1930-luvun Suomi

Yleistä keskustelua omista radoista ja projekteista.
ATT
Ratavartija
Viestit: 15
Liittynyt: 11.04.2016 08:25

Re: 1930-luvun Suomi

Viesti Kirjoittaja ATT » 08.11.2016 20:53

Kolmas yritys järven pohjan maalaamisessa sai aikaan halutun vaikutelman. Jäljellä on vielä matalampien rantojen sävytys ruskealla. Järven pinta tehdään hyväksi havaitulla Vallejon Still Waterilla.

Kuva

Samuelsson
Lämmittäjä
Viestit: 211
Liittynyt: 28.06.2007 18:19

Re: 1930-luvun Suomi

Viesti Kirjoittaja Samuelsson » 09.11.2016 08:58

Kuvan perusteella ainakin todella hyvä sävy vesistössä.
Toimiiko Stillwater isojen alueiden täyttämiseen? On kovin juoksevaa, ja kestää kauan kuivua. Ainakin alustan tulee olla just 100% suorassa.
Omaan lohkorataani olen kanssa tekemässä vesistön ylityksiä 2kpl. Itse meinaan kokeilla 2k epoksia pinnoitukseen. :shock:

PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 772
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: 1930-luvun Suomi

Viesti Kirjoittaja PeS » 09.11.2016 10:36

Samuelsson kirjoitti:Toimiiko Stillwater isojen alueiden täyttämiseen? On kovin juoksevaa, ja kestää kauan kuivua. Ainakin alustan tulee olla just 100% suorassa. Omaan lohkorataani olen kanssa tekemässä vesistön ylityksiä 2kpl. Itse meinaan kokeilla 2k epoksia pinnoitukseen. :shock:
Still Water toimii isojen ja pienten pintojen mallaamiseen. Alustan on aina oltava suorassa käyttipä mitä tahansa vesistömateriaalia, koska jokaisella kamalla on kovettumisaikansa, jonka aikana pinta hakeutuu vaateriin. En enää muista, milloin Still Water tuli markkinoille, mutta velipojan kanssa teimme siitä heti vesistöalueen kotiradallemme, kun kamaa ilmaantui uutuustuotteena kauppoihin — alkaakohaan hommasta olla jo kymmenen vuotta? Veden pinta on vieläkin erinomaisessa kunnossa — toisin kuten kaksikomponenttiepoksista valetun Löylymäen vesistö, joka muuttui juustomaiseksi ja sameaksi muutamassa vuodessa.

Kaksikomponenttiaineissa on tietty eroja, mutta vihonviimeistä turaamista kaksikomponenttiaineiden käyttö on — kama ei edes juokse lämmittämällä, vaan jää rantaviivan kohdalta koholle. Lämmitettäessä on syytä pitää myös huoli siitä, että dioraaman yksityiskohdat ylipäätään kestävät lämmittämistä. Löylymäessä muoviset puhelintolpat lerpahtivat, kun oikein kunnolla lämmitettiin :)

Kaksikomponenttiaineet ovat myös herkkiä ilmankosteudelle, eli kovettuessaan veteen syntyy kaikenlaisia kuplia — tosin tästä ei välttämättä ole haittaa vesistöä tehtäessä. Muutama kuukausi sitten valoimme läpinäkyvästä hartsista asemalaiturilyhtyjä — kaikista tunnetuista kikoista huolimatta kuplia tuotoksiin jäi. Kama pitäisi vähintään ennen valamista käyttää alipainekammiossa, kuten ohjeet maailmalta kuuluvat. Velipoika teki Pispalan dioraamaan suuret vesialueet kaksikomponenttiepoksista — en tiedä, missä kunnossa rapakot tällä hetkellä ovat. Dioraamahan on Tampereella museoituna.

Lähes kaikkia vesistöaineita on tullut kokeiltua ja yhä vannon Still Waterin nimiin, kunnen joku keksii jotain parempaa — se on todellakin juoksevaa, mitä tahmean siirappimaiset kaksikomponnettiaineet eivät ole — kaislikoiden, laiturirakenteiden jne. juurelle kaksikomponenttiaineiden ujuttaminen on kuin köydellä työntämistä. Ikaalisten oppeihin kannattaa kyllä suhtautua terveellä kriittisyydellä :)

Tosin muutamaan vuoteen ei ole tullut seurattua, onko markkinoille ilmaantunut uusia kamoja. Pari vesistopohjaa on nyt omissa projeksteissa vettä vaille valmiita — palaan jossain vaiheessa asiaan.

Ohessa kohtuullisen hyvä esitys siitä, millä tavalla ainetta voi käyttää. Videolla hemmo myös värjää ainetta, mutta oman kokemukseni mukaan värjäys heikentää syvyyvaikutustelmaa ja usein sattaa käydä myös niin, että vedestä tulee täysin tasavärinen. Eri väristen kerrosten käyttö myös toimii ja viimeiseksi voi valaa värittömän kerroksen.
https://www.youtube.com/watch?v=F0y4chY7hwM

ATT
Ratavartija
Viestit: 15
Liittynyt: 11.04.2016 08:25

Re: 1930-luvun Suomi

Viesti Kirjoittaja ATT » 09.11.2016 10:58

Itselläni on kokemusta parikymmentä senttiä leveän joen mallaamisesta Still Waterilla eikä ongelmia ollut lukuunottamatta vesiaineen värjäytymää alla olevasta maalista joka todennäköisesti johtui maalin liian lyhyestä kuivumisajasta. Oma filosofiani on että vesiaineella ei simuloida veden syvyyttä vaan ainetta käytetään ainoastaan ohut kalvomainen kerros joka luo pinnalle oikeanlaisen tekstuurin ja väri sekä syvyysvaikutelma luodaan pohjan maalauksella. Tällöin on oikeastaan aivan sama mikä vedeksi mallattavan alueen pinta-ala on. Kuten mainittua suurilla pinta-aloilla on tosiaan syytä huolehtia asianmukaisesta vaakituksesta koska pienetkin virheet näkyvät aineen kasautumisena yhteen paikkaan.

Kuva

PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 772
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: 1930-luvun Suomi

Viesti Kirjoittaja PeS » 09.11.2016 12:06

ATT kirjoitti:... eikä ongelmia ollut lukuunottamatta vesiaineen värjäytymää alla olevasta maalista joka todennäköisesti johtui maalin liian lyhyestä kuivumisajasta
Still Water lienee jonkin sortin akryyliä. Silloin se myös saattaa sulattaa alla olevan akryylimaalin — näin taisi käydä yhdessä kohteessa, jonka pohja oli maalattu Tamiyan akryyliväreillä. Olemme maalanneet pohjan Humbrollin ja vastaavien valmistajien lakkabensiini/tärpättipohjaisilla väreillä, jolloin mitään liukenemisongelmia ei ole ollut. Vesiaineen lisäämisen jälkeen väritys näyttää tummemmalta, mitä on syytä tiedostaa, kun pintaa maalaa.

Rapakkosi näyttää joka tapauksessa uskottavalta suomalaiselta humuspitoiselta vesistöltä, jonka vesi on ruosteenruskeaa — lopputulos on tässä mielessä peräti onnistunut. Tällaisia vedet ovat usein turvetuotantoalueiden läheisyydessä :)

Samuelsson
Lämmittäjä
Viestit: 211
Liittynyt: 28.06.2007 18:19

Re: 1930-luvun Suomi

Viesti Kirjoittaja Samuelsson » 09.11.2016 12:49

PeS kirjoitti: Kaksikomponenttiaineissa on tietty eroja, mutta vihonviimeistä turaamista kaksikomponenttiaineiden käyttö on

Ikaalisten oppeihin kannattaa kyllä suhtautua terveellä kriittisyydellä :)
Ainakin Ikaalisissa olen nähnyt livenä pari varsin onnistunutta lopputulosta 2k epoksien kanssa.
Se sai itsenkin kiinnostumaan nimenomaan epoksista vesistömatskuna. Tosin ajan mittaan esiintyvät ongelmat ovatkin sitten riskinä. Olen Still Wateria itsekin käyttänyt, mutta koen sen juoksevuuden toisaalta myös ongelmalliseksi. Dioraaman reunaan rajoittuva vesistö vaatii täydellisen tiivistyksen, jottei SW tipota lattioille. Epoksi on paksumpana mielestäni tässä tapauksessa helpompi.
Kaiken kaikkiaan Still Water on ollut kelpo ainetta, sitä en kiellä.

Mitenhän toimisi jos epoksia valaisikin kaikkialle mihin se asettuu hyvin ja loput paikat korjailisi SW:lla tai esim venelakalla?
Kova riski "tilkkutäkille" kyllä. :roll:

Olen myös saanut hyvän lopputuloksen taannoin erääseen rantamaisema-dioraamaan, jonka aaltoava vesi syntyi maalaamalla ensin pohjan sävyt, sen päälle useita kerroksia pva-liimaa, jonka pensselillä muotoilin aallokoksi. Kun pinta oli kuivunut, kevyt läpikuultava sävyttely, ja lopuksi kirkaslakka paksusti päälle.

Toimi ainakin tuulisena aallokkona varsin mainiosti.

PeS
Veturinkuljettaja
Viestit: 772
Liittynyt: 17.12.2007 10:03

Re: 1930-luvun Suomi

Viesti Kirjoittaja PeS » 09.11.2016 16:33

Samuelsson kirjoitti: Ainakin Ikaalisissa olen nähnyt livenä pari varsin onnistunutta lopputulosta 2k epoksien kanssa.

Olen myös saanut hyvän lopputuloksen taannoin erääseen rantamaisema-dioraamaan, jonka aaltoava vesi syntyi maalaamalla ensin pohjan sävyt, sen päälle useita kerroksia pva-liimaa, jonka pensselillä muotoilin aallokoksi. Kun pinta oli kuivunut, kevyt läpikuultava sävyttely, ja lopuksi kirkaslakka paksusti päälle.
Vesistön voi tehdä hyvin monella eri tavalla — viime kädessä kyse on siitä, mikä tuntuu itselle hyvältä ja minkä materiaalin käytön kokee hallitsevansa. Korkeakiiltoisella venelakallakin voi saada hyvän lopputuloksen.

Oheisessa kuvassa mallasin virtaavan veden värittömästä saniteettisilikonista, jonka päälle veden pari kerrosta korkeakiiltoista uretaanilakkaa. Saniteettisilikoni on sen verran paksua tahnaa, että siitä voi pensselillä muotoilla vaikka mitä.

Kuva

Samuelsson
Lämmittäjä
Viestit: 211
Liittynyt: 28.06.2007 18:19

Re: 1930-luvun Suomi

Viesti Kirjoittaja Samuelsson » 10.11.2016 08:50

"Örkkikoski"? Muistan tämän Pienoismalli-lehden artikkelin.

Laittaisit PeS sinäkin tänne omasta radastasi esittelyn.
Olisi hienoa nähdä kokonaiskuvaa, ja muutkin upeat yksityiskohdat.

ATH
Konduktööri
Viestit: 64
Liittynyt: 07.07.2015 19:11

Re: 1930-luvun Suomi

Viesti Kirjoittaja ATH » 10.11.2016 20:13

Meillä on ollut pitkäaikaishaaveena/projektina Mikkelin asema lähiseutuineen vuonna 1938. Oma ratani sijoittuu tosin 2000-luvulle, mutta myös 30-lukua kohtaan löytyy intressejä. Kiskoina on tarkoitus käyttää Fleischmannia, sitä nimittäin löytyy myös omasta takaa. Kuvia ja ratakaavioita on runsaasti. Toteutus on aivan alkusuoralla ja etenee ajan ja jaksamisen mukaan. Teemme rojektia kahdestaan, saa nähdä mitä tulee.
VAROITUS: Älkää katsoko osoitetta http://yhdysraide.vuodatus.net/ Pienoisrautatiepitoisuus liian suuri

ATT
Ratavartija
Viestit: 15
Liittynyt: 11.04.2016 08:25

Re: 1930-luvun Suomi

Viesti Kirjoittaja ATT » 26.11.2016 17:11

Radan maisemointi on edennyt hieman; järvilohkon ratapenger on sorastettu ja taustan metsän pohjaan on lisätty hiekan ja heinänsekainen peruskerros.

Kuva

Kuva

Avatar
mudhoney
Lämmittäjä
Viestit: 281
Liittynyt: 12.06.2007 13:32

Re: 1930-luvun Suomi

Viesti Kirjoittaja mudhoney » 26.11.2016 17:54

Oikein hyvältä näyttää! Omaan seuraavaan rataprojektiin on kyllä melkeinpä pakko sijottaa pieni vesistöalue.

Juke
Konduktööri
Viestit: 57
Liittynyt: 10.01.2009 21:27

Re: 1930-luvun Suomi

Viesti Kirjoittaja Juke » 27.11.2016 10:43

Hyvältä näyttää, veden väri on juuri oikean tummanpuhuvaa.

Still Water on oikein hyvää ainetta, mutta se on toden totta STILL water. Helteinen kesäpäivä, ei tuulen virettäkään. Muiden tekniikoiden täydentävänä aineena se on oikein hyvää kamaa (pelkältäänkin priimaa jos tyytyy täysin tyyneen vedenpintaan), ensiksi jollain muulla tekniikalla pohjat ja SW:llä loput. Myös pienien lätäköiden, ojien jne tekemiseen parasta ainetta. Itse olen käyttänyt sitä myös sävytettynä.

SW:päälle voi myös tehdä eri aineilla vesiefektejä, jolloin se rikkoo tyynen pinnan. Vallejolta ja muiltakin valmistajilta löytyy myös efekteihin käytettäviä aineita.

Itse kuitenkin päädyin sellaiseen lähestymistapaan, jossa muotoilin pohjan vedelle ensiksi, sitten maalasin, lakkasin, tein sen päälle efektit peräaalloista jne ja sitten parantelin ja viimeistelin paikkoja mm. Still Waterilla.

Tein joskus lyhyen jutun siitä miten itse tein vedet omaan projektiini. Tässä linkki http://www.pienoismallit.net/kirjoitukset/niksi_638/

ATT
Ratavartija
Viestit: 15
Liittynyt: 11.04.2016 08:25

Re: 1930-luvun Suomi

Viesti Kirjoittaja ATT » 28.07.2017 19:52

Edellisten kuvien harjumaisemaan on lisätty puita ja muuta kasvustoa. Puiden runkona on kuparikaapelista muotoiltu rakenne joka on sudittu korjauslaastin ja liiman seoksella. Lehvästöt ovat normaaleja tunnettujen valmistajien tuotteita. Matalammat pensaat ovat sirotteilla käsiteltyä Seamossia. Metsän reuna kaipaa vielä hieman korkeampaa heinää, kukkia, horsmia yms. jotta metsän raja ei näytä liian siistilta.

Kuva

Kuva

Kuva

ATT
Ratavartija
Viestit: 15
Liittynyt: 11.04.2016 08:25

Re: 1930-luvun Suomi

Viesti Kirjoittaja ATT » 03.08.2017 10:23

Metsänreunan ulkoasu parani huomattavasti kun siihen on lisätty varvikkoa kuvaavaa Poly Fiberin ja erinäisten lehvästösirotteiden yhdistelmää.

Kuva

mattih
Konduktööri
Viestit: 87
Liittynyt: 19.09.2007 15:21

Re: 1930-luvun Suomi

Viesti Kirjoittaja mattih » 07.08.2017 13:11

Upeaa jälkeä ja mielenkiintoinen rata muutenkin. Jään mielenkiinnolla seuraamaan miten projekti etenee :)

-MattiH.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 1 vierailija