelmassani valmistusmateriaali ei ole ihan vahvinta mahdollista. Olettaisin, että kartion muotoinen tappi olisi aika kestävä myös shapewaysin "strong and flexible"-materiaalista (mitä sitten lieneekään) toteutettuna.
Kannustan sinua kokeilemaan ajatustasi — toteutuessaan se tuo uutta tietoa jämähtäneeseen keskusteluun. Kartiotappiin perustuvan kohdistuksen teoreettinen kritiikki menee varmaan juuri noin, kuten insinöörit ovat tuossa aikaisemmin esittäneet. Eli kartiotappi ei kohdista enää luotettavasti sen jälkeen, kun joko reikä tai tappi ovat kuluneet tai jos pintojen välillä on jokin este mikä estä kohdistamisen.

Omista kartiotappisovitteistani voin sanoa sen verran, että ne kohdistavat lohkot nopeasti ja tajuttoman hyvin — parasta mitä tiedän. Mulla on kuudesta lohkosta koostuva pieni rata, mutta kokemusta näyttelykäytöstä ei ole (eli lohkoja ei ole koottu yhteen kymmeniä kertoja) enkä osaa sanoa, mitä niille tapahtuu tulevaisuudessa — eli kuinka kulutuksenkestävää teräs on ja mitä sitten tapahtuu, jos reikä tai tappi kuluvat väljiksi tai kuinka nopeasti tämä mahdollisesti tapahtuu.

Moduuleiden rakentelussa puu ei ole ainoa vaihtoehto. Rahtila ja Löylymäki perustuivat teräsrunkoon. Teräkseen voidaan yhdistää synteettisiä materiaaleja, kuten eristelevyjä tai puuta tai miksi ei komposiittimateriaalejakin. Alumiinikin voisi olla yksi vaihtoehto jossain muodossa. Puusta taas voidaan muodostaa kennomaisia rakenteita — ja vaneri ei ole ainoa vaihtoehto, kun puusta puhutaan. Metallit ja erikoisemmat ratkaisut edellyttävät usein osien teettämistä joko osin tai kokonaan. Todennäköisesti kokonaan puusta koostuvien moduulien stabiliteetti olisi parempi, jos ammattilaiset olisivat ne rakentaneet. Taustalla siis vaikuttaa myös se, mitä osat ja materiaalit saavat maksaa, pitäisikö kaikki voida tehdä itse keittiön pöydällä jne. Em. materiaalien käytöstä keskustellaan silloin tällöin, mutta keskustelu ei johda koskaan mihinkään — käytännösäs palataan aina paksusta vanerista muodostuvaan laatikkoon, jonka ongelma tiedetään.
Viimeksi muokannut PeS, 07.04.2014 12:05. Yhteensä muokattu 3 kertaa.

mattih
Konduktööri
Viestit: 87
Liittynyt: 19.09.2007 15:21

Re: Kohdistuspala

Viesti Kirjoittaja mattih » 05.04.2014 10:45

PeS kirjoitti:Omista kartiotappisovitteistani voin sanoa sen verran, että ne kohdistavat lohkot nopeasti ja tajuttoman hyvin — parasta mitä tiedän.
...
Jos lohkojen tai moduuleiden liitossauman väliin pitäisi voida hyväksyä millin rako, niin eipä siitä kyllä enää junatkaan kunnolla kulje.
Eikös Petri sun sovitteissa juurikin jää sovitteiden väliin 1 mm rako. Eli sovitteet pysyvät toisistaan millimetrin etäisyydellä - ainut mikä ottaa kiinni on tappi ja kartio? Ja koska näitä kohdisteita ei voida kiristää tukevasti toisiaan vasten, hoitaa pystysyyntaisen kohdistuksen alle tuleva tukirakenne.
Tosin maisemanhan voi rakentaa molemmilta puolilta n. 0,5 mm yli sovitteen reunan, jolloin rako jäisi olemattomaksi...

-MattiH.

PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 772
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: Kohdistuspala

Viesti Kirjoittaja PeS » 05.04.2014 11:03

mattih kirjoitti:Eikös Petri sun sovitteissa juurikin jää sovitteiden väliin 1 mm rako. Eli sovitteet pysyvät toisistaan millimetrin etäisyydellä - ainut mikä ottaa kiinni on tappi ja kartio?
Ei jää rakoa, vaan sovitteiden pinnat painuvat toisiaan vasten tiiviisti. Asia selviää kuvasta. Tiedän kyllä sen, että teoriassa kartiotappisovituksen tarkkuus perustuu siihen, että vain kartio ja tappi kohdistavat liitoksen (sain taannoin kuulla tästä useammankin esitelmän, koska faijani on tämän alan immeisiä). Suunnittelussa kuitenkin ajattelimme siten, että kartion ja tapin mahdollinen kuluminen estettäisiin sillä, että myös sovitteiden pinnat ottaisivat vastaan, eli tälläiset lohkot voidaan tarvittaessa puristaa yhteen tiukasti. Em. ajatus edellyttää sovitteiden valmistukselta melko suurta tarkkuutta, mutta valmistaja lupasi välyksen jäävän 0,01 mm:n. En tiedä, onko lähestymistapamme teoreettisesti oikea, mutta on ainakin kokeiltu. Onhan näitä sovitteita ollut PRK:n tiloissa lojumassa varmaan jo 10 vuotta, joten asian voi tsekata sielläkin. :) Jos teillä ei ole mitään käyttöä sovitteille, niin voin ostaa ne takaisin uusia projektejamme varten. Itse olen niihin tyytyväinen, vaikka kyllähän teräs painaa — ja se tietty on vielä kokematta, miten sovite kestää useampia kokoamisia. Teräksiset sovitteet voisi ehkä yhdistää hitsaamalla väliin teräsputkea, jolloin rakenne olisi stabiili. En sitten tiedä, jos yhdistämiseen käyttäisi alumiinia. Tässä on taas tullut pari uutta ideaa, jota kokeillaan sovitteiden kanssa N-aseman mallaamiseen....

Koko sovitteen muu idea taas perustuu siihen, että ne kootaan tasaisella alustalla (vaikka alumiinitikkaiden päälllä). Kun sovitteen alalaippa on tasaista alustaa vasten, niin lohkon pääty ainakin sovitteen kohdalta on automaattisesti pystysuora (mikä on lohkojen ja moduuleiden ongelma). Alalailaipan päissä on ylimääräisiä reikiä, jotka auttavat ristimittauksessa. Alalaipan keskellä taas on M6:n kierteelle jengattu reikä, jonka avulla lohkot voidaan kevyesti yhdistää metallilatan avulla.

Kuva

Kuva

mattih
Konduktööri
Viestit: 87
Liittynyt: 19.09.2007 15:21

Re: Kohdistuspala

Viesti Kirjoittaja mattih » 05.04.2014 11:22

Lähikuvasta asia selviäisi tarkemmin. Muistelen juuri näistä PRK:lla olevista sovitteista mitanneeni tämän 1 mm välyksen. Vai onkohan meidän kappaleissa työstäjälle käynyt kämmi?

Mutta voihan tuo olla myös suunniteltu ominaisuus. Kartio ja tappi kohdistaa modulin pään pysty- ja vaaka-akselilla kohdilleen, mutta jättää varaa sille, että modulit eivät ole keskenään aivan samassa kulmassa. Tällöin päätyjen kiristäminen yhteen ei aiheuta suuria sisäisiä voimia moduulien rakenteisiin. Alumiinitikkaat radan alla hoitavat sen, että lohkot/moduulit ovat keskenään samassa tasossa, eikä niiden välille jaa pystysuuntaista kulmaa.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija